Alkuperäisestä UT:n alkutekstistä

[olli]

Kun luetaan Raamattua, joskus ajatellaan, että sen teksti olisi sanasta sanaan Hengen sanelemaa ilmoitusta. Tällainen on fundamentalistista tulkintaa, joka ei kestä lainkaan tarkempaa tarkastelua.

Aiemminkin täällä ollaan keskusteltu Raamatun virheistä ja ristiriidoista, jotka ovat syntyneet paitsi yksinkertaisista kopiointivirheistä, myös siitä että tekstiä on todistetusti vääristelty ajan saatossa, Sinne on lisätty asioita ja sieltä on poistettu asioita sen mukaan, mitä oppia on haluttu tukea tai painottaa.

Kolmas tyyppi jota en ole aiemmin maininnut täällä, on yksinkertaisesti "sattumusten summa". Eli kun käsin kopioidut tekstit ovat sisältäneet virheitä, koska kopioinnissa on tehty tahatonkin erhe, ja ne virheelliset tekstit taas seuraavan kerran joskus kopioidaan, jossakin vaiheessa jokin kirjuri on havainnut kielioppi- tms. virheen vuoksi, että jokin kohta on virheellinen. Hän on siksi korjannut virheen.

Mutta kreikan kieli on varsin pikkutarkkaa, joten sanamuodossa oleva virhe voi tarkoittaa varsin erilaistakin kokonaismerkitystä sanalle. Kun nyt kirjuri korjaa virheen, hän tietysti korjaa sen pohjautuen siihen oppiin, jota pitää oikeana. Hän otaksuu, että koska hänelle on asia opetettu tietyllä tavalla, se opetus on oikeaa, eikä tämäkään kohta voi olla sen kanssa ristiriidassa.

Hyvä esimerkki kirjurin tahallaan tekemästä muutoksesta on Mark 1:2:ssa, jossa lukee "Niinkuin on kirjoitettuna profeetta Esaiaan kirjassa:..." - ongelma vaan on se, että kyseinen teksti ei ole Jesajasta, vaan 2 Mooseksessa ja Malakiassa. Tiedämme, että kirjurit ovat korjanneet tämän virheen keskiajalla, ja muuttaneet tekstin muotoon "Niinkuin on kirjoitettuna profeetoissa:..."

Toinen vastaava löytyy Luuk 2:sta, jossa Jeesus jäi Jerusalemiin yksinään ja Joosef ja Maria palasivat häntä hakemaan. Marian sanat "Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua." olivat ilmeisesti huoelttaneet kirjureita, jotka ajattelivat ettei Joosef voi olla Jeesuksen isä, joten he muuttivat sen kohdan muotoon ""Joosef ja minä", "me", tms.

Vastaavasti, Matt 24:36 sanoo "Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.", ja koska se ettei Jeesus tietäisi kaikkea ja olisi kaikkivaltias ei sopinut kirjurien opinkäsitykseen, joten he poistivat tuosta lauseesta nuo alleviivatut sanat ""eikä myöskään Poika".

Nämä ovat kuitenkin jo korjattu takaisin ja aivan oikein esim. 1938 käännöksessä. Keskiajalla tehdyt tahalliset korjaukset on palautettu, nyt kun asia tunnetaan. Joissakin käännöksissä näitä tahallisia vääristelyjä näkee edelleen.

Joten tällä tavalla Raamatun teksti on myös muuttunut, todella monessa kohdassa, kun kirjurin oma tulkinta jostakin asiasta on värittänyt tekstiä tiettyyn suuntaan. Varsinkin nuo jo mainitsemani tahalliset väärennäkset ovat aikaansaaneet sen, että tuon kirjurin oppi saattaa olla hyvinkin peräisin jostakin toisesta väärennöksestä, ja sen vuoksi kirjuri on luullut tekevänsä oikein mutta tehnytkin uuden väärennöksen joka tukee toista väärennöstä. Näinkin on todennäköisesti käynyt, joskaan emme voi olla aina motiveista aivan varmoja.

