Lepopäiväkysymys

[-jarmo-]

Minun mielestä ja raamatuntutkiskelun tuloksena lepopäivä on Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotinen "päivä" jossa Jumala vasta lepää. Väitän suoraan ettei Jumala ole sanut luomistyötään valmiiksi, vaan elämme kuudennen "päivän" viimeisiä hetkiä.
Jos katsotte Raamattuanne, niin sieltä löytyy luomiskertomuksessa aukko ja luominen kerrotaan kahteen kertaan. Nämä kaksi kun yhdistää, tajuaa oikeastaan hyvinkin selkeästi ettei Jumala ole kertakaikkiaan edes voinut levätä vielä, vaan valvoo joka päivä puolestamme.
Kun kuningas järjestää pojalle häät, niin kuningas lähtee kaukomaille veittämään lepopäiväänsä ja jättää pojalleen valtakuntansa tuhanneksi vuodeksi, joka on Jumalalle yksi päivä.
Se miksi tämä kirjoitettiin käskyihin, niin se johtuu siitä yksinkerttaisesta syystä että ihminen on luotu 7 päivän sykliin. Tämä on tieteellisestikin todistettu että ihminen vaatii joka seitsemäs päivä levon. Päivällä ei sinänsä ole väliä.
Juutalaiset ottivat tämän kirjaimellisesti, kuten heille kuuluukin ja alkoivat pitämään sapattia pyhäpäivänä. Jeesus kuitenkin koko työnsä ajan soti tätä vastaan.. miksi? Syy löytyy siitä että hänessä itsessään löytyy nuo kaikki lain sisältämät uhkakuvat. Jos sinulla ei ole Jeesusta, sinut erotetaan Israelin kansasta, joka on Kristusruumis.

Mitä olette mieltä? Tämä on jo yli kymmenen vuotta vanha käsitykseni asiasta.

[olli]

Jos katsotte Raamattuanne, niin sieltä löytyy luomiskertomuksessa aukko ja luominen kerrotaan kahteen kertaan. Nämä kaksi kun yhdistää, tajuaa oikeastaan hyvinkin selkeästi ettei Jumala ole kertakaikkiaan edes voinut levätä vielä, vaan valvoo joka päivä puolestamme.

Paitsi että olet asian loogisesti päätellyt, myös Raamattu sanoo asian aivan suoraan.

Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä."

Myöskin tiedämme että Jeesus opetti joka päivä pyhäkössä. En näe lepopäivää termissä "joka päivä".

Lisäksi Jeesus rukoilee puolestamme ja Pyhä Henki toimii aivan joka päivä meissä uskovissa. On jotenkin naiivi ajatus, että olisimme ilman Jeesuksen mukanaoloa ja Pyhä Henki lepäisi sinä päivänä jona meidän sitten pitäisi näin "omassa voimassamme" pyrkiä pyhittämään Herralle jokin päivä.

En voi siksi kerta kaikkiaan hyväksyä ajatusta että Jumala lepäisi joka seitsemäntenä päivänä. Paitsi tuota ensimmäistä seitsemännen päivän lepoa joka tapahtui ennen kuin ihminen oli synnin vallassa, lepo lieneekin mahdollinen - mutta sen jälkeen ei Jumala levännyt vaan aivan joka päivä on luotujensa turvana ja suojana.

Mutta meillä on jo lepo, jonka Jeesus on meille lahjoittanut - ja se on aivan joka ikinen päivä. Meillä on taistelu - ei lihaa ja verta vastaan - mutta siihen taisteluun saamme lähteä levosta: olemme hiljaa kun Herra sotii puolestamme.

Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.

[Jyrki]

Olen samaa mieltä Jarmon kanssa. Poika hallitsee 1000 vuotta

Ilmestyskirja:
20:1 Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään.
20:2 Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi
20:3 ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa.
20:4 Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.

[-jarmo-]

Niin, se on sapatti ja kaikki vanhan testamentin vertaukset käyvät sen kanssa ihan sulassa sovussa. Yksikään vanha vertaus sapatista ei ole mitenkään epälooginen tuolla tavalla ajatellen. Sen sijaan kaikki kuulostaa jopa kauhealta ilman tätä vertauskuvaa.