Pelastussanoma

Kiinteetä ruokaa, joka ei oikein 'sovi' voimaksi matkalle tai päivän sana ketjuun. Saa jatkaa
_________________________________________________





Jeesus sanoi: "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan."



Jeesuksen sanat tuomitsemisesta on usein käsitetty väärin. On väitetty, että Jeesus kieltää tuomitsemasta väärän opin ja moraalittoman elämän ja käskee vaikenemaan Jumalan tuomiosta ja helvetistä. Silloin jää huomaamatta, että Jeesus itse ja kaikki hänen apostolinsa tuomitsivat jyrkin sanoin väärän opin ja elämän. Eikä kukaan puhunut helvetistä useammin kuin Vapahtaja itse!

Jeesuksen sanat tarkoittavat tätä: Älä tuomitse toisen ihmisen lankeemuksia, kun et kerran ole kulkenut hänen "mokkasiineissaan". Sinä et tiedä hänen tekojensa taustaa. Jos itse olisit elänyt samanlaisen elämän kuin tuo toinen, olisit ehkä langennut täsmälleen samoihin synteihin kuin hän. Kun arvioimme toista ihmistä - ja sitähän meidän silloin tällöin täytyy tehdä neen kuin itseemme. Emme saa puolustella itsessämme niitä vikoja, joista syytämme on meidän käytettävä samaa mittakeppiä syytämme toisia.

Jeesus sanoi kerran, ettei hän ole tullut maailmaan sitä tuomitsemaan vaan pelastamaan. Hän lisäsi kuitenkin, että se sana, jonka hän on puhunut, tulee tuomitsemaan hänen kuulijansa (Joh. 12:47-48). Meidän on tuomittava itsemme ja syntimme, ettei meitä tuomittaisi kadotukseen maailman kanssa (1. Kor.11:31-32). On olemassa vain yksi pakotie, jonka kautta voimme välttää Jumalan tuomion: usko Vapahtajaan. Häneen, joka tuli kerran tuomituksi kuolemaan kaikkien meidän sijastamme.

Mailis Janatuinen - Jää luoksemme




______________



Hän puhui heille vielä vertauksin: "Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan sitnä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi?' Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä teko pyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä."




On merkillistä, miten tarkkaan me ihmiset näemme toisissa ne viat, joita emme suostu näkemään itsessämme. Joka on epärehellinen, se on aina haistavinaan lähimmäisissään epärehellisyyttä. Joka puhuu pahaa toisista, syyttää helposti muita juoruilusta. Mietipä vähän, mitkä asiat sinua toisissa eniten ärsyttävät. Eiväthän ne vain liene sinun omia syntejäsi?

Jos olet huomannut, että omassa silmässäsi on hirsi, tulet nöyräksi. Tajuat, ettet suinkaan ole parempi kuin muut, vaan päinvastoin pahempi. Sinulla ei ole enää kanttia arvostella muita heidän silmiinsä tarttuneiden pikkuroskien tähden. Silloin alat myös etsiä ja kaivata jotakuta toista, joka pystyisi ottamaan hirren pois silmästäsi. Silloin sinulla on käyttöä Vapahtajalle.

Jos valitset itsellesi väärät opettajat, he johtavat sinut umpikujaan. Jos taas pidät kiinni Jeesuksen kädestä, pysyt oikealla tiellä, vaikka olisit sokeakin. Itse asiassa kaik-ki muut opettajat ja taluttajat ovat sokeita, paitsi Jeesus, jota yksikään himo ei päässyt sokaisemaan. Hän oli ainoa, joka toteutti omassa elämässään kaiken sen, mitä hän muilta vaati.

Mutta nyt Jeesus pystyy osoittamaan sinulle näkökenttääsi peittävän hirren, koska hänellä ei ole pienintäkään rikkaa omissa silmissään. Hän kykenee myös ottamaan hirren pois sinun silmästäsi. Operaatio tekee kipeää, mutta sen jälkeen näet totuuden itsestäsi ja Vapahtajastasi paljon selvemmin. Pahin hirsi silmässäsi on nimittäin se, joka estää sinua näkemästä Jeesuksen rakkautta.

