^ No, meillähän on karkeasti kolme päälinjaa, jotka ovat kopioituja ja uudelleenkopioituja (UT:n) alkutekstin kopioita. Kaksi näistä onat pitkälti samalla pohjalla, eli oikeastaan meillä on vain kaksi alkutekstin eri versiota.
Toinen näistä on Textus Receptus, ja toista edustavat pääosin Codex Sinaiticus ja Codex Vaticanus. Nimet kertovat kokolailla kirjoituksen vanhimpien versioiden löytöpaikan, eli Receptus on kopioitu kerta toisensa jälkeen ja se on laajimmin levinnyt Raamatun käännös. Siinä on aika hyvä yhtäpitävyys eri versioissa, yli 99%.
Sitten eräästä luostarista Siinailta löydettu Sinaiticus ja katolisen kirkon arkistoista löydetty Vaticanus taas edustavat varsin erilaista linjaa, mutta käsikirjoituksina ne ovat ehdottomasti vanhempia, kuin yksikään löydetty Receptus. Näistä suunnista taas löytyy muitakin kopioita, mutta nuorempia.
Periaatteessa siis Sinaiticus ja Vaticanus ovat iältään vanhempia, mutta se taas on toinen asia, ovatko ne luotettavampia kuin Receptus. Mene ja tiedä, tämä on mielipidekysymys. Nämäkään kaksi eivät siis ole aivan samanlaisia.
Periaatteessa, voidaan pitää ainakin mahdollisena (jotkut pitävät todennäkäisenä), että Sinaiticus ja Vaticanus ovat väärennöksiä, joita on muutettu Receptukseen verrattuna, ja tämän näkemyksen edustajat pitävät todennäköisenä, että ne pohjautuvat erääseen 50 kopion kokoelmaan, jota kristityt sitten eivät halunneet alkaa käyttämään. Miksi ? Se on suuri kysymys, johon ei ole vastausta. Toisaalta voi sanoa, että yhtä hyvin nämä voivat olla ne alkuperäisimmät, joita sitten haluttiin muokata ja josta muokkauksesta muodostui Receptus, jota sitten tarkoituksella ktolinen kirkko levitti joka paikkaan.
Sinun arvauksesi on yhtä hyvä kuin kenen tahansa muunkin. Selkeää linjanvetoa ei voida vetää tekstin sisällön kannalta, koska ilman itse tekstiä, emme voi tietää mitä Jeesus, apostolit tai vaikka Paavali oikeasti on kirjoittanut, ja mitä ei.
Varmaa on vain se, että täysin opillisesti samansisältöistä tekstiä meillä ei ole, ja monet oppikysymykset pohjautuvat linjanvetoihin näiden ns. alkutekstien välillä.
Raamatun kääntäjät ovat käyttäneet näitä kaikkia, yhdessä käännöksessä enemmän yhtä ja vähemmän toista, ja toisessa käännöksessä toisinpäin.
Pääosa vanhoista käännöksistä on tehty Receptuksen pohjalta. 1900-luvun alusta alkaen, kääntäjät ovat kuitenkin yhä enenevässä määrin käyttäneet Westcott&Hortin laitosta, joka perustuu pitkälti Sinaiticuksen ja Vaticanuksen tekstiin. 1938 perustuu vielä pitkälti Receptukseen, ja monet Receptuksen tekstit ovat mukana myös 1992 käännöksessä, mutta niiden kohdalla sanotaan ettei niitä ole vanhimmissa ja luotettavimmissa teksteissä (= lue: niitä ei ole Sinaitucuksessa ja Vaticanuksessa tai Alexandrianuksessa, joka on vielä edellisiin liittuvä oma koodeksinsa).
Se, että mm. 1 Joh 5:7-8 on typistetty 1938 ja 1992 käännöksissä, on juuri tätä samaa asiaa: jopa 1938 käännös käytti osaksi Westcott&Hortin laitosta pohjana. Verrataanpa:
1938 kirjoitti:7 Sillä kolme on, jotka todistavat:
8 Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
1992 kirjoitti:7 Todistajia on näin kolme:
8 Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme todistavat yhtäpitävästi.
Biblia 1776 kirjoitti:7 Sillä kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat:
8 Ja kolme ovat, jotka todistavat maan päällä: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme yhdessä ovat.
Tässä näkyy aivan suoraan, mistä "alkutekstistä" nämä on käännetty (tässä vain 5:7 jae):
Westcott&Hort kirjoitti:ὅτι τρεῖς εἰσὶν οἱ μαρτυροῦντες,
Stephanus Textus Receptus 1550 kirjoitti:ὅτι τρεῖς εἰσιν οἱ μαρτυροῦντες εν τῷ οὐρανῷ, ὁ πατήρ, ὁ λόγος, καὶ τὸ Ἅγιον Πνεῦμα· καὶ οὗτοι οἱ τρεῖς ἕν εἰσιν
Eli vain 1776 käännös on Textus Receptuksen mukainen, kun taas 1938 ja 1992 käännökset ovat Westcott&Hortin laitoksen mukaisia (joka siis tehtiin näiden kahden jesuiitan toimesta 1800-luvun lopussa...)
Mutta Jos nyt pidät Textus Receptusta "oikeana", niin vielä pitää vaivata ihan pienellä muotoseikalla, nimittäin sillä että Siitä Textus Receptuksesta on pari tuhatta ERI versiota. Aika lähellä, mutta ei ihan samoja. Eli jos otetaan vielä tuo 1 Joh 5:7, niin:
Stephanus Textus Receptus 1550 kirjoitti:ὅτι τρεῖς εἰσιν οἱ μαρτυροῦντες εν τῷ οὐρανῷ, ὁ πατήρ, ὁ λόγος, καὶ τὸ Ἅγιον Πνεῦμα· καὶ οὗτοι οἱ τρεῖς ἕν εἰσιν
Scriveners Textus Receptus 1894 kirjoitti:ὅτι τρεῖς εἰσιν οἱ μαρτυροῦντες εν τῷ οὐρανῷ, ὁ πατήρ, ὁ λόγος, καὶ τὸ Ἅγιον Πνεῦμα· καὶ οὗτοι οἱ τρεῖς ἕν εἰσι.
Eli eivät NÄMÄKÄÄN nyt ihan samoja ole. Tuo "ν" eli "n" Stephanuksen jakeen lopssa ei ole merkityksetön yksityiskohta, vaan ihan eri sananmuoto.
No niin, tässä siis pieni tietopläjäys ihan vaan siitä, että meillä EI kertakaikkiaan ole "yhtä" alkutekstiä, joten käännösten erot eivät suinkaan ole "vain" käännösvirheitä tms.
Itse asiassa, varsinaisia käännösvirheitä meillä on yllättävän vähän. Ne liittyvät enemmänkin outoihin sanoihin, joiden merkitystä ei ole pystytty varmistamaan, joita on nyt kuitenkin enemmän VT:ssä kuin UT:ssä.
Se, mitä meillä ON ja itse asiassa ON PALJON, eri käännösten välillä, on tulkintoja. Useimmat eroavaisuudet käännösten antamien tulkintojen välillä ovat aivan puhtaasti sitä, että kääntäjä on halunnut tuoda esiin oman tulkintansa siitä miten jae tulisi kääntää. Se ei ole virhe, koska useat jakeet voidaan tulkita eri tavoin, vaan yksinkertaisesti tekstin opillista tulkintaa.
Meillä ON taistelu Raamatusta. Kääntäjän ennalta valitut opit sanelevat sitä, miten teksti on käännetty.