itseään kieltäminen

[Sinettisormus]

Amen! Ota USKOEN vastaan.

Ps. oletko veli/sisko? Olen kokenut sinut veljekseni heti, olenhan ymmärtänyt oikein?

[rauhansoturi]

Heh, netillä on vaikea tunnistaa, mikä sukupuoli olen. Tekstien perusteella voi erehtyä.
Et ole ainoa, joka luulee minua veljeksi. Kysyn, onko miehen ja naisen välillä selvästi
erotusta sen mukaan, miten kirjoittaa? Jos on, niin pahoittelen, etten osaa kirjoittaa naisen tavoin.
Olen sisko.

[rauhansoturi]

Johtuuko nimimerkistä, joka kuulostaa miehekkäältä...? Jos johtuu, niin miksi
valitsin tämän nimimerkin? Koska se liittyy siihen juttuun, että joku vuosi sitten
olin Tallinnan keskiaikaisessa linnoituksessa. Yksi opastaja esitti meille erilaisia
soturin taistelumiekkoja. Niitä oli paljon. Ne kaikki oli tosi painavia ja suuria.

Me seisoimme riveittäin. Olin melkein keskellä, enemmän oikealla puolella ja
muut oikealta puolelta oli lähellä opastajaa, kuin minä. Minä seisoin etäällä.
Siten opastaja otti yhden ja ojensi suuri ja tosi painavaa taistelumiekkaa minulle
ja sanoi minulle, että tämä on soturin taistelumiekka.

Otin sen ja nostin sen pystyyn, niin samalla tuli äkisti mieleen se sana; Jumalan soturi.
Siten huomasin, että opastaja ei antanut muille, kuin vain minulle ja se minua ihmetytti.
Siten epäilin, oliko Jumala tämän kaiken takana, siksi tahtoi minulle opastajan kautta.

Niin kun sisäänkirjautumalla mietin, minkä nimimerkin valitsen ja siten mieleeni juolahti
rauhansoturi. Siksi.

[Sinettisormus]

Tätä juuri mietin. Itselläni on ollut sama, kun olen kirjoittanut esim. blogissani sinettisormus nimimerkillä. Moni on luullut minua mieheksi. Mutta tuon sinettisormuksen on Herra minulle antanut, näkyjen, unien ja monien vahvistusten kautta, kerron siitä tuolla jossakin blogissani.
Siksi mietin, siskoseni, kummaksi sinua sanon, kun rukoilen puolestasi. Ymmärsin, että voit olla myös sisko.
Ei sillä ole väliä, ei ... mutta halusin sinut varmana siitä erottaa Herralle, rukoillessani.
Hän kyllä tietää, mutta onhan mukavampi viedä sinut oikein Hänen eteensä.
Saatan kuvitella Jeesuksen hymyn, kun vein asiasi Hänen eteensä ...
Olet rakas siskoni, soturi sisko!

[rauhansoturi]

Ok, Sinetti. Mielenkiintoinen tarina sinulla sinettisormuksesta.

[Sinettisormus]

Meillä on ihmeellinen Jumala!

[rauhansoturi]

Amen! Tosiaan!

[Ella]

Anteeksi sisko! Niin minäkin pidin sinua veljenä. Kun nuo miekat on miehisiä taistelu aseita.
Ef 6:17 Kehotetaan ottamaan Hengen miekka sota aseeksi. Joka on Jumalan sana.

Ole siunattu rakas siskoni!

[rauhansoturi]

Heh, joo miehisiä taistelu aseita... Kiitos, Ella! Te molemmat Jumalan siunatut siskot olette rakkaita!

[Sinettisormus]

Kiitos ja ISO HALI !!!

[rauhansoturi]

Kiitos, Sinetti! Ihana kuva.

[Sinettisormus]

... olen tällainen lapsenmielinen ja rakastava ... tulet huomaamaan.

[rauhansoturi]

Selvä, hyvä tietää, Sinetti.

[rauhansoturi]

No ajattelen kertoa jotain itsestäni. Yksi asia on tosi vaikeinta, mitä ikinä minulle on tapahtunut. Kun Raamattua lukiessani yhtäkkiä tunsin, miten hyvin terävä pistos niinkuin pitkä ja lyhyt tikari pisti sydämeeni syvästi, kun juuri siinä Raamatun kohtaa luin ja sydämeeni sattui kovasti. Sanoin Jumalalle, miten? En pysty siihen. Että minun pitää varoittaa eksytyksistä. Olin siihen aikaan kokematon Jumalan Sanoissa. Yritin välttää sitä vastuuta.

Myöhemmin sain monen eri uskovan kautta saman profetian, siinä sanottiin samasta yhdestä Raamatun kohdasta. Se on se Jes. 41:10.

Jes. 41:10 älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.