Mailis Janatuinen - Jää luoksemme




________________


Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen."

Mitä fariseus Simon olisi tehnyt, jos nainen olisikin tullut suutelemaan hänen jalkojaan? Hän olisi varmasti kavahtanut tämän kosketusta kuin skorpionin pistoa. Ihminen värähtää vaistomaisesti inhosta, jos käärme kulkee hänen jalkansa päältä. Samoin tekee se, jonka inhoama ihminen häntä koskettaa.

Simon luuli, että huonoja ihmisiä saakin halveksia. Heidän seurastaan pitääkin pysytellä kaukana. Mitä nyt muutkin ajattelisivat, jos hän seurustelisi ilotyttöjen, varkaiden ja vankilakundien kanssa? Hehän pian luulisivat, että hän kuuluu tuohon rosvoporukkaan! Seurahan tekee kaltaisekseen, vai mitä?

Jeesus puolestaan etsimällä etsi seuraansa pahoja ihmisiä. Hän näet tiesi jotain sellaista, mitä Simon ei näytä tienneen: että vain ehdoton rakkaus voi muuttaa syn-tisen sydämen. Siksi hän ei vältellyt syntisen naisen kosketusta. Hän sai päinvastoin ilotytön tajuamaan ilman sanojakin, että tämä oli arvokas ihminen ja tervetullut hänen seuraansa. Nainen ymmärsi, että Jeesus oli antanut hänelle kaikki hänen syntinsä anteeksi ja rakasti häntä sellaisensa kuin hän oli. Siksi hän itki, eikä voinut lopettaa.

Jeesus tahtoo osoittaa sinulle tämä päivänä saman asian kuin Kapernaumin ilotytölle: sinä olet arvokas ihminen ja tervetullut hänen seuraansa. Sinullekin on annettu kaikki syntisi anteeksi. Sinuakin rakastetaan sellaisena kuin olet.



Mailis Janatuinen - Jää luoksemme

Mutta synneilläsi kyllä olet minua rasittanut, pahoilla teoillasi minua vaivannut. Jes. 43:24.

Katso, tässä on suuri perussyy siihen, minkä tähden eivät meidän syntimme eikä meidän hurskautemme merkitse mitään meidän armahtami-sessamme. Kristuksen veren punaiseen mereen ovat sekä meidän syntimme että meidän ansiomme upotetut. Sen jälkeen kuin Jumala antoi oman Poikansa sovitukseksi meidän Synneistämme, hän kiivailee Poikansa kunnian puolesta. Kun Jumala on nähnyt Poikansa hädän ja kuullut hänen huutonsa maan päältä, ei hän kärsi kenenkään syntisen koettavan ansaita taivasta. Huomaa sen tähden tarkoin sanat: sinä olet minua synneilläsi vaivannut. "Vaivannut"! Kuule! sinä olet häntä vaivannut! Meidän rakkaan Herramme täytyi nähdä vaivaa vapahtaaksensa meidät synneistämme. Jos tahdot nähdä, mitä nämä sanat merkitsevät: "sinä olet minua synneilläsi vaivannut", on sinun katsottava Getsemaneen ja Golgatalle.

Jumalan pyhän lain kanssa ei ole leikkimistä. Maan päällä elävä kurja olento, ihminen, uskaltaa halveksia kaikkivaltiaan Luojansa lakia ja polkea sen jalkoihinsa. Hän saa nauttia hänen lukemattomista hyvistä teoistansa ja kuitenkin polkee jalkojensa alle hänen tahtonsa ja käskynsä. Hän ei rakasta Jumalaa yli kaiken, vaan halveksii häntä ja palvelee epäjumalia. Hän ei pelkää Jumalaa yli kaiken, vaan kevein mielin tekee syntiä häntä vastaan. Hän ei luota Jumalaan, vaan itseensä ja muihin.

