10 spitaalista. Luukas luku 17.

Keskustelua sanasta
Avatar
Sanna
Valvoja
Viestit: 1212
Liittynyt: 11 Joulu 2021, 09:40

10 spitaalista. Luukas luku 17.

Viesti Kirjoittaja Sanna »

Ja Hänen (Jeesus) mennessään erääseen kylään kohtasi häntä kymmenen pitalista miestä, jotka jäivät seisomaan loitommaksi; ja he korottivat äänensä ja sanoivat: "Jeesus, mestari, armahda meitä!"

Ja heidät nähdessään hän sanoi heille: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille." Ja tapahtui heidän mennessään, että he puhdistuivat.

Mutta yksi heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti Jumalaa suurella äänellä.
Luukas 17:12-15


Kymmenen parantui pahasta ja vaikeasta sairaudesta, mutta vain yksi palasi kiittämään ja ylistämään pelastajaansa. Tähänhän meidän huomiomme yleensä kiinnittyy tässä kappaleen kohdassa. Ajatukset pyörivät tasolla kyllä minä olisin kiittänyt ja ylistänyt ja olipa kiittämätöntä porukkaa ja miksi yleensä spitaalisten vertaus?


Tänään Tuijan jakaessa saman tutun kohdan, huomio kiinnittyi tuohon spitaalinen sanaan. Miksi juuri spitaalinen? Raamatussahan mikään ei ole satunnaista ja sattumaa ja spitaalisen monesti miellämme saastaisuuden vertauskuvana.

Me nykyihmiset saatamme käydä kirkoissa pyytämässä armahdusta tunnollemme, puhdistautumassa ja monessa paikassa saatamme saadakin avun ja lohdun, mutta kirkoista ja seuroista poistuessamme saatamme kompastua jo portailla lauseeseen "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille."


Papin voi myös ajatella tuomarina ja kenä tahansa lähimmäisenä. Emme usein mainosta että olemme kirkossa käyneet tai totea että olipa hyvä saarna, jos uskomme on sellaista satunnaista käydään sunnuntaisin kirkossa uskoa. Palaamme omaan arkeemme ja sen velvollisuuksiin luottaen, että kirkossa käynti tai sana Jumala, antaa meille jotakin turvaa. Mutta antaako se? Vai antaako se vain hetken lohdun, ikäänkuin laastari haavan päällä, joka muutaman päivän päästä irtoaa, kun liima ei enää pidäkään?


Jeesus pyytää itsensä seuraamista ja synneistä kääntymistä, uudenlaista elämää, sitä että meistä näkyisi se, mitä usko tuo mukanaan.

Joku aika sitten nousi Jumala puheenaiheeksi sukulaisten kesken ja siinä missä olin yllättynyt muutaman ihmisen Jumalan tunnustamisesta, niin parin muutaman kohdalla, kenen tiesin Häntä tunnustavan, olin yllättynyt hiljaisuudesta tai heidän mielipiteestä.

Pelkkäämmekö me liikaa muiden mielipiteitä ja konflikteja ja näin ollen jätämme esiintymästä Jumalaa tunnustavina? Jos perheellesi et uskalla puhua, miten sitten muille? Vai onko meillä perhe juuri se vaikein? Mutta merkkaako perhekään jos todellisuudessa on kyse pelastumisesta? Sinun ja muiden?


"Ja tapahtui heidän mennessä että he puhdistuivat."

Saastummeko me jo kirkon portailla uudestaan, kun palaamme elämäämme jossa usko ei ole mitenkään läsnä tai emme ole sitä edes löytäneet?


Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat? Luuk 17:17


Missä olet sinä yhdeksäs?

"Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä: he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki." Luuk 17:26-27


Entä jos olisit jatkossa ensimmäinen? Entä jos rohkaistuisit ja jo portailla toivottaisit tuntemattomalle siunattua viikkoa tai olipa hyvä kokous? Aloittaisit turvalliselta maaperältä?


Ja entä nyt kun tulee joulu ja pakanamaineestaan huolimatta, kuitenkin vuoden ainoa juhla jolloin kaupallisillakin radiokanavilla tunnustetaan musiikin muodossa Jeesusta aamusta iltaan, juuri sinä rohkaistuisit ja ottaisit uskon asian puheeksi?


Ei paasausta ja synkkää mielialaa, vaan avoimia mielipiteitä ja keskusteluja. Usein ensimmäisen tunnustamisen jälkeen huomaamme, että eihän se niin vaikea aihe ollutkaan, eikä ihmiset tuominneetkaan.


