Mitä Jeesus ja Paavali opettivat tuomiosta, taivaasta ja helvetistä ?
Lähetetty: 28 Tammi 2018, 21:43
Monissa seurakunnissa nykyään sananjulistus keskittyy hämmästyttävän paljon taivaan ja helvetin kysymyksiin. Toki jokainen uskova haluaa päästä taivaaseen ja välttää helvetin, ja se osaltaan vaikuttaa tähän. Mutta selkeästi, taivas ja helvetti ovat uskovalle tärkeä asia.
Mutta mikä oli Jeesuksen ja Paavalin käsitys viimeisestä tuomiosta ja siitä minne sieltä mennään ? Miten heidän mukaansa ihminen sen välttää ?
Jeesuksen sanoja meillä on kerättynä evankeliumeissa, ja Paavalin käsitykset löytyvät hänen omista kirjeistään.
Taustana lienee hyvä myös mainita, että VT:n kirjat ja muutakin sisältävä Septuaginta, (n. 200eKr) ei sisällä vähäisintäkään tukea sen paremmin helvetille kuin taivaallekaan, ei myöskään viimeiselle tuomiolle. Vain sen jälkeen kirjoitetut juutalaiset teokset sisältävät niitä, mikä heijastaa sitä juutalaisuudessa noussutta apokalyptista ajattelua, joka oli juutalaisuudessa vallalla myös Jeesuksen aikana. Sen mukaan maailma oli hyvän ja pahan temmellyskenttä ja Jumala on eräänä päivänä puhdistava maailman ja nostava kuolleet elämään maassa, joka on puhdistettu synnistä ja syntisistä sekä kaikesta pahasta.
Mutta katsomme Jeesuksen ja Paavalin ajatuksia, ja aloitamme ensin synoptisista evankeliumeista eli Matt, Mark ja Luuk, jotka esittävät varsin selkeän ja yhtenäisen kannan, ja niitä ei tarvitse käsitellä erillisinä.
Jo Johanneksen sanoma oli :"Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle". Samanlaisena synoptiset evankeliumit esittävät Jeesuksen sanoman; "Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle."".
Jeesus osoittautui odotetuksi messiaaksi niiden silmissä, jotka ottivat Hänet vastaan. Jeesus saarnasi parannusta synneistä ja ennen kaikkea Jumalan tahdon noudattamista. Vuorisaarnassaan Hän tiukensi käskyjä, muutakin kuin vain 10 käskyä, ja sanoi myös:
Toisessa kohden Hän myös toi ilmi teot:
Jeesus myös opetti, että tuomiopäivä on tulossa pian, "Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.".
Jeesuksen opetus oli, että Ihmisen Poika on palaava maan päälle tuomitsemaan ihmiset nimenomaan maan päällä. Ihmisen Poika palaisi Isän luota maan päälle tuomitsemaan niitä, jotka siellä silloin olisivat, ja Jeesus nimenomaan sanoi, että nykyinen sukupolvi olisi niiden joukossa, joiden aikana Ihmisen Poika palaa maan päälle:
"Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu. ... Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä."
Jeesus myös esitti selvästi, että Ihmisen Poika siis tulee maan päälle tuomitsemaan kaikkia, sekä eläviä että kuolleita, ja siis välittömästi tullessaan alkaa tuomita, eikä Jeesuksen opetuksessa löydy viitteitä esim. 1000v aikaan (, joka tulee yksinomaan ilmestyskirjasta).
Paavali puolestaan esitti vahvasti luottamusta tähän Jeesuksen esittämään apokalyptiikkaan. Paavali itse uskoi Jeesuksen tulevan hetkellä millä hyvänsä, ja uskoi olevansa elossa Jeesuksen tullessa, joskin hän myöhemmin alkoi pitää mahdollisena, että hän saattaisi kuolla ennen kuin Jeesus tulee.
Siksi Paavali kirjoittikin: "Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.". Hän ei erotellut hyviä ja pahoja, vaan kirjoitti sen mukaan mitä Jeesus oli opettanut.
Kaikki siis odottivat Jeesuksen paluuta hallitsemaan maan päälle, kuten opetetaan mm. Jes 66:ssa. Jesajan mukaan messias on tuleva hallitsemaan Israelia, mutta Jesaja ei tosin puhunut mitään ylösnousemuksesta, kuten eivät kukaan muukaan profeetoista.
Mutta aika kului, ja opetuslasten varmuus Jeesuksen lupaamasta paluusta oli koettelemus monelle. 2 Piet kirjoittaa: " Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.". Paavali kirjoittaa myös osoittaen merkkejä epäilyksestä ettei Jeesus kenties tulisikaan pian: "jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista."