Hän ei rakasta lähimmäistään niin kuin itseään, vaan ajattelee ainoastaan omaa etuansa ja elää kaikenlaisissa synneissä ja paheissa, tottelemattomuudessa, vihassa, kiivaudessa, siveettömyydessä, harjoittaa vääryyttä, petosta ja valehtelee. Se kaikki saattaa näyttää meidän kevytmielisestä luonnostamme sangen vähäiseltä. Mutta siltä se ei näytä pyhästä Jumalasta. Jumala tuomitsee toisin. Sen näen Kristuksen kärsimisestä, koko hänen olemuksestaan. Sen näen siitä, että Jumalan oma Poika kantaa meidän syntimme, että hän, väkevä ja valtava henkilö, "alkoi murehtia ja tulia tuskaan", että hänen hikensä valui niin kuin veripisarat maahan. Oi, sinä kevytmielinen ihminen! Kun kuulet yön pimeydestä yrttitarhasta vaikeroinnin ja kuulet, että siellä valittaa juuri tämä majesteetillinen henkilö, joka pelkällä sanallansa vallitsi ilmaa, ajoi, ulos riivaajat, herätti kuolleet, lõi maahan häntä lähestyvän joukon, totisesti täytyisi sinun pysähtyä ja kysyä, mitä se merkitsee, että tällainen henkilö yksinäisyydessä murehtii, itkee ja vaikeroi. Älä mene sen näyn ohi välinpitämättömänä! Se koskee sinua, siinä on sinun Vapahtajasi, hän jota sinä rukoilet ja kuolemassasi avuksesi huudat ja jonka sinä tuomiolla kohtaat. Ja jos kysyt häneltä, miksi hänen hikensä vuotaa, saat vastauksen: "Sinä olet minua synneilläsi vaivannut."

Mutta jos kysyt profeetan kanssa: "Miksi on punaa sinun puvussasi miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?" hän vastaa: "Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani. Et ole sinä minun tähteni itseäsi vaivannut. Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden." Jos sitten katsot Vapahtajaasi, kun häntä ruoskitaan ja kidutetaan ja lyödään niin, että saatetaan laskea kaikki hänen luunsa, niin profeetta opettaa sinua: "Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi." Ja lopulta, kun näet hänen kärsivän kirouksen rangaistusta ristinpuulla, apostoli opettaa sinua: "Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme, sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu." Tämä on vanhaa tuttua asiaa, sinä tiedät sen kaiken jo ennestään, mutta mitä se sanoo sydämellesi? Oletko herännyt tämän näyn nähdessäsi? Jos Jumalan Henki saa avata silmäsi ja kirkastaa sinulle Kristuksen kärsivän hahmon, saa koko autuuden asiasi sinusta aivan toisen näön; sinä tulet sekä särjetyksi että lohdutetuksi, niin, "köyhäksi, mutta kuitenkin autuaaksi" ja nämä sanat saavat uuden voi-man ja merkityksen: "Et ole sinä itseäsi minun tähteni vaivannut, sinä olet minua synneilläsi vaivannut. Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden."

