⭐️ PÄIVÄN SANA ⭐️✝️

[Sanna]

On kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka rukoilevat
"Isä, tapahtukoon Sinun tahtosi" ja niitä, joille Isä sanoo "tapahtukoon sinun tahtosi."

-Leif Nummela

[Angelicus]

On kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka rukoilevat
"Isä, tapahtukoon Sinun tahtosi" ja niitä, joille Isä sanoo "tapahtukoon sinun tahtosi."

-Leif Nummela

Ihmisviisautta. Ja sitä, kun meillä on paha tapa jakaa ihmisiä jollain perusteella.

[Sanna]

Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti autioon paikkaan rukoilemaan.
Markus 1:35


Sillä on väliä miten päivämme aloitamme. Kun aloitamme päivämme Jumalan kanssa, voimme pyytää Jeesusta auttamaan meitä päivän tapahtumissa ja haasteissa. Voimme pyytää Hänen voimansa, viisautensa ja rohkeutensa päivään.

Aloittamalla päivämme kahvimukilla ja iltapäivä lehtien otsikoilla, on aamumme jo järkkynyt sekä katseemme muualla kuin Herrassa.

Huolimatta uskonmatkamme pituudesta meillä on taipumus asettaa itsemme aina etusijalle. Mitä minä haluan ja mitä minä en halua. Omat huolemme ja asiamme on aina ensimmäisenä.

Kun aloitamme päivämme Herran kanssa, se antaa meille jo oikean näkökulman ja ajattelutavan päiväämme. Kun kiitämme elämästämme ja asioistamme sekä asetamme muut etusijalle tahtomalla, että Jeesus ohjaa päivämme kulun antamalla meidän olla Hänen käytössään, astetamme muut oman etumme edelle. Ja vaikka se välillä kirpaisee ja saa ainakin allekirjoittaneella hampaat lyhentymään yrittäessä välttää purnaaminen, voimme aina luottaa siihen, että hoitaessamme Herran asioita, Hän hoitaa ja turvaa meidän asiamme.

Tottumukset, joita harjoitamme, muokkaavat sitä, miksi muutimme ja mitä meistä tulee. Joka aamuisen rutiiniin toteuttaminen ja viipyminen Herran edessä saattaa tuntua alkuun kahlitsevalta mutta toistettuamme sitä jonkin aikaa, huomaamme, että me suorastaan janoamme sitä emmekä voisi aloittaa päivää ilman että saamme olla Mestarimme seurassa hiljentymässä ja täyttymässä.

Ja kun tarkoituksella vietämme aikaa Jeesuksen kanssa joka päivä sekä tutkimme sanaa, sydämestämme alkaa kasvaa tulee enemmän Hänen sydämen kaltainen. Kun aloitamme päivämme Hänen kanssaan, annamme Hengen toimia meissä ja meidän kauttamme.

Meidän on oltava lapsenkaltaisia ymmärtääkseemme taivaalliset asiat mutta myös lapsenkaltaisina ja vajavaisina saamme aina tulla Isämme eteen. Siunattua päivää virren 490 sanoin:


Mä silmät luon ylös taivaaseen
ja yhteen käteni liitän.
Sua Herra, ystävä lapsien,
nyt hartain mielin mä kiitän.

Sua riemullista on ylistää,
ja mielelläni sen teenkin.
Ei sulta pieninkään unhoon jää,
vaan katsot myös vähäiseenkin.

Oi kiitos lahjoista, joita suot,
niin paljon hyvyyttä riittää.
Ja aina iloa uutta luot,
en osaa kaikesta kiittää.

Mä taimi olen sun tarhassas
ja varten taivasta luotu,
sun armollisehen huomahas
jo syntymästäni suotu.

Mua suojaa sä, Isä armoinen,
sun Henkes voimalla vielä
ja tieni johdata taivaaseen,
iäiseen elohon siellä.