Paavali tuo myös aivan erityisen piirteen, jota synoptiset evankeliumit eivät nähneet samalla tavoin. Jeesus oli korostanut tekojen merkitystä, mutta Paavalin sanoma oli että usko pelastaa, ja kristitty ei ole lain alla. Näin Paavalin näkemys erosi Jeesuksen synoptisissa evankeliumeissa olevasta sanomasta merkittävästi, koska Jeesus ei synoptisissa esittänyt uskoa itseensä merkittävänä, vaan aivan päin vastoin:
Näin siis Paavalin ja Jeesuksen tuoma sanoma olivat jossakin määrin erilaiset.
Ennen Johanneksen evankeliumin kirjoittamista, käytännössä Jeesuksen aikana elänyt sukupolvi oli kuollut. Alkuseurakunta oli hämmentynyt, sillä Jeesuksen lupaama nopea paluu ei ollut tapahtunut. Alettiin etsiä uusia tulkintoja Jeesuksen sanoille. Johanneksen evankeliumi, joka on kirjoitettu 90-luvulla, oli lähes viimeisiä kirjoituksia jotka pääsivät Raamattuun. Johannes toi Jeesuksen opetusta esille toisella tavalla. Johannes toi esille uskoa tärkeänä osana pelastusta, muttei Johanneskaan esittänyt uskon olevan ainoa asia jota tarvitaan.
Näin siis näemme, että Jeesuksen opetus tuomiosta ja tuomiopäivästä eroaa valtavasti siitä mitä asiasta useimmiten ajatellaan. Jeesus opetti tuomiopäivän tulevan pian eli svielä saman sukupolven aikana, opetti että teot ovat ensisijaisen tärkeä asia tuomittaessa,
Jeesus opetti että tuomio tapahtuu maan päällä, ja vielä senkin että tuomion jälkeinen elämä on maan päällä, eikä taivaassa.
Miten tästä Jeesuksen ja Paavalin selkeästä opetuksesta on päästy nykykirkon oppiin, on mielenkiintoinen kehityspolku, joka ei sinänsä kuulu tämän otsikon alle. Mutta kuten näemme, se mitä Jeesus ja Paavali itse opettivat viimeisestä tuomiosta, ei suinkaan ole sama kuin nykykirkon oppi.
Jatkan tuosta helvetistä ja taivaasta vielä lisää toisessa postauksessa.
Mutta mikä oli Jeesuksen ja Paavalin käsitys viimeisestä tuomiosta ja siitä minne sieltä mennään ? Miten heidän mukaansa ihminen sen välttää ?
Jeesuksen sanoja meillä on kerättynä evankeliumeissa, ja Paavalin käsitykset löytyvät hänen omista kirjeistään.
Taustana lienee hyvä myös mainita, että VT:n kirjat ja muutakin sisältävä Septuaginta, (n. 200eKr) ei sisällä vähäisintäkään tukea sen paremmin helvetille kuin taivaallekaan, ei myöskään viimeiselle tuomiolle. Vain sen jälkeen kirjoitetut juutalaiset teokset sisältävät niitä, mikä heijastaa sitä juutalaisuudessa noussutta apokalyptista ajattelua, joka oli juutalaisuudessa vallalla myös Jeesuksen aikana. Sen mukaan maailma oli hyvän ja pahan temmellyskenttä ja Jumala on eräänä päivänä puhdistava maailman ja nostava kuolleet elämään maassa, joka on puhdistettu synnistä ja syntisistä sekä kaikesta pahasta.
Mutta katsomme Jeesuksen ja Paavalin ajatuksia, ja aloitamme ensin synoptisista evankeliumeista eli Matt, Mark ja Luuk, jotka esittävät varsin selkeän ja yhtenäisen kannan, ja niitä ei tarvitse käsitellä erillisinä.
Jo Johanneksen sanoma oli :"Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle". Samanlaisena synoptiset evankeliumit esittävät Jeesuksen sanoman; "Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle."".
Jeesus osoittautui odotetuksi messiaaksi niiden silmissä, jotka ottivat Hänet vastaan. Jeesus saarnasi parannusta synneistä ja ennen kaikkea Jumalan tahdon noudattamista. Vuorisaarnassaan Hän tiukensi käskyjä, muutakin kuin vain 10 käskyä, ja sanoi myös:
Matt 5 kirjoitti:19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.
20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Toisessa kohden Hän myös toi ilmi teot:
Jeesus selkeästi siis opetti, että ihmisen teot, myös Jeesuksen palvelijana, ovat kriteerinä pelastumiselle. Aivan vastaava tekojen esilletuonti näkyy hieman myöhemmin, kun ihmiset jaetaan vuohiin ja lampaisiin. Tässäkin ainoa kriteeri pelastumiselle ovat teot, jotka on tehty vähäosaisille. (Luukkaan evankeliumista löytyvät vastaavat kohdat.)Matt 25 kirjoitti:26 Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut.
27 Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.
28 Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.
