Raamatun jae tähän päivään

[Tuija]

Joudumme pettymään liian usein ihmisiin. Kipeimmältä tuntuu pettyä sellaiseen, johon on aina luottanut. Tulee tuntu: ihminen on vain ja ainoastaan loppuun saakka paha. Kuinka löytää uudelleen luottamus toisiin, kun nekin, joille olisi uskonut elämänsä, osoittautuvat etsivän vain omaa hyväänsä? Kaikkein kurjinta ja itseluottamuksemme pohjaan saakka syövää taitaa kuitenkin olla pettymys omaan itseen. Totta on Psalmin sana: ”Tutkimaton on ihmisen sisin ja sydän” (Ps. 64:7). Kuinka helposti me lankeammekaan ylpeyteen ja kaikenlaisiin synteihin? Kuinka vähän voimmekaan luottaa oman sydämemme hurskauteen. – Se tässä kurjuudessa on kuitenkin lohtunani, että anteeksiantamus koskee kaikenlaisia syntejä ja kaikenlaisia vaivoja. Sana sovintoverestä ottaa pois taakan ja vahvistaa sydämen armolla. Lupaus puhtaudesta Kristuksessa virvoittaa minut jälleen.

[Tuija]

Kun siis Aaron astuu pyhäkköön, hän kantakoon oikeutta jakavassa rintakilvessä Jaakobin poikien nimiä sydäntään vasten, jotta Herra aina muistaisi heitä. 2 Moos. 28:29

[Tuija]

Mekin kannamme rakkaitamme sydämissämme pyhäkköön, kun saavumme jumalanpalvelukseen rukoilemaan Herraa. Heidän asiansa nousevat Taivaallisen Isämme valtaistuimen eteen rukouksina kuin suitsutuksen savu ja tuoksu. Jokainen rukous kirjataan muistiin, ja ne jäävät odottamaan vastaustaan. Rakkaamme ovat nimeltä kutsuttuja ja kastettuja Jumalan kansan jäseniksi. Jos he ovat lähteneet omille teilleen, rukoilemme Herraa kääntämään heidän matkansa suunnan. Jos he ovat hädässä, pyydämme Jumalan väkevän käden apua. Jos he ovat vaarassa, rukoilemme Jeesuksen sovintoveren suojaa. Kun me Jumalan lapsina kannamme rakkaitamme sydämissämme Herran eteen, jäävät heidän asiansa myös Herran sydäntä vasten.

[Tuija]

Jumalan laupeus on niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu.

Ef. 2:4–5

[Tuija]

Sinun avullasi minä ryntään yli vallien, Jumalani avulla minä hyppään muurien yli. Ps. 18:30

[Tuija]

Kaupunkien turvaksi rakennettiin ennen linnoja, joita ympäröivät syvät vallit ja korkeat muurit. Muurien sisäpuolelle voitiin siirtyä turvaan vihollisilta. Hyvin rakennettu linnoitus suojasi tehokkaasti suurtakin sotajoukkoa vastaan. Mutta muurit voivat olla rakennetut myös esteeksi, joiden tarkoitus on pitääasukkaansa vankeinaan. Kun Jumalan lapsi joutuu hengelliseen vankilaan, ahtauteen, jossa ei ole vapautta liikkua, pitää muurit rikkoa tai on päästävä niiden yli. Joskus Herra antaa meille sanastaan voimaa muurien murtamiseen, ja ne katoavat rajoittamasta uskoamme ja elämäämme. Joskus Herra auttaa ylittämään esteet kaikessa hiljaisuudessa. Jos joudumme elämään muurien sisäpuolella, hän voi sinnekin antaa Jumalan lasten vapauden. Armon ja ehdottoman evankeliumin tuoman sisäisen vapauden.

[Tuija]

Katso taivaastasi, katso pyhästä, ihanasta asumuksestasi! Missä viipyy sinun tulinen intosi, missä ovat voimatekosi? Missä on sinun palava säälisi? Älä kiellä meiltä rakkauttasi! Olethan sinä meidän isämme. Jes. 63:15–16

[Tuija]

Kun Jumala katsoo taivaastaan ja hänen tulinen intonsa ja voimatekonsa koskettavat maata, alkavat ihmiset ja kansat vapista. Silloin ei seurakunta herää juopuneena nauramaan tai saarnaaja leiki Jumalaa ja käske Henkeä. Kun Jumalan voimateot tulevat esiin, itketään syntien suuruutta ja armon ymmärtä- misen pienuutta. Silloin sydämet nöyrtyvät Jumalan edessä ja rukoilevat Herraa armahtamaan. – Älä siis, Herramme, kiellä meiltä rakkauttasi ja intosi palavuutta. Anna Henkesi todellisen tulen kulkea kuivan maamme ylitse. Anna armon virrata kuin raikkaan ja puhtaan veden ja viedä syntimme mennessään. Anna anteeksiantamuksesi saada sydämet jälleen palamaan. Älä kiellä meiltä rakkauttasi. Olethan sinä meidän Isämme.