[Sanna]

On kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka rukoilevat
"Isä, tapahtukoon Sinun tahtosi" ja niitä, joille Isä sanoo "tapahtukoon sinun tahtosi."

-Leif Nummela

Ihmisviisautta. Ja sitä, kun meillä on paha tapa jakaa ihmisiä jollain perusteella.

No joo, itselle tuo lokerointi kolahti siinä, että tuota itsekkyyttä tuppaa itsellä vielä olemaan ja meillä on siitä armollinen Isä, että Hän haluaa antaa meille tahtomamme asiat, mikä mahdollistaa myös tapahtuvaksi sen, mikä ei ole Hänen tahtonsa - ja joka väistämättä johtaa aina huonoon lopputulokseen.

Tälläisen episodin kokeneena yritän sisäistä tuota Isä meidän rukouksenkin kohtaa tapahtukoon Sinun tahtosi, sillä se toinen vaihtoehto on aina tuskallinen.

[Sanna]

En minä tahdo kenenkään kuolemaa – näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää!
Hesekiel 18:32

Avoin ovi tulla kotiin, kutsu katua ja kääntyä takaisin on meille aina avoinna Kristuksessa.
Kuitenkin, jos tuo kutsu soi sydämissämme tänään, emme saisi suhtautua siihen penseästi.

Joka kerta kun torjumme kutsun kääntymiseen ja palaamiseen, se heikkenee ja sydämemme käy yhä haaleammaksi armoa kohtaan.

Siispä TÄNÄÄN, jos kuulet hänen äänensä, älä paaduta sydäntäsi. Heprealaisk 3:7-8

[Sanna]

Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side.
Kolossalaiskirje 3:14

Lueteltuaan ominaisuudet, jotka kristityn olisi hyvä laittaa pois ja mitä omistaa ja sisäistää niiden tilalle, Paavali päättää luettelon kehotuksella pukeutua rakkauteen.

Pukeutuminen rakkauteen asettaa elämässämme asiat tärkeysjärjestykseen ja antaa kunnian sekä kunnioituksen Jumalalle.

Keskinäisestä rakkaudesta meidät tunnetaan. Rakkautta ei voi kuitenkaan opettaa eikä sitä voi hankkia opiskelemalla. Sitä ei myöskään meissä monessakaan ole vuosien uskon vaelluksenkaan jälkeen. Aito rakkaus ja kykeneminen rakastaa tulee ainoastaan Jumalalta. Kun vietämme aikaa Hänen läsnäolossaan ja rakkaudessaan, voimme peilin lailla alkaa heijastaa sitä muihin.

Peilissämme on kuitenkin usein säröjä tai likaa. Omat kokemuksemme ja rikkoutuneisuutemme sekä maallinen lihamme saattaa estää rakkautemme heijastumista.

On niin helppoa rakastaa mukavia ihmisiä, oman mielenmukaista seurakuntaa sekä ihmisiä, jotka ottavat evankeliumin ilolla vastaan. Vaikeus rakastamiseen tulee silloin, kun eteemme asetetaan haastavia, vaikeita ja vaativia ihmisiä sekä tilanteita. Usein myös pyytäessämme, että Jumalan rakkaus saisi näkyä meissä, Jumala vastaa siihen tilanteilla, jossa sitä tarvitaan, tilanteilla, joista haluaisimme paeta ja sanoutua irti.

Koska rakkaus on Paavalin listan ehkä vaikeimpia asioita, me emme voi esittää tai imitoida sitä. Me emme voi uskonelämämme suorittamisella ja teoillamme myöskään peitellä sen puutetta. Meidän käytöksemme auttamattomasti paljastaa puutteemme. Siksi onkin niin lohdullista rehellisesti myöntää oma vajavaisuutensa ja heikkoutensa ihmisenä ja anoa Jumalalta, että Hän Jeesuksessa Kristuksessa täyttää meitä, vuodattaa Henkeään sekä antaa meille puuttuvaa voimaa ja rakkautta kohdata ihmisiä ja tilanteita.

