Kuullostaa ehkä hassulta, mutta tänään aamulla tunsin valtavaa iloa ja kiitollisuutta siitä, että olen vielä tämänkin päivän kuumeessa kotona!
Näin saan rauhassa hiljentyä, rukoilla ja olla Herran läsnäolossa ja täällä teidän kanssanne uskovien yhteydessä!
Viimeaikoina on ollut tunne että on liian vähän aikaa keskittyä hiljentymiseen, tutkia Sanaa ja kuunnella mitä Herra haluaisi minulle sanoa. Siitäkin olen tuntenut huonoa omatuntoa, kun en tännekkään ole ehtinyt juuri kommentoimaan tai kirjoittelemaan.
Pyydän jo etukäteen anteeksi tätä seuraavaa purkausta, mutta ehkä se valaisee vähän tilannetta...
Nimittäin elämä on ollut melkoista "härdelliä" aamusta iltaan; Aamulla nouset kuuden maissa, herättelet lapset, laitat aamupalaa, kiiruhdat töihin, olet kotona vähän yli neljä, aloitat taas laittamaan ruokaa, autat lapsia läksyissä, kuuntelet lasten murheet ja ilot, yrität olla läsnä heidän elämässään ja auttaa parhaan kykysi mukaan, vaikka olet väsynyt työpäivästä, käyt kuljettamassa harrastuksissa, kaupassakin pitää käydä... jne.
Joskus vaan meinaa väsyä tähän oravan pyörään... Tietysti pitää olla kiitollinen siitä, että pystyy töissä käymään jne... Niin ja kiitollinen miehestä, joka osallistuu myös kotiaskareisiin, kaupassakäyntiin ym. Siis ei kaikki nyt aivan huonolla tolalla ole, mutta...
Ehkäpä Herra kuuli nämä minun huokailuni kaikesta kiireestä ja järjesti nyt aikaa... Olen kiitollisella mielellä siitä!
Paljon Hän on antanutkin minun sydämelleni näinä kahtena päivänä. Yritän niitä selkeyttää ensin omassa päässäni ja tuoda tännekkin...
