Pelastussanoma

1. Kor. 15:8 "Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt."

Mitä mielestänne Paavali tarkoitti sanoessaan olevansa ikään kuin keskensyntynyt?

Paavali kirjoittaa, kuinka häntä ei pitäisi kutsua apostoliksi koska hän on kuin ”kesken syntynyt”. Paavali viittaa siihen, että hän sai kutsun tehtäväänsä Damaskon tiellä näyssä Ylösnousseelta. Paavali oli myös Jeesuksen seuraajien vainooja, mutta hänestä tuli ”pakanoiden apostoli”.

Minä olen mikä olen : https://rovasti.fi/node/357

Ihmisen keinoilla eivät sielut käänny, vaan Jumalan voima vaikuttaa kääntymyksen ihmisten sydämissä. Aito veren evankeliumi synnyttää aitoja lapsia, mutta vieras evankeliumi synnyttää keskensyntyneitä tai jopa tämän maailman lapsia tai korkeintaan uskonnollisia. Uskonnollisuuskin on maailman henki. Uskonnollisuus on osa maailmaa. Meitä Suomen Siionissa rasittavat isien perinnäissäännöt, joista kaikki eivät ole vielä sanoutuneet irti. Nekin ovat osa tätä maailmaa. Uskonto ei voi käännyttää yhtään sielua. Uskonto ei voi viedä veren evankeliumia eteenpäin, koska se on laittanut riman liian alas. Se ei ole laittanut rimaa uudestisyntymisen, aidon Jumalan lapseksi tulemisen, kohdalle.

LUE LISÄÄ : http://jaritasanen.net/index.php?sivu=k ... =kuningas8

Hyvä kysymys ja hyvä vastaus siskot Katsoin vielä tuosta jakeen ympäriltä ja seuraavassa jakeessa Paavali antaa tuon saman selityksen:

9. Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.

Täällä on kaikki samoilla jäljillä. Kun Paavali oli menossa vainoamaan kristittyjä, niin äkkiarvaamatta ja voimallisesti Jeesus ilmestyi hänelle, mikä tapahtuma johti hänet uskoon ja toimintaan. Olen ajatellut, että Jumalahan ei ilmesty sellaiselle, joka ei etsi häntä eikä ole tullut synnintuntoon. Paavali ei ollut etsikossa eikä synnintunnossa, joten tapahtuma jäänee mysteeriksi. Paavali meni ensin jonnekin kolmeksi vuodeksi kaiketi oppimaan, koska oli omalaatuisella tavalla tullut uskoon, aivan kuin keskonen olisi tullut maailmaan.

Minä aikoinani etsin kovasti yhteyttä Jumalaan, mutta löytäminen oli työlästä. Lopulta vaadin Jumalalta päästä uskovaiseksi. Jumala suostui, mutta niin kuin Hän tiesi, se oli liian varhain, en ollut tarpeeksi kypsä kaikkeen. Neljä vuotta myöhemmin tuli pari-kolme vuotta kestänyt sakkokierros, ja vasta sen jälkeen uuden armon saatuani usko on kestänyt yhtä ja toista tähän asti, noin 30 vuotta.

Oma kokemukseni sai miettimään tuota sanaa keskensyntynyt. Minäkin olin ensin ikään kuin keskensyntynyt.

Aamen Magda-sisko! Varmasti on juuri niin, ettei ihminen ole jollakin tietyllä hetkellä valmis, niin kuin ei ole valmis moneen muuhunkaan asiaan. Ja olemmehan kuitenkin itsellisiä olentoja, joilla on oma tahto, mutta Taivaan Isä johdattelee meidät Hänen suunnitelmansa mukaan.

Mulla uskoontulo meni niin, että muistan uskoneeni Jumalaan aivan pienestä pitäen. Välillä kävin suorastaan pimeyden puolella, mutta sydämessäni oli kuitenkin tuo lapsena kylvetty siemen ja monesti ajattelin että "kaiken muun voin pettää, itsenikin, mutta Jeesusta en". Varmaan tämä tarkoitti sitä, että Hän on silti olemassa. Sitten elämänkoettelemusten keskellä Herra kutsui. Hän siis aivan konkreettisesti puhutteli minua kesken kaiken sanoilla "Minä Olen Jumala" kahteen eri otteeseen ja toisella kerralla pyysin Jeesusta tulemaan elämääni ja siitä alkoi hidas toipuminen.

Tämän vuoksi minun mielestäni tuo varhaiskasvatuksen "tasa-arvoistaminen" (kristillisyyden poistaminen) on suuri virhe, koska se voi pahimmillaan riistää ihmiseltä sen siemenen, johon hän voi turvautua läpi elämänsä. Siksi sitä kai niin jyrkästi vastustetaankin, mutta en usko, että tämä estää Herraa kutsumasta, niin kuin juuri Paavalille kävi.