Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,
että saisimme viisaan sydämen.
Psalmi 90:12
Päivien laskeminen on ajan tarkkailua samalla huolella kuin vaikkapa budjetointi. Se tarkoittaa jäljellä olevan rajallisen ajan optimointia ja päättämistä, mikä ansaitsee enemmän aikaa ja mikä vähemmän. Se tarkoittaa myös aikaa säästämistä aina kun mahdollista, jotta tuntiakaan ei menisi hukkaan.
Jos vuorokauden 24 tuntia näyttävät riittämättömiltä hengelliselle elämällemme, olemme ehkä missanneet Jumalan tahdon elämämme suhteen ja teemme jotain, jota Hän ei koskaan tarkoittanut meidän tekevän, tai teemme sen tehottomasti – emme niin kuin Jumala haluaa sinun tekevän ne.
Monet meistä ovat ehkä enemmän Martan kuin Marian kaltaisia – paljon palvelemista ja palvelusvirkoja, eikä miettimistä onko tekeminen todella tarpeellista vai ei. Me vaivaamme myös itseämme usein sellaisilla asioilla, joita Herra ei vaadi eikä odota meiltä.
Marialla oli hyvä osa. Hän keskittyi tärkeimpään ensin, ajan viettämiseen Herran edessä. Ja se on elämämme perimmäinen perusta ja tärkein tehtävämme.
Mutta etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä teille annetaan.
Matteus 6:33
Vaikka meidän on huolehdittavakin fyysisestä kunnosta, perheestä ja työssäkäynnistä, ne ei saisi mennä sen ajan edelle, mitä vietämme Herramme edessä.
Emme tietenkään voi ilmoittaa päivittäin työnantajallemme myöhästyvämme töistä noin kahdella tunnilla, koska rukoilemme esim. pelastumattomien kansojen puolesta, mutta liian usein meillä ei ole aikaa viettää edes 15 minuuttia aamuisin Herran kanssa, koska pelkäämme, että siten aikaa jäisi liian vähän mihinkään muuhun.
Päiviemme kulku riippuu hiljaisesta ajastamme Herramme edessä. Kaikki muu on toissijaista. 'Kaikki muu' ei pelasta, eikä kerro meille Herramme tahtoa kullekkin päivälle.
Toisin sanoen aikamme on niin lyhyt ja arvokas, että meidän pitäisi olla tietoisia siitä, kuinka vähän päiviä meillä on ja käyttää ne viisaasti.
Mutta Jumala ei kutsunut meitä käyttämään arvokasta aikaamme vain omaan hengelliseen hyötyymme. Vaikka ajanvietto Herran kasvojen edessä onkin tärkeintä, meidät on myös kutsuttu käyttämään aikamme myös muiden hyväksi. Meidät on kutsuttu työskentelemään Jeesuksen lammastarhan ulkopuolella olevien lampaiden kanssa. Osoittamaan heille Jeesuksen rakkautta ja neuvomaan heille tie lammastarhaan.
Ja rakkaus ja halu mihinkään ylläolevaan ei ikinä tule lihastamme ja syntisestämme itsestämme, vaan Herrastamme. Kunnioitetaan Herraa ajallamme ja annetaan Hänelle mahdollisuus saada aikaan meissä tekemistä ja tahtoa