Mutta voi sitä, joka katsoo Vapahtajansa kärsimystä ja vaivaa ja kuitenkin tahtoo jatkuvasti elää kevytmielisenä synnin ja maailman palveluksessa! Voi sitä, joka tahtoo häiritsemättä jatkaa syntielämäänsä, hän, jonka sovitukseksi ja syntien tähden Vapahtaja vuodattaa verihikensä, tulee ruoskituksi ja suurella äänellä, huutaen ja itkien kuolee ristillä! Ja kuinka on käyvä vapaan röyhkeän maailman, kun kerran tämä veri tulee sen, päälle!? Kuinka on käyvä sinun, joka tunnet ja aina olet tuntenut Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman ja sen muistoa viettänyt, mutta et koskaan tahdo kokonaan häneen liittyä, et koskaan tahdo tulla hänen omaksensa, tulla hänen alamaiseksensa hänen valtakunnassaan ja elää siinä? Kuinka on käyvä sinun, joka joka vuosi muistat hänen kuolemaansa, syöt ja juot hänen ruumiinsa ja verensä, mutta sitten jälleen palaat himoihisi ja kevyt mieliseen seuraasi? Kuinka sinun on käyvä? Ne, jotka rikkoivat Mooseksen lain, eivät voineet päästä pakoon, vaan heidän täytyi kuolla ilman armoa. Kuinka paljoa paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty?



C. O. Rosenius Elämän leipää




_________________



Niin käärme sanoi vaimolle: "Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kai-ken, sekä hyvän että pahan." 1. Moos. 3:5.


Tarkkaa näitä sanoja, niiden salakavalaa kaksimielisyyttä ja käärmeen viekkautta. Katso, tässä on nyt "valkoinen perkele": Tässä hän näyttää oikein rehelliseltä, valkoiselta enkeliltä. Hän ei sano Adamille ja Eevalle: "Älkää ollenkaan välittäkö siitä, mitä Jumala sanoo." Päinvastoin hän ottaa juuri Jumalan todistajaksi siitä, mitä hän sanoo, ja panee Jumalan omat sanat sen takeeksi. Hän vain selittää Jumalan itsensä puulle antamaa nimeä. Jumala oli kiellossaan nimittänyt sitä hyvän ja pahan tiedon puuksi. Tämän merkitystä perkele nyt tahtoo selittää. Jumala tietää, hän sanoo, Jumala on juuri puun nimellä ilmoittanut, että tämän puun kautta saa sen tiedon hyvästä ja pahasta, joka Jumalalla itsellänsä on. Sinä päivänä kun te siitä syötte," tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan". Tämähän on kaikki oivallista: tulla Jumalan kaltaiseksi, yhtä viisaaksi ja valistuneeksi kuin hän - sehän ei ole mitään pahaa. Koska nyt Jumala tietää tämän, onhan mahdotonta, että hän, teidän lempeä, hyvä Isänne olisi voinut kieltää teitä syömästä tästä puusta. Näin muutamat ovat ymmärtäneet saatanan syvyyden tässä.

Toiset taas arvelevat, että hän tahtoi herättää ihmisessä epäluuloja Jumalan suopeudesta: Jumala ei suonut heidän tulevan onnellisiksi ja hyviksi. He eivät saaneet varmasti ja lujasti uskoa Jumalan rakkauteen ja hyväntahtoisuuteen heitä kohtaan. Molemmat mielipiteet sopivat hyvin yhteen, sillä Eevahan saattoi päätellä ainoastaan näin: Jos Jumala tietää, että tämän hedelmän nauttiminen avaa meidän silmämme, hän ei ole voinut kieltää meitä sitä syömästä. Meidän on täytynyt ymmärtää väärin hänen sanansa. Sillä kuinka saattaisi sellainen kielto soveltua yhteen hänen hyvyytensä ja rakkautensa kanssa? Jos hän taas todellakin on kieltänyt meitä siitä syömästä, voimme päätellä, että hän on epäsuosiollinen meitä kohtaan. Katso tässä on nyt saatanan syvyyttä! Se ilmenee vielä kauheampana, kun ajattelemme hänen syvään valheeseensa sekoittavan totuuksia, joita sitten vääristelee ja sotkee kaksimielisillä sanoilla. Hän lupaa esimerkiksi, että heidän silmänsä aukenisivat. Sen saattoi ymmärtää niin, että he tulisivat erinomaisen viisaiksi ja tietorikkaiksi. Mutta epäilemättä hän tarkoittaa sanallaan vain sitä murheellista kokemusta, jonka he saisivat synnistä ja sen rangaistuksesta.