John Mill -niminen teologi tutki noin 30 vuoden ajan päätyönään yhteensä noin 100 UT:n käsikirjoitusta tai sen osaa. Hän kirjasi ylös kaikki eroavaisuudet, jotka löysi, ja havaitsi että niitä oli yli 30.000 kpl. Hän julkaisi 1707 teoksen, jossa oli kreikan alkuteksti sekä yksityiskohtaisesti listattuna ne 30.000 kohtaa joissa oli eroja. Lienee selvää, miksi hänen työtään ei haluttu ottaa vastaan kirkollisissa piireissä ja häntä arvosteltiin voimakkaasti... mutta eihän se Johnin vika ollut etteivät käsikirjoitukset pidä yhtä.

Kun nyt UT:stä on kaikkiaan noin 5700 eri kopiota tai sen osaa, joista pienin on luottokortin kokoinen kappale sisältäen hieman tekstiä Joh 18. luvusta, mutta iso osa on suurempia kokonaisuuksia, eli kokonainen kirja tai sen merkittävä osa, on myös havaittu, että mitkään kaksi löydettyä kirjoitusta eivät ole yhtäpitäviä !

Kaikkiaan noita eroavaisuuksia eri tekstien välillä on satoja tuhansia, eli huomattavasti enemmän, kuin koko Uudessa Testamentissa on sanoja !!!

Kun eri tekstien kirjoitusajankohdat on pystytty aika tarkkaan määrittelemään, on pystytty löytämään niitä kohtia jotka ovat väärin tai väärennetty vasta tietyn vuosiluvun jälkeen. Ne voidaan helposti osoittaa joko virheiksi, "sattumusten summiksi" tai väärennöksiksi, riippuen eroavaisuuden luonteesta.

Vaikka meillä onkin noin 5700 käsikirjoitusta tai sen osaa, niistä selkeä enemmistö on kirjoitettu noin 700-luvulla tai sen jälkeen. Sitä aikaisempia on huomattavasti vähemmän ja huonommin säilyneitä. Meistä jokainen toki toivoisi, että tahalliset väärennökset olisivat tehty vasta joskus 1000-luvun jälkeen.

Valitettavasti, kun katsotaan totuutta, niin havaitaan, että tahallisiä väärennöksiä (ei siis väärinymmärryksiä tai vääriä korjauksia vaan aivan törkeitä väärennöksiä) esiintyy ensimmäisillä vuosisadoilla paljon enemmän kuin seuraavilla. Näin ollen, edes ne 200-luvulta olevat käsikirjoituksetkaan eivät ole lähelläkään samoja kuin 300- tai 400-luvun teksti. Ja vanhempia meillä ei ole, joten voimme vain kuvitella, miten teksti on muuttunut ennen 200-lukua, ajalla jolloin ei ollut yhtenäistä oppia, vaan Jeesuksesta ja Hänen asemastaan käytiin varsin suurta vääntöä.

Suosittelisinkin itse kutakin tutustumaan enemmän aiheeseen. Se mikä on ainakin 100% varmaa, on, että meillä ei ole yhtään UT:n kirjaa, joka olisi apostolien omia alkuperäisiä sanoja.

[olli]

Jotta olisi helpompi tajuta, millaisia asioita UT:n tekstiin on aikojen saatossa lisätty, otan esimerkin varsin tunnetusta kertomuksesta.

Tunnemme hyvin kertomuksen aviorikoksen tehneestä naisesta, joka tuotiin Jeesuksen eteen kivitettäväksi, ja Jeesus vastasi viisaasti kirjanoppineille skäskien sen joka ei ole syntiä tehnyt heittää ensimmäisen kiven. Tämä kertomus löytyy Joh 8:3-11.

3 Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle
4 ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.
5 Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"
6 Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.
7 Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".
8 Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.
9 Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.
10 Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"
11 Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".

Tämä on hieno kertomus, josta on kirjoitettu jopa kokonaisia kirjasia ja siitä on johdettu monenlaisia opetuksia.

