"Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.
Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen."
Ef. 3:14-21 [kr92] [kr38]
Paavali kirjoittaa rukouksen aluksi, että hän "polvistuu Isän eteen" tai kuten KR38 ilmaisee hän "notkistaa polvensa Isän edessä". Me ajattelemme tätä perinteisenä polvirukousasentona, mutta Paavali tuskin viittasi tällä ilmauksella tuntemaamme rukousasentoon. Juutalaiset näet rukoilivat yleensä seisten, vaikka polvistumista ja maahan lankeamista käytettiin joissain tilanteissa (esim. 1. Kun. 8:14,22,54) nöyryyden tai kunnian osoituksena. Kreikkalaisilla puolestaan oli tapana heittäytyä maahan hallitsijoiden edessä, mutta polvirukous oli heillekin vierasta. Hekin mieluummin rukoilivat seisten kohottaen kätensä ylös Jumalan puoleen. Tässä yhteydessä polvistuminen Isän edessä on ensisijaisesti kielikuva, jollaisena se tarkoittaa syvää tunteiden ilmausta ja kunnioitusta, jota rukoilija kokee Jumalaa kohtaan rukouksessa. Jumalalle kuuluu kaikki kunnia myös rukouksissamme.
Paavalin rukous, kuten Jeesuksen opettama Isä meidän -rukous, opettaa, että rukoilijalla on oikeus lähestyä Kaikkivaltiasta Jumalaa kuin lapsi lähestyy isää (Ef. 3:15). Jumala on uskovien Taivaallinen Isä, sillä uskovat ovat saaneet ikuisen elämän hänen kauttaan. Uudestisyntymisen voimasta heistä on tullut Jumalan lapsia (Ef. 2:10; Joh. 1:12), joten Jumala on uskovan Taivaallinen Isä, jota hän saa lähestyä rukouksin niin kuin lapsi lähestyy isäänsä.
Tämä puhe Isän ja lapsen suhteesta kuulostaa kliseeltä monen korvaan, joten on paikallaan kerrata muutama seikka, miten isän ja lapsen välinen suhde tulee esiin rukouselämässä.
LUE LINKISTÄ LISÄÄ.
Olisiko meidän syytä opetella polvirukous, josta Raamattu puhuu monessa kohtaa, monet rukous taistelut käytiin juuri polvirukouksessa, nöyrtyneenä Herran etteen, tunnustaen synnit, ja luovuttaen ne Herralle ja tunnustaen, että itsessämme emme mitään ole, Vain Kristus on Vapahtajamme ja tunnustamme Hänen Herruutensa meihin ja elämäämme. Suomen tulee asettua Herran eteen POLVIRUKOUKSEEN!
Tehkäämme se 1x päivässä.... ja älkää vain kokoajan rukoilko vaan muistakaa myös kuunnella ...
Amen.
Jeesuskin Rukoili Isälle polvirukouksessa
http://2.bp.blogspot.com/-yrx32wEHk-4/U ... anessa.jpg