[Sanna]

Minä neuvon sinua ostamaan minulta tulessa puhdistettua kultaa, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
Ilmestyskirja 3:18


Silmävoide on todellinen hengellinen erottelukyky. Silmä on herkkä omatunto, oikea mielen sisäinen valo. Sen oikeasta näkökyvystä riippuu koko sielun ja olemuksen hengellinen terveys. Silmävoide, Jumalan sana, tekee omastatunnosta kuuliaisen - sillä se tuomitsee synnin.

Jumala haluaa, että Hänen seurakuntansa herää unestaan ​​näkemään, millaista palvelua tänä aikana tarvitaan. Lampaat on ruokittava. On jo kiire. Ja Jumala seuraa, kuka tekee sitä työtä.

Meidän täytyy pyytää silmävoidetta, jotta ymmärtäsimme ajan tarpeet. Meidän täytyy herätä näkemään, mitä Kristuksen hengellisessä viinitarhassa on tehtävä ja ryhdyttävä työhön.

Jakeessa on huomionarvoista se, että tämä silmävoide, kuten kulta ja vaatteet on ostettava. Siihen liittyy kustannuksia ja uhrauksia. Aikaa on käytettävä Jumalan sanan tutkimiseen ja mietiskelyyn.

Hinnan maksaminen tulella puhdistetun kullan ostamisesta viittaanee elävään uskoon, ei vain siihen, että tiedämme Kristuksesta ja rukoilemme ehkä salassa, vaan että elämme oikeasti Hänelle omassa arjessamme, vaikka se kustantaisi meille perheemme tai työmme.

Emme seurakuntana tarvitse lisää tietoa, tai saarnoja, vaan enemmän Pyhää Henkeä. Tarvitsemme Henkeä voitelemaan silmämme, jotta voimme saada hengellistä näkökykyä ja ymmärrystä.

Jos siis taakkanamme on haaleus tai laimentunut ensirakkaus, tehkäämme parannus ja pyrkikäämme jälleen yhtä innokkaiksi ja palaviksi kun uskoontullessamme.

Kun näemme ja ymmärrämme Herran kallisarvoisuuden, olemme valmiit maksamaan siitä hinnan, jotta saamme olla ja rakentua Hänen kanssaan.

Vaikka silmävoide, kulta ja vaatteet tuo kustannuksia, se tuo meille sitä suuremman nautinnon Jeesuksen todellisuudesta elämässämme. Silmävoide pelastaa haaleudelta ja hengelliseltä ylpeydeltä.

Vaikka Laodikea oli rikkaana kaupunkina kuuluisa silmävoiteestaan ja muista aarteistaan, he olivat sokeita katsoessaan hengellistä tilaansa. Siksi Jeesus käski heitä ostamaan Häneltä silmävoidetta nähdäkseen oikein.

Jo se tosiasia, että kristitty tai seurakunta tulee tyytyväiseksi omaan hengelliseen tilaansa, on vaarallinen. Jeesus sanoi hengellisesti köyhien olevan autuaita.

Hengellisesti köyhä ei koskaan ole tyytyväinen hengelliseen tilaansa ja haluaa paremman tilan, läheisemmän suhteen Jumalaan ja halun palvella Häntä enemmän. Ja sen vastakkainen tila on juurikin tämä Laodikean synti, jossa ihminen tai seurakunta pitää itseään hyvänä ei tarvitse mitään eikä näe tarvetta paremmalle Jumala suhteelle tai parannuksen teolle.


Ilmestyskirjan varoitus Laodikean seurakunnalle koskee sekä sen aikaista seurakuntaa, että tänne jäävää ja tällä hetkellä vielä haaleudessa rämpivää neitsytjoukkoa. Herää siis!