On kuitenkin valitettava totuus, että tuota kertomusta syntisestä naisesta ei ole alkuperäisessä tekstissä, eikä sitä ole kukaan kirkkoisistäkään kommentoinut ennen 1000-lukua. Se on yksinkertaisesti väärennös, joka on jälkeenpäin lisätty Raamatun tekstiin, mutta koska se oli niin koskettava ja hellyyttävä, se levisi useampaankin tekstiin ja päätyi aikanaan King James-käännökseenkin.

Toinen esimerkki on Markuksen evankeliumin viimeiset 12 jaetta. Alkuperäinen evankeliumi päättyy jakeeseen 16:8, joka sanoo: "Niin he tulivat ulos ja pakenivat haudalta, sillä heidät oli vallannut vavistus ja hämmästys, eivätkä sanoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.".

Nämä jakeet on jälkeenpäin lisätty evankeliumin loppuun, koska jonkun mielestä evankeliumin ei sovi loppua tuolla tavalla:

9 Mutta ylösnousemisensa jälkeen hän varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa.
10 Tämä meni ja vei sanan niille, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa ja jotka nyt murehtivat ja itkivät.
11 Mutta kun he kuulivat, että hän eli ja että Maria oli hänet nähnyt, eivät he uskoneet.
12 Ja sen jälkeen hän toisenmuotoisena ilmestyi kahdelle heistä, heidän kävellessään, matkalla maakylään.
13 Hekin menivät ja veivät sanan toisille; mutta nämä eivät uskoneet heitäkään.
14 Vihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi.
15 Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
18 nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."
19 Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle.
20 Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.

Alleviivattu osuushan on asia, jota on saarnattu monasti ja monella tapaa, mutta Jeesus ei näitä oikeasti sanonut ja ne ovat puhdas väärennös, joten suosittelisin olemaan varovainen käärmeiden ja myrkkyjen kanssa.

Tästä ovat asiantuntijat aivan samaa mieltä. Siksi 1992 käännökseen on jopa lisätty huomautus: "Markuksen evankeliumi päättyi alkuaan jakeeseen 16:8.Joku varhaiskristillinen kirjoittaja on täydentänyt evankelistan esitystä muualta tunnetulla, luotettavaksi katsotulla perimätiedolla."

Tuota väärennöstä ei kuitenkaan ole poistettu tekstistä, vaan se on Raamatuissamme edelleen.

Mark 1:41:ssä on toinen, pienempi esimerkki, jossa nykyteksti sanoo: "Niin Jeesuksen kävi häntä sääliksi, ja ojentaen kätensä hän kosketti häntä ja sanoi hänelle: "Minä tahdon; puhdistu"."

Alkuteksti ja varhaisimmat käsikirjoitukset sanovat kuitenkin tässä kohtaa, että "Jeesus vihastui" - EI, että "kävi sääliksi". Jonkun käsitys Jeesuksesta ei vastannut Markuksen tekstiä, joten sen sijaan että olisi hyväksytty Raamatun teksti ja muutettu omaa näkemystä, hän päätti pitää oman näkemyksensä ja muuttaa Raamatun tekstiä. Tämä "joku" saattoi hyvin olla myös organisoituneen kirkon johtaja tai johto.

Tuo "Jeesus vihastui" itse asiassa sopii yhteen myös jakeen 43 kanssa, joka sanoo: "Ja varoittaen häntä ankarasti hän laski hänet heti menemään". Jos luet Mark 1-6 luvun, saat muutenkin aivan erilaisen kuvan Jeesuksen olemuksesta ja luonteesta, kuin mitä sinulle on opetettu.

Näitä lisäyksiä on lukuisat määrät, ja vaikka jotkut niistä eivät olekaan opillisesti merkittäviä, toiset taas nimenomaan ovat. Esimerkkinä voidaan kysyä ilmoittaako Luukaksen evankeliumi että Jeesuksen kuolema tuo sovituksen synneistä ? No, se riippuu siitä luetko vanhimpia käsikirjoituksia vai sellaisia, joihin tämä teksti on lisätty.