Se profetia ei vielä loppunut, vaan jatkoi vielä eri uskovien kautta. Myöhemmin kun olin siinä tilanteesssa, missä näin eksytyksen, niin olin jähmettynyt. Minun varoitin ja toivoin, ettei kukaan tulkinnut siitä tuomitsemiseksi, mutta kuitenkin sain paljon vastoinkäymisiä ja hyökkäyksiä uskovilta, mutta huomasin muutoksen itsessäni. Suoraselkäisuus ja sisäinen rauha. Ihmettelin, kuinka osaan pysyä tyynen rauhallisena ja kestän. Siten muistin profetian ja tajusin, että Jumala taisi muuttaa minua. No ei kiva se vastuu ole, mutta kyse on ihmisen tilasta, se on paljon tärkeämpi, kuin hengellinen kuolema, jota Jumala ei tahdo kenellekään.

Hengellisen kuoleman tarkoittaa luopumistilaa. Siksi Jumala ei sitä tahdo kenellekään ja rakastaa omia. Jos täytyy varoittaa, teen vain kerran tai pari kertaa. Se vastuu on kaikilla Jumalan omilla. Jos ei varoita, Jumala vaatii hänen verensä kädestä eli vaatii tilille toisen takia. Joskus itse ihmettelin, että varoittamista katsotaan tuomitsemiseksi. Varoittaminen ja tuomitseminen on kaksi eri asiaa. Olin tuskissani sen asian takia, että minua katsottiin tuomitsevanhenkiseksi uskovaksi ja minua motattiin.

Jos minä saan varoituksen toiselta uskovalta, ymmärrän sen varoittamiseksi.

[Sinettisormus]

Tuo on hyvin tuttua. Olen myös paljon antanut varoituksia, mutta se todella heti tulkitaan tuomitsemiseksi ja peloitteluksi.
Se sattuu, mutta on pakko olla rohkea, koska tietää sen olevan Jumalalta. Sitä välillä käpertyy koloonsa, varoituksen annettua ja on pakko olla hetki hiljaa. Joskus niiden kommenttien lukeminen tuntuu niin pahalle, että pitää ensin silmiä kiinni, ennen kuin uskaltaa katsoa mitä siihen on vastattu. Ei helppo tehtävä.

[rauhansoturi]

Niin se vastuu meillä kaikilla on. Minä tein syntiä. Voi sanoa, että pakenin vastuuta johonkin tekosyyksi, että minulla on toinen meno. Koska fanaatikoksi nimittäminen sattuu, enkä halua olla fanaatikko. En ole yleensä sellainen kiihkomielinen. Ihmettelin uskovien kärkästä nimittelyä ja siksi se ajoi minua pakenemaan sitä vastuuta ja toivoin kovasti, ettei minun tartte varoittaa enää.

[rauhansoturi]

Kun viimeksi näin eksytyksen, pakenin itse, koska pelkäsin, että minua leimataan kiihkeämieliseksi uskovaksi. Varoituksen antaminen on selkeästi varoittaminen, eikä se muutu muuksi, kuin varoittamiseksi. En ymmärrä.

[rauhansoturi]

Siitä fanaatikoksi nimittämisestä vielä... Yleensä en ole sellainen fanaatikko. Pelkään, että uskovat saisivat väärää kuvaa minusta ja siitä johtuen minulla on haava ja se ajaa pakenemaan.

Profetia, jossa on Raamatun kohta Jes. 41:10, ei vielä tuntunut loppuvan ja tuli jatkuvasti eri uskovien kautta.

[rauhansoturi]

En ymmärrä, miten varoittamisen tulkitaan kiihkomieliseksi...? Esimerkiksi äiti näkee oman poikalapsen leikkivän heikolla jäällä, niin äiti varoittaa poikaa siitä heikosta jäästä, niin sama patee minun varoittamiseen. Miten tavalla pitäisi varoittaa välttämällä väärinymmärrettyä tulkintaa? Sen takia kärsin itse.

Sanoin viimeksi; älä hyvä Jumalan lapsi, eksy, tuo ei ole Jumalasta! Miten tulisi sanoa oikealla tavalla? Tosi vaikeaa!

[Pigeon]

Tätä olen myös pohtinut.
Helposti varoittaminen koetaan pelotteluksi, ahdistamiseksi ja vaikka miksi negatiiviseksi. Tämän reaktion olen siis saanut niiltä, jotka eivät halua uskoa Jeesukseen. Erään pienen Jeesukseen uskovan kommetti taas varoituksesta oli, että miksi minua ei ole aiemmin varoitettu!
Jos ei ole rakkautta totuuteen niin alkaako totuus näyttäytymään rakkaudettomalta, rasismilta, vihapuheelta??
Miten varoittaa rakkaudellisemmin??