Olen huomannut että mitä enemmän ikää tulee, sitä nopeampaa aika tuntuu kuluvan. Elokuusta on hetki ja nyt on jo joulukuu. Viime joulustakin tuntuu olevan vain hetki. Monelle myös ilmestyskirjan tekstin tuntuvat olevan jossain kaukaisuudessa. Sanotaan että ei Jeesus ole 2000 vuoteen tullut, niin mielletään ettei se meidän aikanakaan tule.


Mutta tiedätkö sen varmaksi? Jos et tunne kirjoituksia, niin oletko varma että voit olla turvassa?

Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee. Luuk. 12:40


Keho pyrkii voittamaan lebra bakteerin (spitaali) mikä käynnistää tulehdusreaktion, sytokiinien ja makrofagien aktivoitumisen sekä muita mekanismeja
Myös sydämemme pyrkii voittamaan pahuuden. Meillä on jo syntyessä sydämessämme kolo, joka pyrkii etsimään kokoajan jotakin rauhaa tai onnellisuutta tuottavaa tilaa, joka täyttyykin vain ihmisen uskoon tullessaan. Kehomme on myös altis tulehdusreaktiolle joka aktivoituu kun teemme ensimmäisiä uskonaskeleita, liha ja vihollinen vastustaa Jumalaa. "Et pysty, et uskalla, et ole tarpeeksi hyvä, perhe hylkää jne.."
Lepra (spitaali) etenee hyvin hitaasti ja voi lopulta aiheuttaa esimerkiksi tuntoaistin menetyksen.
Kuulemme koulussa Jumalasta, käymme rippikoulun, käymme joka joulu kirkossa. Tiedämme ehkä, että Jumala on tuolla jossain ja on varmaan ihan hyvä tyyppi. Jos olemme kirkossa, käymme kyllä ehtoollisella, koska sehän oli se Jeesuksen ruumis juttu. Koemme kuitenkin uskon asiat rankkoina, kun seuraamme naapurin mummon lähes lahkolaista elämää. Focuksemme on töissä ja siinä että saamme asuntolainamme maksettua. Emme mieti hengellisiä asioita ja vaihdamme kanavaa jos radiosta tulee Jeesusmusiikkia.

Tuntoaistimme on kadoksissa. Masennus, kivisydän ja katkeruus. "Ei Jumalan siunaus tuonutkaan avio- onnea", "syöpä uusiutui, ei Jumalaa ole, kun vaikeudet vain kasaantuu tai "en halua luopua kaikesta saavuttamastani, jos Jumala olisi armollinen, eihän vaatisi mitään."


Tunnistammeko itsemme? Ihminen niin mielellään syyttää kaikesta pahasta Jumalaa, kuitenkaan ymmärtämättä, että sairaudet ja kaikkinainen pahuus ei olekaan Jumalalta, vaan Hän odottaa hellästi vieressä että olet valmis pyytämään Hänet apuun ja pelastamaan. Jumala kyllä sallii meille joitain esteitä ja kiusauksia eteemme, mutta näiden tarkoituksena on vain kasvattaa ja vahvistaa meitä, saada lähemmäksi Jumalaa ja Jeesusta. Ei Jeesus eikä Jumala ole tullut sinulta viemään mitään.


Sillä niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen, niin on Ihmisen Poika päivänänsä oleva. Luuk.17:24


Äkkiä ja arvaamatta. Kuin sähkökatko, hetkessä pimenee ja hiljenee. Olettehan joskus kokeneet moisen? Ensimmäisen parin sekunnin paniikki, Jeesuksen tullessa tosin paniikki vaihtuu kauhuksi ja sekunnit vuosiksi.

Ole rohkea ja ota askel. Ole se spitaalinen joka parantui ja palasi kiittämään.
Kaikki mikä heikentää Jeesuksen ristintyötä - on valetta.

Loista lapseni! Näytä mistä sinut on tehty!
Et ole tuhkaa ja tomua, vaan arvokkaita aineita. Näytä vahvuutesi! Taistele sanani eteen!
Olet uudelleen luotu savesta!
Avatar
Tuija
Viestit: 2787
Liittynyt: 31 Maalis 2022, 14:43
Viesti:

Re: 10 spitaalista. Luukas luku 17.

Viesti Kirjoittaja Tuija »

Amen!.
Niin hyvin pohdittua, kiitos Sanna sisko.
Hep.4:16. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.
Vastaa Viestiin