Oliko Markuksessa Jeesus vihainen pitaliselle ? Riippuu siitä mitä käsikirjoitusta luet.
Sanotaanko Johanneksessa Jeesusta ainoaksi Jumalaksi vai ei ? Riippuu siitä mitä käsikirjoitusta luet.

Jokainen isompi kirkkokunta, erityisesti sen teologit ja johtajat, tietävät, että Raamattu siinä muodossaan kuin se nykyään on, on täynnä tahallisia muutoksia ja väärennöksiä, joita ei pitäisi opettaa "oikeina". Kuitenkaan kirkot eivät korjaa opetustaan. Edelleen saarnataan mm. käärmeiden nostosta paljain käsin Jeesuksen lupauksena tai syntisen naisen kertomusta Jeesuksen viisauden osoituksena.

[olli]

UT:ssä olevista Paavalin kirjeistähän vain 7 on Paavalin kirjoittamia, 3 pastoraalikirjettä jonkun toisen, mahdollisesti seurakunnan arvostetun johtajan kirjoittamia ja 3 muiden kirjoittamia.

Jos tarkastellaan sitten toista korinttilaiskirjettä, niin sitä analysoimalla on selvinnyt, että se koostuu aivan minimissään 2 eri kirjeestä ja todennäköisemmin kolmesta, enintään 5 kirjeestä. Tätä ei niin helposti huomaa, jos lukee sen vain läpi, koska tuo koontityö on tehty siten, että asiakokonaisuudet on liimattu yhteen.

Kuitenkin esim. 9 ja 10 luvun välissä on selkeä raja kahden eri kirjeen välillä. Paavalin tapa päättää kirjeensä on tunnistettavissa 9. luvusta, ja Paavalin tapa aloittaa kirje on tunnistettavissa 10. luvusta. Siitä on vain viimeinen lopputervehdys ja ensimmäinen alkutervehdys jätetty pois, koska se ei sisällä oleellista asiaa, eikä sovi "yhteen kirjeeseen" keskelle. Jos luet nuo luvut, havaitset itsekin saman asian, koska jopa käännöksessä nuo ovat tunnistettavissa.

Miksi näin ?

Paavalin kirjeitä kiersi seurakunnissa, ja niitä kopioitiin todella paljon. Oli käytännöllistä, että kun kopiointityö tehtiin, samaan kopioon laitettiin monia kirjeitä, mysö monilta eri kirjoittajilta. Ei pidä kuvitella, että UT:n kirjeet olisivat olleet kuin pieni osa seurakunnissa kiertävistä kirjeistä.

Noin vuoden 100 paikkeilla, pyrittiin kokoamaan Paavalin kirjeet yhdeksi kokonaisuudeksi. Toki kirjeitä pyöri seurakunnassa erikseenkin, mutta tästä kokoomateoksesta löytyy merkkejä mm. tuon ajan kirkkoisien kirjoituksissa.

On luonnollista, että töllaisesta kokoomateoksesta tehtiin paljon kopioita, eikä kenties katsottu tarpeelliseksi erotella esim. korinttiin osoitettuja kirjeitä toisistaan. Niiden keskinäisestä ajoituksestakaan ei usein ollut tietoa, koska kirjeissä ei ollut mitään päiväystä. Ei itse asiassa ollut kirjoittajan nimeäkään, vaan "tieto" siitä mikä oli kenenkin kirjoittama kirje kulki perimätietona.

Lisäksi tuohon aikaan oli varsin yleistä, että evankeliumit ja kirjeet nimettiin jonkin henkilön mukaan, ja kyseinen henkilö ei mitenkään välttämättä ole koskaan nähnytkään sitä, jonka nimissä kirje lähetettiin. Kun nyt tällaisia kirjeitä kiersi, oli aika vaikea aina edes jälkeenpäin selvittää, oliko henkilö itse jonkin kirjeen lähettänyt vai ei.