[Sanna]

Jatkoa edelliseen

Aivan kuten lääketieteellinen silmävoide parantaa fyysistä sokeutta/sairautta, henkinen silmävoide valaisee sisäisen sokeutemme ja palauttaa henkisen näön.

niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.
2 Kor 4:4

Viime kädessä silmävoide auttaa meitä näkemään Kristuksen ja Hänen totuutensa selvästi. Ilman henkistä näkemystä toimimme varjoissa ja epävarmuudessa. Silmävoiteen avulla sumeat silhuetit tulevat teräviksi ja siirrymme epätietoisuudesta tietoisuuteen.

Säännöllisen hiljaisen ajan viettäminen Herramme edessä auttaa meitä näkemään, mihin/jos olemme eksyneet Jumalan tahdosta, ja kohdistamaan prioriteettimme uudelleen.

Kustannukset ostettavalle silmävoiteelle, vaatteille ja kullalle eivät ole kuitenkaan rahallisia. Ne ovat usein ylpeys, oman ajan uhraaminen ja Herran tahdon noudattaminen. Josta raskain lienee itsekullakin ylpeys. Herra näytä minulle jos olen väärässä, näytä minulle jos olen haalea.

Tämän päivän kristittyjen on helppo tulla omahyväisiksi ja "haaleiksi" uskossamme, kun jäämme kiinni tämän elämän ja maailman kiireeseen. Silmävoiteen metafora muistuttaa meille, että elävän henkisen terveyden varmistaminen vaatii tarkoituksellisuutta ja sinnikkyyttä ja ennenkaikkea nöyryyttä Herramme edessä.

[Eero]

Aamen!

[Tuija]

Amen

[Sanna]

Hän, joka aloitti teissä hyvän työn, vie sen loppuun asti.
Filippiläiskirje 1:6


Monilla meistä on sisällämme Jumalan kokoinen unelma, mutta pelkäämme epäonnistumista niin paljon, ettemme uskalla edes yrittää. Emme voi kuvitella, kuinka se voisi ikinä meidän kauttamme tapahtua, joten emme toimi sen mukaan. Hylkäämme unelmamme pettyneinä.

Tässä siis haaste jokaiselle: älä välitä lopputuloksesta!

Se ei ole sinun vastuullasi. Luottaen siihen, että hän, joka on aloittanut teissä hyvän työn, suorittaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään asti.

Ole siis rohkea ja usko siihen, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Usein unelmammekin on Jumalan alkuun panemia.

Kaikki mikä on suurta alkaa pienestä. Mutta jos teemme kuuliaisesti pieniä asioita kuin ne olisivat suuria asioita, Jumala siunaa niitä ja käyttää niitä.

Emme voi kuvitella, mihin Jumala pystyy. Tämä tarkoittaa, että emme voi kuvitella, mihin pystymme, jos annamme Jumalalle elämämme hallinnan. Hänen voimansa käynnistää ketjureaktion. Ja kun Hänen Henkensä toimii meissä, voimme saavuttaa kaiken, mitä Hän on kutsunut meidät tekemään - Hänen kunniakseen.


Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi, niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden, ja että useimmat veljistä, saaden Herrassa uskallusta minun kahleistani, yhä enemmän rohkenevat pelkäämättä puhua Jumalan sanaa.
Filippiläiskirje 1:12-14

[Sanna]

Missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"
Joh 8:10

Johanneksen evankeliumin 8 luvussa fariseukset toivat aviorikoksesta kiinni jääneen naisen. Koska makaamiseen tarvitaan aina vähintään kaksi, on se sitten suoritettu väkisin ja kiristäen tai yhteisestä halusta ja sopimuksesta, herää kysymys missä on tarinan mies?

Jeesus ei vastannut fariseuksille mitään, vaan kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. He itsepintaisesti jatkoivat syyttelyä, ja Jeesus sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.”

