Raamatun jae tähän päivään

[Tuija]

Jeesus sanoi: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.”

Luuk. 12:15

[Tuija]

Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan. Minä vuodatan henkeni lapsiisi ja siunaukseni vesoillesi, ja he versovat kuin kaislikko, kuin pajut purojen varsilla. Jes. 44:3–4

[Tuija]

Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Älkää ruvetko ihmisten orjiksi! 1 Kor. 7:23

[Eero]

Aamen!

[Tuija]

Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. Gal. 5:4

[Tuija]

Paavalilla riitti loppumattomasti kärsivällisyyttä riitelevien seurakuntiensa jäsenille ja johtajille. Hän jaksoi opettaa, neuvoa ja rukoilla, että seurakunnat pysyisivät raittiissa uskossa ja evankeliumin vapaudessa. Monia valheveljiä oli liikkeellä, monia vääriä oppeja samoin. Rakkaudessa Paavali saattoi olla suurpiirteinen, mutta evankeliumin opissa hän oli periksi antamaton. Vaikka itse enkeli julistaisi muuta kuin mitä evankeliumi vaatii, on tämä kirottu. Tiukkuus ei johtunut vallanhalusta tai liian vaikeasta lapsuudesta. Kyseessä olivat paljon suuremmat asiat. Vain evankeliumi pitää kristityn kiinni Jeesuksessa. Evankeliumin sotkeminen lakiin tai lakihurskauden edistäminen muuten vievät lopulta koko evankeliumin ja yhteyden Jeesukseen. Laki astuu armon tilalle. Eihän mikään voisi olla sen vakavampaa. Siksi evankeliumin opin puhtaus on yhä vieläkin elämän ja kuoleman kysymys. Kysymys, josta ei pidä neuvotella

[Tuija]

Kun herään unesta, sinun läsnäolosi ravitsee minut.

Ps. 17:15

[Tuija]

Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta. Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.

Ps. 49:17–18

[Tuija]

Jeesus sanoi: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?”

Matt. 16:26

[Tuija]

Jeesus sanoo: ”Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”

Luuk. 19:10

[Tuija]

Herra avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen.

Ps. 18:20

[Tuija]

Ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. Ilm. 21:4

[Tuija]

Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.

Fil. 2:13

[Tuija]

Ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten ää- rettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa. Ef. 1:18

[Tuija]

Vanhassa käännöksessä puhutaan ”sydämen silmistä”. Kuinka kaunis kuva se onkaan. Apostoli rukoilee, että Herran omien sisäiset silmät, sydänten silmät, näkisivät Herran ja hänen lupauksensa oikein. Itse emme kykene näkemään näkymättömiä, mutta kaiken kirkkauden Isä voi tällaisen näkökyvyn antaa. Kun me saamme aavistaa jotakin sen perinnön ihmeellisyydestä, joka taivaassa odottaa, vapaudumme epäilyksistä ja pelosta. Sydämeen syntyy toivo taivaallisten näkemisestä. Toivo on väkevä voima ja se voi kantaa läpi tulien ja myrskyjen. – Ihmeellistä on se, että tällaiset syntiset ja tavalliset ihmiset, jotka eivät osaa kuin huutaa Herraa Jeesusta avukseen, saavat astua pyhien joukkoon ja taivaaseen päässeitten ruokapöytiin. Ihmeistä suurin on se, että minä saan kerran olla siellä, missä Karitsalle lauletaan ikuista kiitosta.

[Tuija]

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.

Ps. 18:28–29

[Tuija]

Johannes Kastajan isä, Sakarias, sanoi: ”Sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien.”

Luuk 1:76

[Tuija]

Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa!” Joh. 1:36

[Tuija]

Johannes näki paljon enemmän kuin kukaan toinen läsnäolleista. Katsoessaan Jeesusta hän näki tutun ihmisen lähestyvän, mutta samalla hän näki hengessään, että ohitse kulkeva oli jotain paljon enemmän. Johannes näki pääsiäislampaan, puhtaan uhrikaritsan, joka valittiin vuodattamaan verensä kansan syntien puolesta. Vielä enemmän: Johannes näki Jeesuksessa ainutkertaisen, Jumalan valitseman puhtaan sovintouhrin, joka otti päälleen koko maailman pahuuden. Johanneksen ja Jeesuksen kohtaaminen oli pyhä hetki. Johannes tiesi suuren sovinnon päivän tulleen nyt lähelle. Jumalan lähettämä apu ja kaikkien kansojen pelastuksen toivo käveli nyt elävänä hänen silmiensä edessä. ”Katsokaa: Jumalan Karitsa!” – Kaikille olisi tie Jumalan luo pian avattu.

[Tuija]

Sinun lupauksesi on kurjuudessa lohtunani, se virvoittaa minut jälleen. Ps. 119:50