29 Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
30 Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
Jeesus myös opetti, että tuomiopäivä on tulossa pian, "Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.".
Jeesuksen opetus oli, että Ihmisen Poika on palaava maan päälle tuomitsemaan ihmiset nimenomaan maan päällä. Ihmisen Poika palaisi Isän luota maan päälle tuomitsemaan niitä, jotka siellä silloin olisivat, ja Jeesus nimenomaan sanoi, että nykyinen sukupolvi olisi niiden joukossa, joiden aikana Ihmisen Poika palaa maan päälle:
"Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu. ... Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä."
Jeesus myös esitti selvästi, että Ihmisen Poika siis tulee maan päälle tuomitsemaan kaikkia, sekä eläviä että kuolleita, ja siis välittömästi tullessaan alkaa tuomita, eikä Jeesuksen opetuksessa löydy viitteitä esim. 1000v aikaan (, joka tulee yksinomaan ilmestyskirjasta).
Paavali puolestaan esitti vahvasti luottamusta tähän Jeesuksen esittämään apokalyptiikkaan. Paavali itse uskoi Jeesuksen tulevan hetkellä millä hyvänsä, ja uskoi olevansa elossa Jeesuksen tullessa, joskin hän myöhemmin alkoi pitää mahdollisena, että hän saattaisi kuolla ennen kuin Jeesus tulee.
Siksi Paavali kirjoittikin: "Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.". Hän ei erotellut hyviä ja pahoja, vaan kirjoitti sen mukaan mitä Jeesus oli opettanut.
Kaikki siis odottivat Jeesuksen paluuta hallitsemaan maan päälle, kuten opetetaan mm. Jes 66:ssa. Jesajan mukaan messias on tuleva hallitsemaan Israelia, mutta Jesaja ei tosin puhunut mitään ylösnousemuksesta, kuten eivät kukaan muukaan profeetoista.
Mutta aika kului, ja opetuslasten varmuus Jeesuksen lupaamasta paluusta oli koettelemus monelle. 2 Piet kirjoittaa: " Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.". Paavali kirjoittaa myös osoittaen merkkejä epäilyksestä ettei Jeesus kenties tulisikaan pian: "jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista."
Paavali tuo myös aivan erityisen piirteen, jota synoptiset evankeliumit eivät nähneet samalla tavoin. Jeesus oli korostanut tekojen merkitystä, mutta Paavalin sanoma oli että usko pelastaa, ja kristitty ei ole lain alla. Näin Paavalin näkemys erosi Jeesuksen synoptisissa evankeliumeissa olevasta sanomasta merkittävästi, koska Jeesus ei synoptisissa esittänyt uskoa itseensä merkittävänä, vaan aivan päin vastoin:
Jeesuksen sanoissa korostuvat teot, ei pelkästään Jeesuksen nimessä toimiminen. Sama Jeesuksen opetus myös näkyy mm. Jaakobin kirjeessä, kun hän vahvasti hyökkää niitä kohtaan, joilla ei ole myös tekoja: "Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut."Matt 7 kirjoitti: 22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Näin siis Paavalin ja Jeesuksen tuoma sanoma olivat jossakin määrin erilaiset.
Ennen Johanneksen evankeliumin kirjoittamista, käytännössä Jeesuksen aikana elänyt sukupolvi oli kuollut. Alkuseurakunta oli hämmentynyt, sillä Jeesuksen lupaama nopea paluu ei ollut tapahtunut. Alettiin etsiä uusia tulkintoja Jeesuksen sanoille. Johanneksen evankeliumi, joka on kirjoitettu 90-luvulla, oli lähes viimeisiä kirjoituksia jotka pääsivät Raamattuun. Johannes toi Jeesuksen opetusta esille toisella tavalla. Johannes toi esille uskoa tärkeänä osana pelastusta, muttei Johanneskaan esittänyt uskon olevan ainoa asia jota tarvitaan.
Näin siis näemme, että Jeesuksen opetus tuomiosta ja tuomiopäivästä eroaa valtavasti siitä mitä asiasta useimmiten ajatellaan. Jeesus opetti tuomiopäivän tulevan pian eli svielä saman sukupolven aikana, opetti että teot ovat ensisijaisen tärkeä asia tuomittaessa,
Jeesus opetti että tuomio tapahtuu maan päällä, ja vielä senkin että tuomion jälkeinen elämä on maan päällä, eikä taivaassa.
Miten tästä Jeesuksen ja Paavalin selkeästä opetuksesta on päästy nykykirkon oppiin, on mielenkiintoinen kehityspolku, joka ei sinänsä kuulu tämän otsikon alle. Mutta kuten näemme, se mitä Jeesus ja Paavali itse opettivat viimeisestä tuomiosta, ei suinkaan ole sama kuin nykykirkon oppi.
Jatkan tuosta helvetistä ja taivaasta vielä lisää toisessa postauksessa.