Kun Jeesus kirjoitti uudestaan maahan, tämän nähtyään ja kuultuaan fariseuksien omatunto todisti heidät syyllisiksi ja he lähtivät yksitellen ulos ja Jeesus jäi yksin naisen kanssa.

Emme tiedä, mitä Jeesus kirjoitti maahan. Voimme spekuloida, että siinä lueteltiin tätä naista syyttäneiden miesten synnit. (Ehkäpä haureus, aviorikos, petos, valehtelu, varkaus).

On myös huomionarvoista ettei Jeesus kysellyt, missä naisen kanssa maannut mies oli. Ehkä mies oli syyttäjien joukossa?

Laki kivittämisestä edellytti, että ensimmäisen kiven heittää henkilö, joka on synnitön tämän syytteen yhteydessä. Joten Jeesus on saattanut kirjoittaa myös tämän lain kohdan maahan osoittaen kaikki syyllisiksi.

Muutamalla sanalla Jeesus hiljentää jokaisen syyttävän äänen ja sormen. Jeesus ei puolustellut tämän naisen aviorikosta etsimällä vikaa Jumalan laista, sillä Hän armahti naisen sanomalla, mene äläkä enää syntiä tee.

Vain Kristuksella oli oikeus tuomita avionrikkoja, joka seisoi Hänen edessään.

Älkäämme koskaan unohtako, että meistä ei tule lähimmäistemme synnin tuomareita, sillä olemme kaikki syntisiä ja vain Jumalan armosta olemme saaneet syntimme anteeksi.

Meidän täytyy tutkia itsemme nähdäksemme, vaellammeko hengessä ja totuudessa.

Me olemme ihmisinä hyvin herkkiä etsimään vian ensin muista ja sitten Jumalasta. Jo Eedenissä sekä Adam, että Eeva pakeni vastuuta ja siirsi syyn eteenpäin.

Johtakoon siis Kristuksen mieli kaikkia tekojamme ja asenteitamme, ajatuksiamme ja sydämiämme motiiveja, ja heijastukoon Hänen armollinen asenne meissä, kun pyrimme elämään Hänen silmissään miellyttävää elämää Hänen kunniakseen.





_
Polemiikkia on siitä, saisiko kyseinen opetus olla Raamatussa, sillä ilmeisesti(?) alkuperäistekstistä sitä ei löydy. Se kuitenkin opettaa meille tänäkin päivänä armosta paljon.

Armo on sama syytetylle kuin syyttäjillekkin, jos synneistään kääntyy pois ja ottaa Jeesuksen Messiaakseen. On paljon helpompaa olla kivenheittäjän roolissa kuin ajautua syytetyn rooliin. Siksi armo on yhtä ansaitsematon kivitetylle, kivittäjälle kuin ristillä riippuvalle varkaallekkin.

Nainen vastasi: "Herra, ei kukaan"
Joh 8:11

Usko ja elävä suhde Jeesukseen pelastaa, ei virheetön elämä tai kirjanoppineisuus. Ansaitsematon armo ei katso menneisyyden virheisiin tai tuleviin virheisiin. Se on syylliselle ja syyttömälle sama. Armo hyvyydessään kuitenkin paljastaa viimekädessä jokaisen ihmisen rikoksen.

[Tuija]

Amen. Kuka on meistä synnitön

[Sanna]

Kun Jeesus riippui ristillä, Hänen vaatteistaankin "käytiin kauppaa". Hän roikkui fyysisesti loukkaantuneena ja henkisesti nöyryytettynä vain siksi, että fariseukset ja johtajat vihasivat ja pelkäsivät Hänen suosiotaan.
[Toki risti oli Jumalan pelastussuunnitelma]

Ja silti me näimme suuren myötätunnon osoituksen Jeesukselta, kun Hän pyysi taivaallista Isäämme antamaan anteeksi heille.

Milloin viimeksi joku nöyryytti tai loukkasi meitä? Milloin viimeksi joku laittoi meidät niin sietämättömään tilanteeseen, että tuntui karisevan loputkin hyvät piirteet meistä?