Lisäksi väärillä nimellä kiertävien kirjeiden kohdalla oli tyypillistä, että joku joka halusi jakaa - sanotaan nyt vaikka Paavalin nimellä ja auktoriteetilla - omia kirjoituksiaan, ei tietenkään lähettänyt kirjettään siihen seurakuntaan johon se oli "osoitettu", vaan jakeli siitä muutamia kopioita vietäväksi eri seurakuntiin eri puolille. Nämä seurakunnat taas kopioivat ja lähettivät kirjeitä muihin seurakuntiin, ja loppujen lopuksi kukaan ei oikeasti enää tiennyt mikä kirje oli mistäkin ja kenen kirjoittama. Se tieto kulki pitkään aluksi vain perimätietona.

Toki kirjeiden sisältö arvioitiin, mutta sekin tehtiin sen mukaan mikä oli minäkin aikana vallalla oleva teologinen käsitys asioista, ja esim. Paavalin kohdalla toki tiedettiin hieman millaista tekstiä Paavali yleensä kirjoitti. Kuitenkin, oppinut ja taitava kirjoittaja pystyi jäljittelemään Paavalin tyyliä siinä määrin, että se "meni läpi"... Paavalihan oli tuohon aikaan ollut kuolleena jo vuosikymmenet, eikä kirjeiden alkuperäiset vastaanottajatkaan välttämättä pystyneet sanomaan mitä tapahtui vaikka 40 vuotta sitten - tuliko se kirje heille vai ei - koska lähes kaikki niistä jotka olivat kirjeen tuloaikaan sitä kuulleet, olivat hekin jo vanhoja jollei kuolleet.

Kun asiaa tulkitsee reaaliselta pohjalta, meillä on siis hyvin vähän tietoa siitä kuka on kirjoittanut esim. Juudan tai Jaakobin kirjeet, ainoa mistä voi olla 100% varma on se, etteivät ne olleet Juuda tai Jaakob.

He olivat köyhiä, oppimattomia, eivät osanneet kreikkaa edes kielenä, eivätkä osanneet mitä todennäköisimmin kirjoittaa arameaa, jos edes osasivat lukea sitä. Tuohon aikaan luku-ja kirjoitustaitoisia oli noin 1% väestöstä, ja he olivat lähinnä rikkaampien perheiden lapsia. Kääntyneet kristityt taas eivät alkuseurakunnassa lähteneet opiskelemaan, vaan tekivät työtä ja antoivat seurakunnalle sekä rahallista tukea että aikaansa. Ajatus siitä että joku alkaisi opiskella kieliä on melko kaukana sen ajan reaaliteeteista.

Paavalin kirje Tiitukselle ei myöskään ole Paavalin kirje, sitä emme voi tietää saiko Tiitus joskus kyseisen kirjeen, mutta kun oikeasti lukee kirjettä, on helppoa nähdä ettei Paavali kirjoittaisi Tiitukselle aivan kuin jollekin vieraalle:

4 Tiitukselle, oikealle pojalleni yhteisen uskomme perusteella (1). Armo ja rauha Isältä Jumalalta ja meidän Vapahtajaltamme Kristukselta Jeesukselta!
5 Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten (2), että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat,
6 jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia.
7 Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava (3) nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä,
8 vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen;
9 hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet.
10 Sillä paljon on niskoittelevia, turhanpuhujia ja eksyttäjiä, varsinkin ympärileikattujen joukossa (4);
11 semmoisilta on suu tukittava, sillä he kääntävät ylösalaisin kokonaisia huonekuntia opettamalla sopimattomia häpeällisen voiton vuoksi.