Eniten tässä kiusauksessa kuitenkin pistää silmään, ja on jättänyt syvät jälkensä kaikkiin Adamin lapsiin, niin että se vielä tänäkin päivänä on kaiken hengellisen turmeluksen, kaikkien voimakkaimpien kiusausten ja syvimpien lankeemusten varsinaisena ja pohjimmaisena lähteenä, käär meen vaikuttama ylpeys, itsejumalointi ja itseriittävyys. Jo käärmeen ensimmäisissä sanoissa: "Onko Jumala todellakin sanonut: älkää syökö kaikista paratiisin puista", on ajatus: te, Jumalan ihanin työ, te koko maan valtiaat, annatteko te sitoa itseänne! Ettekö te olisi kaikessa vapaita? Mutta kun kiusaajan rohkeus on kasvanut, hän sanoo nimenomaan: te tulette Jumalan kaltaisiksi eli jumaliksi. Ja juuri tämä, te tulette Jumalan kaltaisiksi. Ette jonkin Jumalan armon ja lahjan tähden, vaan oman "hyvän ja pahan tiedon" tähden, jonkin oman toimenpiteen, oman teon tähden. Tämä tarttui syvään ihmiseen, jätti jälkensä koko Adamin sukuun, jäljen, joka vielä tänäkin päivänä lakkaamatta pistää esiin.

On kieltämättä merkityksellistä sekin, että käärme herätti tiedonhalun, joka erityisesti vei tähän suureen ja kauheaan lankeemukseen. Luther sanoo: "Tämä on perkeleen varsinainen kauhea myrkky, että ihminen tahtoo olla viisaampi kuin miksi Jumala on hänet säätänyt." Ensiksikään ei ole yleensä mitään, mikä olisi tehnyt ihmiset niin mielettömiksi hengellisissä asioissa, niin kiivaiksi Jumalan ja hänen teittensä vihollisiksi kuin kuviteltu viisaus. Kehuessaan viisaita olevansa, he ovat tyhmiksi tulleet, vaikka he todella omistivatkin mitä suurimman tietojen runsauden. Apostoli sanoo, että tieto paisuttaa; ymmärryksen ja tiedon suuri rikkaus on sen tähden mahtavin viettelys itsejumalointiin ja itseviisauteen. Ja vain sen tähden, ihminen heti on kauempana kuin muut jumalan viisaudesta. Jumala on ylpeitä vastaan ja kätkee valkeutensa viisailta ja ymmärtäväisiltä. Mutta kun Jumala. on ihmistä vastaan, tämä on hukassa, silloin tämä lankeaa yhdestä hulluudesta toiseen. Silloin hän saa sellaisen viisauden, Luther sanoo, "että hän pitää sitä vanhurskautena? mikä on syntiä ja sitä korkeimpana viisautena, mikä on suurinta hulluutta. Sillä siihen perkeleellä on tapana koettaa livertelyllään ihminen saada, että kuta kauemmaksi hän tulee sanasta, sitä oppineempi ja viisaampi hän luulee olevansa."


C. O. Rosenius Elämän leipää

Aamen!
Minä niin tykkään noista Roseniuksen saarnoista, ne laittaa meidät oikealle paikalle omassa vaelluksessamme!

Aamen. Kun Jumala toruu, siitä ei voi loukkaantua, koska Hän tekee sen rakkaudesta käsin ja siten ettei puolustautumiseen tarvetta tule. Roseniuksella lienee jollaintapaa samankaltainen armoitus puhua.

Sanna kirjoitti: ↑22 Maalis 2026, 10:17 Aamen. Kun Jumala toruu, siitä ei voi loukkaantua, koska Hän tekee sen rakkaudesta käsin ja siten ettei puolustautumiseen tarvetta tule. Roseniuksella lienee jollaintapaa samankaltainen armoitus puhua.

Aamen!