[Tuija]

Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Hepr. 11:8

[Tuija]

Uskon tietä kulkiessamme olemme Abrahamin tavoin matkalla, jonka kestoa ja reittiä emme voi tietää. Vain sen tiedämme, millaisia seutuja kohti matkaamme, mikä on määränpää, mutta reitti on vielä arvoitus. Kristityn matka luvattua maata kohti alkaa jo kasteessa, jossa hän saa kutsun seuraajaksi. Kristitty elää Jumalan sanaan luottaen ja johdatusta rukoillen. Tie ei ollut Abrahamin tai muiden Jumalan matkamiesten ja naisten uskosta huolimatta suora tai mutkaton. Siihen liittyi yllättäviä käänteitä ja odottamattomia tapahtumia. Syviä olivat surut, suuria ja riemullisia ilot. Pyhien elämä on poikkeuksetta taistelua epäuskoa ja syntiä vastaan. Se on oman syntisyyden ja Jumalan armon kohtaamista aina uudelleen. Uskossa päästään monista mutkista huolimatta perille.

[Ella]

Jer 31:3 Kaukaa ilmestyy minulle Herra: Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut,
sen tähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.

[Tuija]

Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni. Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen. Ps. 116:6–7

[Tuija]

Mistä meidän mieliimme on päässyt hiipimään ajatus, että Jumala varsinaisesti siunaa vahvoja, vaikka ehkä jotenkin sietää heikkojakin? Että hän kuulee paremmin niiden rukoukset ja vastaa näkyvämmin niille, jotka ovat osoittaneet oman pyhyytensä? Kuitenkin Herra Jeesus kulkee joukossamme etsien apua tarvitsevia ja Jumalan Pyhä Henki näyttää viihtyvän erityisen hyvin heikkojen ja toivonsa menettäneiden seurassa. Hänen korvansa kuulee tarkasti väsyneiden ja ahdistettujen sydänten huokaukset. Kun voimat uupuvat, hän on jo apuna. Kun Pyhä kumartuu heikon puoleen ja ottaa hänen asiansa omakseen, on se hiljaiseksi tekevää armoa. Sielu saa rauhan, kun Herra osoittautuu avuttoman uskolliseksi suojelijaksi.

[Kulkija]

Kiitos, Pyhä Henki, auttaja.

[Tuija]

Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi.

Ps. 13:6

[Tuija]

Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi, katso meitä! Ota hoitoosi tämä viiniköynnös, taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten, lapsi, jolle sinä olet antanut voiman. Ps. 80:15–16

[Tuija]

Hän puhuu sinulle, ja niiden sanojen voimasta sinä pelastut, sinä ja koko perhekuntasi. Ap.t. 11:14

[Tuija]

Mitä, jos Jumala puhuisi sinulle ja sanoisi, että hän on olemassa ja tahtoo sinut taivaaseen, kun aikasi tässä elämässä täyttyy? Mitä, jos hän sanoisi, että hän on lä- hettänyt oman Poikansa maailmaan kuolemaan sinun syntiesi takia? Että hän on ostanut sinut omakseen ja että maksuna tästä Jeesus on vuodattanut verensä ja kärsinyt karun kuoleman? Mitä, jos Jumala itse ilmestyisi ja sanoisi sinulle tämän kaiken – uskoisitko hänen sanojaan? Raamatussa Jumala sanoo sinulle juuri näin, ja kun kuulet hänen sanansa, sinä pelastut niiden voimasta. Sinä ja sinun perhekuntasi, koska Jumalan siunaus kulkee polvesta polveen. Raamatun sanojen voima on suurempi kuin mikään muu voima maailmassa. Niissä sanoissa puhuu itse Jumala.

[Tuija]

Jokainen polvi on notkistuva Herran edessä ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa.

Room. 14:11

[Tuija]

Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.

Ps. 13:6