Amen, katso 7. Amen!
Olin juuri tuomassa tähän blogi ketjuuni tämän aamun kuvaani rukous hetkellä, mutta jätän sen nyt tekemättä ja kerron sen tässä.
Älä anna epäilylle sijaa sillä siihen en mielisty.
Tuo lause kuvasi myös saamaani kuvaa. Näin jalan jossa oli mustakengä. Tuo väri kertoi synnistä ja tuo synti, näkyi tuo jalan asennosta, se oli kehon kieltä. Näin kuinka jalka oli sisäänpäin kääntyneenä. Siitä näki epävarmuuden ja epäuskon, sen kuinka niin käännymme itsemme sisään, märehdimme omissa epävarmoissa ajatuksissa.
Tuo meidän tulee oppia jättämään pois, sillä Jumala ohjaa meitä, meidän ei tarvitse enää ajatella omia ajatuksiamme lihassamme. Voimme olla ja tehdä asioita levosta käsin, sillä kaikki on jo meille ennalta suunniteltu. Jumala ajattelee puolestamme.
Jumalan ajatukset eivät ole meidän ajatuksiamme eikä meidän ajatukset Jumalan. Hänellä on meille varattuna niin paljon enemmän.
Kun joudumme jonkin tehtävän eteen, niin usein alamme epilemään ettei minusta ole nyt tähän. Meidät valtaa epäusko.
Mutta emmehän me mitään omassa voimassa tee. Herra on kaikessa kanssamme, Hän kulkee edellämme. Tässä meidän tulee voittaa tuo oman lihan epäuskoisuus ja ottaa se uskonaskel, johon Herra on meidät johdattamassa. Riisua pois tuo epäuskon kengä jalastamme ja vaihtaa se alttiuden jalkineeksi, vaikka kuinka ensin epäilyttäisi.
Luotetaan siihen että Herra on kanssamme, luotetaan siihen että Hän on kanssamme loppuunasti ja pitää lupauksensa meille. Opetellaan olemaan Hänelle kuuiaiset siihen mihin Hän meitä johdattaa.
Amen.