Oliko päivänselvää pyrkiä antamaan anteeksi ja unohtamaan vai vaadittiinko pitkä loukkaantuminen ja Pyhän Hengen vihjailu nöyrtymisen tarpeesta?

Meidän on varottava, ettemme anna vihan muuttua katkeruudeksi, vaikka olisimme olleet täysin oikeassa tai syystä tunteneet loukkaantumista. Meidät on kutsuttu seuraamaan Jeesusta ja ehkä yksi vaikeimmista rukouksista, joita voimme rukoilla on sekä Isän tahtoa tapahtuvaksi meidän tahtomme sijaan, että rukoilla anteeksiantoa niille, jotka ovat meitä loukanneet.

Ristillä. Kuoleman edessä. Uskomattomassa fyysisessä tuskassa. Ja silti, Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi."

Sama risti, jossa Jeesus itse pyysi anteeksiantoa pahoinpitelijöilleen ja pilkkaajilleen on sama risti, jolla on sovitettu meidän syntimme.

Yhteiskuntamme on saavuttanut sen huipun, että lupa loukkaantua jokaisesta pienestäkin virheestä. Some, wokeismi ja internetin tuoma cancel kulttuuri on myötävaikuttaneet siihen, että nykyään on lupa suuttua kaikesta.

Jeesus osoitti ristillä uskomattoman esimerkkinsä rakkaudesta, armosta ja anteeksiannosta ihmisille, niille, jotka eivät todellakaan sitä olisi ansainneet.

Voimmeko kuvitella, että osaisimme seurata Jeesuksen jalanjälkiä tässä? Mitä tekosyytä meillä on olla antamatta anteeksi niille, jotka
mielestämme ovat tehneet meille väärin?

On helppoa elää anteeksiannossa, jonka puolesta Jeesus kuoli, mutta joskus vaikeaa siirtää ja antaa sitä muille.

Sentähden minä jaan hänelle osan
suurten joukossa,
ja väkevien kanssa hän saalista jakaa;
sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan,
ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon,
hän kantoi monien synnit,
ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.
Jesaja 53:15

Jeesuksen rukous on yksi esimerkki siitä, kuinka Herramme harjoittaa sitä, mitä Hän saarnasi. Hän ei itse asiassa opettanut mitään, mitä ei olisi halunnut elää itse.

Usein vaikeuksissamme ja konflikteisssa Jeesus iskeekin "takataskustaan" kortin eteemme. Rakasta sinä kaikesta huolimatta.

Ja joka kerta, siihen on yhtä vaikeaa nöyrtyä.

[Marie]

Aamen,
anna rakas Jeesus voimaa karistaa kaikki loputkin katkeruudet anteeksi annetuista pahoista sanoista ja teoista. Anna voimaa rakastaa niitä jotka ovat loukanneet.

[Sanna]

🩷

[Tuija]

Amen Sanna ja Marie

[Sanna]

Niin pian kuin papit, jotka kantavat Herran, kaiken maan Herran, liitonarkkia, laskevat jalkansa Jordanin veteen, katkeaa Jordanin vesi, ylhäältä päin virtaava vesi, juoksussaan ja pysähtyy roukkioksi.
Joosua 3:13

Myös pappien tuli uskoa, että Herra oli heidän kanssaan, minne he menivätkin. Aivan kuten Punainen meri esti israelilaisten paon Egyptistä, niin Jordan joen kuohuava vesi oli läpäisemätön ilman Jumalan mahtavaa ihmettä. Jumala oli tuonut kansansa Jordanin partaalle aikana, jolloin sitä oli mahdotonta ylittää. Tämän piti olla uskon koe. Tämä oli osoitus Jumalan voimasta. Tämän piti olla aika heidän kasvaa uskossaan.

