Pelastussanoma

Olemme koetuksella, näin koen, tämä täsmää sananpaikkaan, Jeesus ja Pietari myrskyssä!

Kukaan ei ojentanut kättään Jeesukselle, kun hän joutui keskelle myrskyä (eli Jumalan vihaa). Se hinta hänen oli maksettava meidän uskonpuutteestamme. Mutta juuri siitä syystä Jeesus pystyy tänään ojentamaan pelastavan kätensä sillekin, joka tietää itsellään olevan liian vähän uskoa.

Sinettisormus kirjoitti:Kysyin juuri Herralta, että missä mennään? Että Hän avaisi minulle, mikä tilanne täällä Pelastussanomissa on, sillä kaikki ei ole nyt hyvin? Tuon jälkeen luin ninnin kommentin tuosta veneestä, joka muistutti näystä, Herra avasi ja vastasi meille näin! Halleluja!

Tuo on varsin tuttu asia mulle... että vaikka kuinka ahdistaa, niin silloin tiedän että koko Taivas on kanssani. Näin minua lohdutti Rauno Helppi aikoinaan ku tuskalin kovasti elämääni, joka on todellakin ollut aina tätä samaa helvettiä... maanpäällistä ahdistusta ja tuskaa. Tuette sen jonain päivänä kaikki tietämään... anteeksi että sanon ja kerron näin.
Mutta ollaan vaan rauhalllisia ja luottamuksemme uskossa Jeesukseen, on meidän pilkkalaulumme sielunvihollisen teoille, johon minä olen taaas syösty.
Tuo Sinetin saama sanoma oli niin... NIIN TUTTU ennestään! Silloin mm. kun jouduin hullujenhuoneelle ja koko uskova sukuni oli aivan kauhuissaan ja tätini juoksi heti erään seurakunnan rukouskokoukseen ja kertoi siellä mitä minulle oli käynyt, ja että olen siellä uskoni vuoksi, koska kirjoitin jotain sellaista joka kertoi Jeeusksen paluusta liian konkreettisesti ja siksi minut laitettiin sinne.
No siinä seurakunta alkoi yhteen ääneen rukolemaan... (mulla tulee kyynelket silmiin nytkin kun ajattelen, enkä näe kunnolla..) No tätini siellä rukoili seurakunnan mukana ja sitten siellä yksi sanoi saaneensa sanoman... "rauha sydämessänne, kaikki on niin kuten pitääkin". Samoin kaikki kokivat sydämessään suurta rauhaa ja levollisuutta, jotain yliluonnollista levollisuutta. Näin tätini silloin kertoi jälkikäteen.

Jos joku muistaa viime viikon keskiviikkona aamulla herätessä sain PH:n sanoman, "tasan kaksi viikkoa peliaikaa". Kirjoitin sen aika heti tänne, tietämättä täysin vielä mitä tapahtuu. Ja sitten samana päivänä myöhemmin minulle soittaa poliisiviranomaiset ja kertoen että nyt he aloittavat tuon ko. asian todellisen käsittelyn ja koko prosessi alkaa... Kaksi viikkoa siis peliaikaa ja se päättyy 14.12. aamulla. Arvaan kyllä mitä sen jälkeen tapahtuu mutta koitan silti olla positiivinen. Kestää kuukausia...

Tuolla alkupuolella keskustelua, ilmoitin yhdessä kommentissani, juuri tuosta samaisesta sanomasta, jonka sait. Muistin nuo sanat ja koin että ne liittyy juuri tähän. Tuo 14.12. osuu juuri veljeni syntymäpäivään. Muistan kun hänelle tule ero, niin tuon eron jälkeen, hänen syntymäpäivä aamunaan, näin naulan joka oli lyötynä pystyyn. Sanoin veljelleni tuolloin, että tuo naula, tarkoittaa sinun uuden alkuasi, joka alkaa juuri tänä syntymäpäivänä. Nyt tämä muistuttaa minua tuosta hetkestä ja tuosta näystä, aivan kuin sillä olisi sanomaa tähänkin hetkeen ja varmasti onkin, sillä sinulle on ilmoitettu tuo 2 viikkoa, joka päättyy juuri tuohon päivään.
Meidän tulee vain lujasti ,luottaa, että tätä venettä kuljettaa voima, joka on Jeesus Kristus ja vaikka vene on nyt syvässä mustassa vedessä, ei meillä ole mitään hätää, vaan voimme levätä tuon veneen kuljettamina, tuossa matkassa joka saattaa olla hiukan myrskyinenkin.
Jeesus sanoo meille tänäänkin: "ÄLÄ PELKÄÄ".

6. Olkaa lujat ja rohkeat, älkää peljätkö älkääkä säikähtykö heitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, käy itse sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua."
7. Ja Mooses kutsui Joosuan ja sanoi hänelle koko Israelin läsnä ollessa: "Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra heidän isillensä vannotulla valalla on luvannut antaa heille, ja sinä jaat sen heille perinnöksi.
8. Ja Herra itse käy sinun edelläsi, hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua; älä pelkää äläkä arkaile."
5. Moos.kirja 31.

Pelko valtaa uskovien sydämet. He tuntevat itsensä pieniksi kuin heinäsirkat ja edessä olevat vastukset näyttivät olevan jättikokoisia, todellisia jättiläisiä . Voi sitä itkua, parkua ja valitusta, joka valtaa nyt uskovien sydämet . Sisimmästä pusertuu tuo kuolemanvaarallinen kysymys: "Miksi Herra" ? On oikeaa oman heikkouden ja avuttomuuden tuntoa, mutta myös väärää. Jumalan edessä ihminen on aina pieni ja voimaton. Ihmisten ja elämän edessä saamme olla rohkeita ja määrätietoisia. Emme saa katsoa noihin maailman antamiin olosuhteisiin, vaan yksin Jeesukseen Kristukseen. Usko Jumalaan antaa tuon rohkeuden.

Kiitos Sinetti näistä kaikista sanoistasi. Olet suurisydäminen sisar!

Samaa mieltä!

Kiitos Jarmo ja Pigeon lohduttavista sanoistanne.

Nyt se mun juttu on alkanu oikeen tosissaan mennä eteenpäin. Yhteydenottoja ja tapaamisia on koitettu tehdä jne. ja olen koko ajan ollut yhteydessä viranomaisiin. Niinpä täs tuli mieleen että kun sain 30.11. sen sanoman, tasan kaksi viikkoa, tarkoitti tasan kahta täyttä kalenteriviikkoa. Nyt nimittäin tänään alkoi kolmas viikko, josta sanoma aamulla kertoi.

Täytyy sanoa että pahalta tuntuu ja muutenkin kun meillä täällä sattui myös pieni ikävä juttu, tai parikin kun tämä Birge poistui loukkaantuneena joukostamme. Mutta annetaan asioiden mennä, koska Jumalalla tuppaa olemaan vain hyviä suunnitelmia meidän varalle, emmekä me voi hänen suunnitelmiaan lähteä säätelemään ominpäin. Pidetään vain kovaa rukousmyllytystä yllä, kuten te Rakkaat sisaret etenkin osaatte tehdä.