Kohta 1, 2, 3 ja 4 kuvastavat kaikki sitä, että kirjoittaja ei ollut tehnyt pitkäaikaista yhteistyötä vastaanottajan kanssa. Periaatteessa kohta 1 voisi olla tarkoitettu vahvistukseksi sille, että Paavali kokonaan siunaa Tiituksen asemaa seurakunnassaan, mutta jos kerran näin on, Paavalin ei tarvitsisi kertoa Tiitukselle miksi hän jätti Tiituksen Kreettaan (2), koska on selvää että Tiitus sen jo tiesi. Ja koska Paavali oli jo ohjeistanut Tiituksen miksi hän jätti Tiituksen Kreettaan, ei myöskään ole tarpeellista kertoa miksi se, mitä hän ohjeisti, oli tarpeellista (3), eikä varsinkaan sitä että vastustajia löytyy ja keitä vastustajat ovat. Nämä olivat Tiitukselle tulleet jo tutuiksi kauan ennen kirjettä... sillon kun Paavali hänet jätti ja ohjeisti mitä halusi Tiituksen tekevän.

Vai olisiko Paavali jättänyt Tiituksen Kreettaan kertomatta miksi, ohjeistamatta mitä tehdä ja täysin tietämättömänä siitä mitä haasteita hän sattuisi kohtaamaan ??? Ajatus on mieletön.

Tiituksen ja Timoteuskirjeet on kuitenkin aivan muun kuin tällaisten yksityiskohtien takia osoitettu tulleen muualta kuin Paavalilta, Tekstin rakenne, sanavarasto yms. ovat asioita, joita kielten tutkijat käyttävät työkaluina, ja ne eivät paljastu suomenkielisessä käännöksessä. Kuitenkin nämä edellä luetellut asiat ovat selkeä lisätodiste sille, ettei kirjoittaja ollut Paavali, ja kenties ensimmäinen vastaanottajakaan ei ollut Tiitus, vaan tämäkin lähettiin vain kopioina eri seurakunnille jotka eivät ole Kreetan lähelläkään.

[Juhani]

On rehellistä ja oikeudenmukaista tunnustaa se tosiasia, että Vatikaani on vääristynyt osan kirjoituksia oman oppiensa mukaiseksi ja lisännyt siihen antikristillisiä porton opetuksia. Siitä on löytynyt paljon todisteita, jotka monet asiantuntijat ovat todistaneet. Esimerkiksi Petri Paavola kirjoittaa siitä sivuillaan.
http://www.kotipetripaavola.com/vatikaa ... ukset.html

En ole mikään asiantuntija, mutta mielipiteeni on myös se, että 1992 Raamatun käännöstä ei voi kutsua hyväksi käännökseksi. Bysantin teksti näyttää olevan käytettävistä vaihtoehdoista varmin. Käytän itse esimerkiksi 33/38 käännöksen rinnalla varmempaa 1776 Bibliaa (textus receptus).

Jumalan sana on totuus. Raamatun virheet eivät tee pelastuksen sanomaa ja Jumalan pelastussuunnitelma silti tyhjäksi. Rakastan Jumalaa ja Hänen sanaansa, mutta näkemäni uneni/näkyni jälkeen olen jotenkin herännyt ”lähtekää siitä ulos”. Monet ihmiset noudattavat kristinuskoon kuuluvia tapoja ja oppeja, joista Raamatussa ei puhuta sanaakaan.

Ilm 18:
4 Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.

[olli]

Juhani, tuntuu kuin Petri olisi kirjoittanut minun kirjoitukseni. Olen tännekin asiasta kirjoittanut, silloin kun uskoin kolmiyhteyteen. Nimittäin, textus receptus ja codex Sinaiticus eroavat toisistaan valtavasti, ja säännönmukaisesti Receptuksesta löytyvät erot vahvistavat kolmiyhteysoppia ja Jeesuksen Jumaluutta.

Taistelin Codex Sinaiticusta ja Vaticanusta vastaan kuin mies.

Mutta en silloin tiennyt, että se mihin "tietoni" perustin oli pastori, joka halusi väen vänkään puolustaa kolmiyhteyttä ja tehdä itselleen nimeä uskovien keskellä.