Israelin kansan syntymästä lähtien Herra halusi opettaa kansaansa luottamaan Häneen ja tottelemaan Hänen Sanaansa. Hän halusi valitun kansansa noudattavan Hänen liittoaan ja uskovan kaiken, mitä Hän oli sanonut. Hän halusi heidän luottavan Häneen koko sydämestään eikä luottavan omaan ymmärrykseensä, kekseliäisyyteensä tai inhimilliseen viisauteensa.

Jumala halusi Israelin olevan täysin riippuvaisia Hänestä, jotta heidän uskonsa Häneen kasvaisi ja kukoistaisi, kun he näkivät Jumalan hoitavan vaikeudet, ongelmat ja monet raskaat olosuhteet, joita he kohtasivat. Jumala halusi opettaa kansaansa vaeltamaan uskon eikä näön mukaan.

Raivoava Jordanin vesi olisi voinut pyyhkäistä ihmiset varmaan kuolemaan, mutta Jumala halusi Israelin luottavan siihen, että Hän estää vettä saavuttamasta heitä. 40 vuoden ajan he olivat oppineet, että Herra oli heidän kanssaan erämaassa ja nyt heidän uskonsa oli jälleen koeteltava. Nyt heidän piti uskoa: ”Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, minne ikinä menetkin."

Kuten Israel, myös meidän tulee vaeltaa uskossa emmekä näkemisessä. Israelin tavoin meidän tulee elää uskossa ja luottaa Herraan riippumatta siitä, mitä vaikeuksia joudumme kohtaamaan, riippumatta siitä, mitkä ongelmat häämöttävät meitä ja riippumatta siitä, mitkä olosuhteet kohtaavat meidät. Meidän tulee astua ulos uskossa ja muistaa, että ”Herra, meidän Jumalamme, on meidän kanssamme, minne ikinä menemmekin .”

Liian usein haluamme Jumalan ensin toimivan, jotta voimme uskoa Hänen vapautukseensa, mutta Jumala haluaa meidän osoittavan uskoa ennen kuin Hän toimii. Hän ei voi lisätä uskoamme muutoin kuin kasvattaakseen sitä vaikeuksien ja mahdottomien tilanteiden kautta.

Meidän halumme on usein: Pelasta minut, niin minä luotan sinuun, Herra, mutta Jumalan halu on: Luota minuun, lapseni, niin minä pelastan sinut.

Jumala käytti Israelia esimerkkinä seurakunnalle uskon kautta toimimiseen sekä horjuvan uskon esimerkkinä. Israelin kautta saamme tietää vaarasta epäillä Jumalan sanaa. Jotkut Israelin tekemät asiat ovat varoituksia seurakunnalle, ettei se joutuisi samaan ansaan, kun taas toiset ovat esimerkkejä, joita voimme jäljitellä.

Joskus tilanteemme ratkaisu ei ole se tapa, jonka itse valitsisimme, koska se ei aina näytä turvallisimmalta tai edes helpoimmalta. Haluamme valita tutun ja turvallisen polun ja vaadimmekin usein Jumalaa näyttämään valmiin polun, ennen kuin haluamme siirtyä eteenpäin.

Joka päivä meidän on kuitenkin valittava luottaa ja kulkea eteenpäin uskossa, vaikkemme näkisi edes seuraavan askelman paikkaa. Silloinkin, kun emme näe pidemmälle kuin edessämme olevan askeleen, meidän täytyy uskoa, että Jumala on jo mennyt edellämme ja tietää, mitä on edessämme. Hän on edessämme, ohjaa askeleitamme ja auttaa meitä kävelemään eteenpäin – Hän tekee polusta lujan ja turvallisen.

Hän ei poista virtoja, punaisia meriä tai erämaita edestämme, Hän vahvistaa uskomme raivatessaan meidät niiden lävitse.

