Pelastussanoma

Jeesus paransi reilu3v sitten minut ja jouduin tunnustamaan syntejäni, tämän johdosta puolisooni tuli katkeruus ja anteeksi antamattomuus, ja hän jätti minut ja perhe hajosi. Rukouspyyntö, saisin ensinnäkin tehdä sitä kutsua mihin minut on kutsuttu, ja että puolisoni saisi mielenmuutoksen, tulisi uskoon ja pääsisi irti katkeruudestaan.

Rukoilin.

Rukoilin!

Rukouksessa

Rukoilin.

Tuli mieleen, oletko varma että syntien tunnustaminen oli tuossa kohtaa välttämätöntä? Toki on hyvä olla avoin ja läpinäkyvä myös ihmisten edessä, mutta en ole varma onko aina tarpeellista kaikkea tunnustaa. Jos seuraus on perheen hajoaminen, voisiko olla että syntien täsmällinen tunnustaminen Jumalalle riittää, ja tietysti parannuksen teko Pyhän Hengen voimalla niin että ei enää jatka synnissä elämistä. En sano tätä varmana asiana, mutta näitä asioita voi mielestäni punnita Jumalan edessä. Itselläni olisi uskoon tullessa ja myös uskonelämän aikana ollut niin paljon tunnustettavaa ihmisille, että siinä olisi mennyt pitkä aika ja moni pahoittanut mielensä. Syntiä oli niin valtavasti. Koin että minun ei ole tarpeellista tai hyväkään lähteä siihen, vaan tunnustaa syntinä ja pyytää anteeksi sellaisia syntejä joista lähimmäiset jo ovat pahoillaan. Sellainen puhdistaa välit ja tarjoaa toiselle mahdollisuuden antaa anteeksi ja vapautua katkeruudesta joka ehkä on jo heitä sitonut. Mutta jos syntien tunnustaminen vie lähimmäisen katkeroitumaan asioista jotka eivät aiemmin ole heitä sitoneet, ja jopa perheen hajoamaan, en ole ihan varma onko se Jumalan tahto.

Mikä on tehty on tehty ja sille ei voi enää mitään. Uskon silti että Jumala pystyy ja haluaa sinunkin perheesi eheyttää. Siunausta ja viisautta elämääsi.

Rukouksessa mukana

Se syntiesi tunnustaminen ei välttämättä ole edes se todellinen syy miksi puolisosi lähti. Voi olla että hänessä oleva henki ei kestänyt olla tekemisissä sinuun tulleen Hengen kanssa.

Herra antakoon kumppanillesi myös herätyksen ja Pyhän hengen.

Taivaan Isä, auta tässä kaikessa. Tee uutta, lohduta, valaise tie. Aamen.

Kerron asiasta enemmän tässä. Eli tulin uskoon jolloin sain pyhältä hengeltä lupauksen että paranen. Uskoontulon jälkeen kuitenkin oikeassa lonkassa jatkui jäätävä leposärky, kun nukuin puolisoni vieressä. Yritin ensin järkeillä miksi se on kipeä, ja ajattelin että nivelrikko, koska olen joutunut hyppimään oikealla jalalla paljon, koska vasen jalka on murtunut useasti, kuitenkin totesin ettei se sen tähden ole kipeä koske hyppiminen ei ole syntiä. Kysyin Herralta rukouksessa asiaa ja sain omalletunnolleni nuo rikkomiseni. Snl28:13Joka rikkeensä salaa se ei menesty joka ne tunnustaa ja hylkää saa armon. Kipu lähti heti kun tunnustin rikkomukseni. Joka valheita puhuu se ei pelastu. 1tim1:5 Mutta käskyn päämäärä on rakkaus joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omasta tunnista ja vilpittömästi uskosta. Eli jos hän olisi kysynyt asiasta olisi ollut velvollinen puhua totta. Koen että asia oli Pyhän Hengen vaikuttamaa, ja kuitenkin on myös kirjoitettu mat6:15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. Meidät koetellaan kaikki näissä Raamatun kohdissa elämmekö sanan mukaan. Helppoahan on vaeltaa jos ei koetuksia tulisi, mutta sana on hyvä tuntea että näkee miten asiassa tulee toimia. Anteeksi antamattomuus on se joka vie ihmisen pois uskosta, on myös se että meillä ei ole ilman Jeesusta itsessämme voimaa antaa anteeksi, vaan se tulee hengen hedelmänä. Vastaavaan tilanteeseen jos joutuu suosittelen rukoilemaan asiaa siten että Herra valmistaisi vastapuolen ottamaan tunnustuksen vastaan, ja että Herra antaisi taidon ja sanat tilanteeseen ja myös katumuksen ja nöyryyden, näitä puuttui itseltäni ja varmasti oli osasyynä miksi asiat ovat menneet sekaisin.

