Paavalin kirje Galatalaisille on kirjoittettu noin vuonna 53-54, eli jonkin aikaa sen jälkeen kun Paavali oli vieraillut toisen kerran Jerusalemissa. Gaatalaiskirjeessä tulee selkeästi esiin Paavalin ja Jerusalemin seurakunnan välinen skisma, ja se oppien ero, joka Jaakobin johtamalla Jesusalemin seurakunnalla ja Paavalilla oli, pääosin suhtautumisessa Mooseksen lakiin, ympärileikkaukseen, ruokasäädöksiin, sapattiin, juutalaisiin juhliin yms. ja kirjeen sisällöstä (sekä vastaavista kohdista mm. 1 Kor, 2 Kor ja Fil kirjeissä)
Galatalaisirje kertoo meille vahvasti, että Galataan oli saapunut sellaisia, joiden evankeliumi ei ollut Paavalin evankeliumin mukainen:
Gal 1 kirjoitti:6 Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
Monet haluavat ajatella, että Paavalin vastustajat olisivat olleet juutalaisia, jotka yrittivät käännyttää kristittyjä juutalaisuuteen. Edellä olevasta lainauksesta voimme kuitenkin nähdä selkeästi, että Paavali ei puhu juutalaisuudesta, vaan "toisenlaisesta evankeliumista". Näin ollen, nämä Paavalin vastustajat ovat aivan selkeästi kristittyjä.
Muista kohdista näemme, että kyse oli nimenomaan juutalaiskristityistä, jotka saarnasivat Jerusalemin seurakunnan opetuksen mukaisesti ympärileikkausta, sapattia, juhla-aikoja ja ruokasäännöksiä; eli yhdellä sanalla Mooseksen lain noudattamista.
Gal kirjoitti:6:12 Kaikki, jotka pyrkivät lihassa olemaan mieliksi, ne pakottavat teitä ympärileikkauttamaan itsenne vain siksi, ettei heitä Kristuksen ristin tähden vainottaisi.
4:10 Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista.
Myös voimme tehdä sen oletuksen, että nämä hänen vastustajansa asettivat hänen apostolinoikeutuksensa kyseenalaisiksi, ja pitivät tärkeänä Jeesuksen omien opetuslasten opetusta - niiden, jotka olivat Jeesuksen opetusta itse kuulleet:
Gal 1 kirjoitti:1 Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt,
...
11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.
Tämä Paavalin kirjeen aloitus itsensä ja asemansa puolustelemiseksi on poikkeuksellinen Paavalin kirjeissä; ja on selvää, että Paavali tuo ilmi sitä, miksi hän ei ole yhtään huonompi kuin ne , jotka ovat itse nähneet Jeesuksen, jotka Jeesus on itse valinnut (opetuslapset) ja jotka saaneet opetusta Häneltä (eli Jerusalemin apostolit).
Paavali tässä siis julistaa itsensä vähintään samalle tasolle, jollei korkeammaksi, kuin Jerusalemin apostolit. Seuraavaksi luvussa kaksi hän haluaa tuoda esiin suhdettaan näihin apostoleihin, kertoessaan toisesta matkastaan Jerusalemiin, noin 17 vuotta hänen kääntymyksensä jälkeen:
Gal 2 kirjoitti:1 Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani.
2 Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan.
3 Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä.
4 Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,
5 me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.
6 Ja nuo, joita jonakin pidettiin-millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön-nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään [Huom. Biimeisen osa oikeammin käännnettynä: eivät opettaneet minulle mitään],
...
9 ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen.
Tämä on mielenkiintoinen kokonaisuus. Paavali oli siis 17 vuotta saarnannut evankeliumia pakanain keskuudessa, koskaan edes kunnolla esittämättä sitä Jerusalemissa oleville opetuslapsille tai Jerusalemin seurakunnalle. Eikä hän nytkään sitä esittänyt, kuin harvoille johtajille (ainakin Jaakob, Pietari, Johannes).
Lisäksi, Paavali varsinkin jakeessa 6 varsin suorasti esittää, ettei Jeesuksen itse valitsemilla opetuslapsilla ("pylväillä", jae 9) olisi arvovaltaa Jumalan seurakunnassa. Itse asiassa käytetty koine-kreikan sana "dokeo" tarkoittaa "jonakin pidettyä" tai "jonkinlaiseksi oletettua", mutta siinä on nimenomainen sävy joka kyseenalaistaa tämän oletuksen. Paavali oli taitava kreikan kielessä, ja hänen sanavalintansa olivat varsin harkittuja. Kun hän lisäksi sanoo "millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun", niin täysin selkeästi Paavalin sanoma on ettei hän pidä Jerusalemin seurakunnan johtajia arvossa.
- Jakeen 4 sanoma tässä asiayhteydessä on siis suora viittaus siihen, että nämä "valheveljet" olivat nimenomaan Jerusalemin seurakunnan lähettämiä saarnaajia tms.
Kun Paavali seuralaisineen matkusti Jerusalemiin, seurakunnan vieraiksi, molemmat osapuolet siis olettivat ainakin skismaa jollei suoranaista riitaa osapuolten välillä. Jakeen 3 sisältö, ettei Tiitusta vaadittu ympärileikkauttamaan itseään, onkin aivan ilmeinen tältä kantilta, sellainen vaatimus olisi lopettanut kaiken mahdollisenkin yhteistyön Paavalin ja Jeesuksen opetuslasten välillä.
Kuten myös näemme, Paavali ei katsonut voivansa oppia mitään Jaakobilta tai Jeesuksen opetuslapsilta, jakeen 6 oikea käännös on siis Biblia 1776 mukainen: ” ne, jotka jonakin pidetään, ei minulle mitään opettaneet.”, ja KJV: “for they who seemed to be somewhat in conference added nothing to me:”
Aiemmassa jo lainasin tuota Gal 2:11-14, jossa hän avoimesti moitti Keefasta asiasta jonka itsekin kirjoitti tehneensä.
Mitä edellä tuli esiin Paavalin kertoessa, miten hän ei ole tarvinnut Jerusalemin seurakunnan ohjausta (Gal 1-2) eikä Jaakob tai Jeesuksen opetuslapset hänen mielestään ole antaneet hänelle mitään (Gal 2:6), kiteytyy tässä Gal 2:11-14:ssa Paavalin Gal 1-2 sanoma hänen antaessaan esimerkin miten Keefakseen tai muihin Jerusalemin seurakunnan (Jaakobin) suosittelemiin saarnaajiin tulisi suhtautua.