Vasta paljon jälkeen, kun tutkin asiaa enemmän, ja kun myös eräs uskova teologi joka oli perehtynyt alkutekstien historiaan, opin että Westcott&Hort eivät olleetkaan niitä "pahiksia", vaan rehellisiä tutkijoita jotka oikeasti halusivat karsia katolisen kirkon väärennöksiä POIS.

Katsottanpa mitä Petri sanoo, hän sanoo kuin minä pari vuotta sitten:

Dr. H. A. Struz on keräännyt listan papyruksien lukutavoista (ajoitettu vuosille 100-300 jKr.), jotka ovat ristiriidassa Westcott ja Hortin tekstin kanssa. Ensimmäisessä listassa oli 150 erilaista traditionaalisen tekstin lukutapaa, jotka Westcott ja Hort hylkäsivät, koska niitä ei löytynyt sinaiticuksesta, vaticanuksesta eikä codex-bezaesta. Toinen lista sisälsi 170 traditionaalisen tekstin lukutapaa, jotka varhaiset papyrukset vahvistivat, mutta Westcott ja Hort hylkäsivät ne, koska niitä ei löytynyt sinaiticuksesta ja vaticanuksesta, mutta ne löytyivät codex-bezaesta. Kolmas lista sisälsi 80 traditionaalisen tekstin lukutapaa, jotka varhaiset papyrukset vahvistivat, mutta Westcott ja Hort hylkäsivät ne, koska sinaiticus, vaticanus eikä codex-bezae sisältänyt niitä.

Tuo codex-bezae on peräisin 400-luvulta, eli sen JÄLKEEN kun oli hyväksytty kolmiyhteysoppi viralliseksi opiksi ja kaikki jotka sitä eivät tunnustaneet, oli julistettu harhaoppisiksi (ja Rooman vihollisiksi). Vaticanus, Sinaiticus ja myös Alexandrianus sekä lukuisat lukuisat pienemmät palaset teksteistä olivat paljon tuota codex-bezae:ta aikaisempia, ja ajalta jolloin kolmiyhteyttä ei oltu vielä otettu kirkon viralliseksi opiksi.

Näinollen, Westcott&Hort teki juuri saman johtopäätöksen kuin minkä on tehnyt suurin osa Raamatun alkutekstien tutkijoista, eli että murskaava määrä todistusaineistoa osoittaa, että codex-bezae EI ole luotettava verrattuna esim. Sinaiticukseen.

Mitä minä sanon ? No sanon että olen ollut väärässä luottaessani näihin pastoreihin jotka hakevat perusteita saada käyttää noita katolisen kirkon lisäyksiä Raamatun tekstissä.

Westcott&Hort on toistasataa vuotta vanha laitos, ja sen jälkeen on löydetty huomattava määrä materiaalia joka kiistatta osoittaa että Receptus on yksi vääristellyimpiä käytössä olleita laitoksia. Sekä KJV että 1776 perustuvat siihen, 1938 EI enää perustu siihen, vaan siinä on käytetty osin molempia. 1992 uudempia laitoksia on käytetty enemmän, mutta 1992 käännöksen ongelma on se, että sitä on käännetty niin "suomalaisittain" ettei siinä enää näy alkutekstin leima. Toisin sanoen, kääntäjä on tulkinnut tekstiä ihan omien oppiensa mukaiseksi (eli kirkon virallisten oppien).

Esimerkki Receptuksen kohdasta, jota EI ole alkutekstien kopioissa ennen 1400-lukua: 1 Joh 5:7-8
1776:
7 Sillä kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat:
8 Ja kolme ovat, jotka todistavat maan päällä: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme yhdessä ovat.
1938:
7 Sillä kolme on, jotka todistavat:
8 Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.

Tämä 1776 (ja KJV:ssä) esiintyvä lisäys joka on vertailtaessa todella helppo huomata, pyrkii todistamaan että kolmiyhteysoppi olisi totta. Nykyiset teologit ovat sen todenneen vääräksi, ja sitä ei enää käytetä.