Myöhemmin jouduin palaamaan asiaan, koska kipu tuli takaisin, tällöin olin löytänyt vanhoja kirjeitä ensimmäiseltä tyttöystävältäni 23v takaa. Rikoin ajatuksillani puolisonani kohtaan ja kipu tuli takaisin, jouduin tällöin tunnustamaan ajatukseni hänelle että parannuin. Koen että Herra on hyvin tarkka näissä parisuhde asioissa, ja myös ajatukset tulee olla kuuliaiset Hänelle. Muuten olen uskoontuloni jälkeen pysynyt puolisoni kanssa, enkä eronkaan jälkeen ole uutta etsinyt. Saa jatkaa rukousta asioiden puolesta,

Minulle on noussut viimeaikoina kehoitus tutkia omia motiivejani joidenkin toimieni kohdalla tarkemmin..
ja tästä sinun kertomastasi mieleeni nousee sama kehoitus. Oliko tunnustamisen motiivin takana se, että tulit synnintuntoon ja halusit tehdä parannuksen vai, että halusit päästä omasta kivustasi eroon? Mikä oli sinun sydämentila.
Tästä tapahtumasta vaimosi sai nyt tosiaan koettelemuksen, että pystyykö antamaan anteeksi vai katkeroituuko.
Rukoilen asian puolesta!

NO112 kirjoitti: ↑27 Huhti 2023, 10:01 Eli jos hän olisi kysynyt asiasta olisi ollut velvollinen puhua totta..

Mielestäni tässä on viisaus. Ajattelen että monessa sellaisessa rikkomuksessa, joka ei ole näkyvää, voidaan jättää asiat Jumalan käsiin ja pyytää että Jumala vaikuttaa niin että asiaa kysytään meiltä, jos on tarpeellista ja hyvä että tunnustamme sen lähimmäiselle. Jos näin vilpittömästi rukoilemme ja olemme valmiita tunnustamaan asiat niitä kysyttäessä, niin onhan Jumala voimallinen vaikuttamaan lähimmäisissä niin että he kysyvät. Tällä tavalla voidaan varmistua siitä, että Jumala todella haluaa meidän tunnustavan asiat lähimmäisille, emmekä itse vahingossa aiheuta tarpeettomia koetuksia ja kärsimyksiä lähimmäisille.

Jotenkin ihanaa NO112 miten todistuksessasi välittyy tuo rakkaus Herraan, että silmiä räpäyttämättä olit valmis tottelemaan, vaikka se kustansi perheesi. Niin kuin meidän kuuluukin pitää Jumala ykkösenä.

Tilintekohan me kaikki joudutaan tekemään ja niinkuin jsj taisi laittaakin, ei lähdön syy välttämättä ollut sinun tekosi, vaan muuttunut tilanne.

Uskon että Isällä on kuuliaiselle lapselleen hyvä suunnitelma ja asiasi järjestyvät vielä

Amen.Yhdyn noihin Sannan sanoihin. Uskon myös NO112, että olet tehnyt sen mikä on Jumlan tahdon mukaista. Vaikka sitä on vaikea ihmis mielin ymmärtää. Valheen varaan on huono mitään rakentaa ja sanotaanhan Sanassa että voimme syntiä tehdä myös ajatuksin. Herra teki puhdistuksen sydämessäsi, karsien pois sen mikä sinne ei kuulu.
Nuo on asioita jotka muodostavat vuosien varrella meille turhaa taakkaa kannettavaksi. Jumala kyllä ojaa ja johdattaa sinut oikealle tielle ja Hänen suunnitelman mukaisuuteen.
Rukoillen ja kiittäen luota Häneen ja pyydä tapahtuvaksi se mikä on Hänen tahtonsa. Se ei ole aina se helpoin tie sillä muutos sattuu, mutta kun pysyt Herralle kuuliaisena palkkasi on suuri.
Niin kuin Jeesus sanoi syntisille naiselle: " mene äläkä syntiä enää tee."
Voit polttaa nuo vanhat muistot sillä Uusi on Tulossa.