Jumalan mannahuolto päättyi sinä päivänä, jona juutalaiset viettivät ensimmäistä pääsiäistä. Jumala lakkasi vuodattamasta mannaa, jota Hän oli tarjonnut viimeiset 40 vuotta. Sen sijaan hän huolehti heistä maan sadon kautta. Luvatussa maassaan juutalaiset saisivat edelleen Jumalan siunauksen. Mutta heidän olisi tehtävä töitä saadakseen sen.

Aivan kuten Jumala halusi Israelin taipuvan tahtonsa alle, Jeesus haluaa myös meidän taipuvan Hänen tahtonsa alle. Hän ei voi kuljettaa ketään väkisin luvattuun maahaan jos pyristelemme vastaan.

Etsi Herraa ja luota Herraan ja Hän ohjaa askeleesi eteenpäin. Luota jokaisella askeleella siihen, että Jumala tekee maan jalkojesi alla vankan ja turvallisen vaikka silmäsi näkevät vain myrskyä ympärillä

[Tuija]

Amen Sanna! Tämä on niin Amen!

[Sanna]

Luukas 9:53
Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin.
54Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: »Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät [niin kuin Eliakin teki]?»
55Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia [ja sanoi: »Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. 56 Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan.»].


Jeesus tuli tuomaan ihmiskunnalle pelastuksen tuhon ja tuomion sijaan. Jae 56 on vastaus Jaakobin ja Johanneksen haluun kutsua alas tuli taivaasta kuluttamaan samarialainen kylä, joka oli hylännyt Jeesuksen.

Liha meissä janoaa kostoa. Se ei tunne armoa eikä uuden mahdollisuuden saamista. Kohtaamastaan hylkäämisestä ja vihamielisyydestä huolimatta Jeesus säilytti tehtävänsä etsiä ja pelastaa kadonneita. Hän osoitti myötätuntoa.

Samarialaisen kylän hylkääminen on elävä esimerkki hylkäämisestä ja vastustuksesta, jota Jeesus kohtasi maallisen palvelutyönsä aikana.
Symbolisesti samarialainen kylä voidaan nähdä myös ihmiskunnan vastauksena evankeliumin sanomaan.

Jeesus osoitti kaikessa anteeksiantoa ja armoa. Hän oli muodottomaksi ruhjottu syntiemme tähden ja hän kesti vielä päälle julkisen pilkan ja häpeän.

Jakeet haastaa meidät pohtimaan asenteitamme niitä kohtaan, jotka vastustavat meitä, ja niiden tulisi muistuttaa meitä Jeesuksen rakkauden ja anteeksiannon sanoman muuntavasta voimasta.

Kukaan, joka sitoutuu seuraamaan Jeesusta ja tekee niin, ei elä helppoa elämää. Ei kukaan. Joten jos kristillisyytemme ei ole tuonut epämukavuutta elämäämme, jokin on vialla.

Jeesuksen seuraaminen alkaa pohdinnalla halukkuudestamme kestää loppuun asti hinnalla millä hyvänsä. Olemmeko valmiita ottamaan ristimme päivittäin? Olemmeko valmiita hylkäämään kaiken ja aivan kaiken, mikä estää meidän vaelluksen Kristuksen kanssa? Matt 10:37 Arvostammeko Jeesusta enemmän kuin maailmaa?

Jeesukselle ei ollut majatalossa tilaa,
Juudea hylkäsi hänet
Galilea karkotti hänet
Gadara pyysi häntä jättämään alueensa
Samaria kieltäytyi majoittamasta
Osa opetuslapsista hylkäsi hänet
Hänen veljensä eivät uskoneet häneen
Ja Jumala käänsi Hänelle selkänsä ristillä

Jeesuksen elämä maanpinnalla oli täynnä vastoinkäymisiä. Meidät on kutsuttu seuraamaan Häntä kaikessa ja se tie vie meidät usein sinne, minne emme tahdo. Ja se Jeesus haluaa meidän tunteistamme huolimatta rakentavan eikä hajottavan.