Aivan samoin, Markuksen evankeliumin 12 viimeistä jaetta ei kuulu alkutekstiin - ei sitten lähelläkään. Niitä ei ole vielä poistettu, mutta 1992 mainitsee jo: "Markuksen evankeliumi päättyi alkuaan jakeeseen 16:8.Joku varhaiskristillinen kirjoittaja on täydentänyt evankelistan esitystä muualta tunnetulla, luotettavaksi katsotulla perimätiedolla.". No, ainoa kysymys on, mikä olisi tuo "luotettavaksi tunnettu", ja kuka määrittelee sen luotettavaksi, kun tuo kerran on todella myöhäinen lisäys.

Eli katso nimenomaan uusimpia laitoksia sillä silmällä, että niissä on jo jonkin verran väärennöksiä korjattu. Kun tiedät, että tekstiä ei ole poistettu tai muutettu, sitten on hyvä käyttää esim. KJV:tä josta näet, miten alkukielen sanat on käännetty mahdollisimman neutraalisti. Siinä KJV on hyvä, vaikka käyttikin vääreisteltyä alkutekstiä.

[näkymätön ninni]

Erityisesti kiinnitin huomiota tuohon lisättyyn Markuksen Evankeliumin 12 viimeiseen jakeeseen. En tosiaankaan tiennyt, että nämä jakeet on lisätty jälkeenpäin. Olen kyllä aina ihmetellyt niitä; erityisesti tuota kohtaan;

"17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
18 nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."

En osaa selittää, mutta jotenkin olen kokenut etteivät nuo kyseiset kohdat sovi Jeesuksen sanomiksi...???
Tuota kyseistä kohtaahan tosiaan monet karismaattiset suuntaukset käyttävät todisteena erityisestä "pyhän hengen" läsnäolosta kokouksissa.

Jeesushan myös varoitti seuraamasta ihmeitä ja merkkejä: Raamattu 1933/38 tekstistä.

Matt. 24:24
Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
Mark. 13:22
Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut.

Kiitos Olli kun toit tuon Markuksen Evankeliumin 12 viimeiset jakeet esille. Ainakin minulle se selvensi monta kysymystä.

[näkymätön ninni]

Ja kiitos Juhani kommentistasi! Olen samaa mieltä!

[-jarmo-]

Jeesus Kristus, Juamalan poika on Taivaan ja maan täysivaltainen kuningas ja Pyhä Henki on Jeesus meissä. Mitä muuta minun pitäisi tietää? Eipä juuri.

[Juhani]

Bysantin tekstilaitos ja Textus Receptus sisältävät näköjään vielä Markuksen 16 luvun kaikki loput 12 jaetta, mutta esimerkiksi Lutherin uudessa käännöksessä 2017 ne ovat hakasuluissa ja selityksenä on "...jakeiden 9-20 lisäys on tapahtunut vuoden 200 jKr jälkeen. Myös Tuomas Levänen (aramea - suomi) pitää sitä lisäyksenä sekä monet muutkin tutkijat. Vuoden 1992 käännöksestä jo kerroitkin.

Janoan sanan väärentämätöntä maitoa...

[näkymätön ninni]

Juhani kirjoitti:

Janoan sanan väärentämätöntä maitoa...

Kuin myös minä...

1. Pietarin kirje 2:
1 Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu,
2 ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
3 jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä".
4 Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis,
5 ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.

[näkymätön ninni]

Minusta nämä ovat valtavan mielenkiintoisia seikkoja, joita olli on ahkeruudella ja vaivalla tänne meille luettavaksi tuonut.
Olen saanut vastauksia moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Kiitos Olli ahkeruudestasi ja vaivannäöstäsi.
Tutkitaan, koetellaan ja rukoillaan, että Jumalan Sanan vääretämätön maito saisi meitä ruokkia, että oppisimme rakastamaan totuutta ja tunnistamaan valheen totuudesta.


2. Kor. 13:5
Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
1. Tess. 5:21
mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;
1. Joh. 4:1
Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.