Anteeksintamattomuus on suuri taakka. Sen sain vuosia sitten myös itse rankalla kädellä kokea. Mieheni oli tehnyt vuosia virheitä ja toiset naiset kiinnostivat enemmän kuin oma. Elämäni oli rankkaa. En tiennyt miten kestän ja yhteen ottoja tuli. Ei väkivaltaa, mutta syytöksiä että kuvittelin vain kaiken. Olin noita tilanteita omin silmin nähnyt ja myös niistä tultiin minulle kertomaan. Mieheni ei koskaan pyytänyt anteeksi tekemisiään, ei vielä tänäänkään.
Sitten uskon elämä alkoi minulla selkeytyä ja syventyä. Olimme kuitenkin koko ajan vahvasti yhdessä.
Kerran sain ymmärryksen että kaikesta huolimatta minun tulee antaa anteeksi, minun tulee tehdä aloite tässä asiassa vaikka se kuinka sattuu.
Eräänä päivänä sen tein ja lähestyn miestäni ja sanoin että olen saanut sydämelle antaa sinulle kaikki anteeksi. Sanoin, että minun on väärin kantaa sellaisia synnin taakkoja mitä itse en ole tehnyt. Saatana käyttää vain tuota tilannetta hyväksi. Mutta nyt se on loppu. Annoin anteeksi noilla sanoilla ja voi mikä helpotus se oli kun sen tein. Taakka putosi harteiltani. Olin vuosia kantanut tuota miehen synti taakkaa turhaan. Eihän se ollut minun tekemä synti. Minä nauroin saatanalle, että sen valhe oli ilmi tuotu.
Mieheni jäi tuossa tilanteessa hiljaiseksi, katsoi minua hämmästyneenä.
Hiljaa on siitä hetkestä alkanut tapahtua muutosta ja tänä päivänä miehenikin sydämestä löytyy uskoa vaikkakin tie on vielä pitkä. Olemme yhdessä välillä tehneet ruokajakeluakin. Nauramme että näinköhän Jumala on meidät tuohon kutsunut ? Meille tulee välillä ilmoitus eräästä srk sta että olisi tosi paljon ruokaa jaettavaksi. Tuletteko hakemaan sillä itse emme saa kaikkea jaettua. Ja me olemme lähteneet, vaikka matkaa on sinne tunti ja takaisin sama. Nyt pääsiäisenä saimme kutsun tuonne Porvoossa olevaan seurakuntaan ja ihmeekseni mieheni lähti sinne. Emme olleet ennen yhdessä käyneet noissa tilaisuuksissa.
Mihin Jumala meitä vielä johdattaakaan. Muutos on ollut valtava kun lähdin tuolle anteeksiannon tielle. Valheen valta on kukistettu!
Toivottavasti tämä avautumiseni herätti ajatuksia.

... sain siis tuohon ihan ihmeellisellä tavalla yhtäkkiä ymmärryksen tai se annettiin, että antamalla anteeksi, menettää saatana otteensa ja se toimi. Hetken jouduin miettimään uskallanko sen tehdä, mutta olin sitten kuitenkin kuuliainen tuolle sisäiselle kehotukselle. Hyvin tärkeä asia ymmärtää.

Itken Tuija täällä kuin pieni lapsi, enkä tiedä miksi. Valtava todistus, vaikka varmasti rankka aihe. Kyllä kosketti. Paljon olet saanut kestää ja paljosta olet päässyt anteeksiantamalla. Juuri tällä anteeksianto kehoituksella Isä haluaa meidät siunata. Ei siksi että vastapuoli ansaitsisi, vaan sillä, miten se helpottaa omaa oloamme ja mihin hyvään se voi johtaa. Olemmehan me saaneet Golgatalla paljon suuremmat rikkeet anteeksi, kuten velallisen vertaus osoittaa.

Amen . .. olen tänään ollut hyvin herkällä sydämellä .. kuin Jumala olisi hyvin lähellä ja varmasti onkin. ❣❣❣❣❣

Myönnän että muistot joskus nostaa päätään ja se sattuu, mutta sanon silloin saatanalle että mene pois sillä kaikki on anteeksi annettu.

1. Korinttilaiskirje 13:4-7 FB38
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.