⭐️ PÄIVÄN SANA ⭐️✝️

[Marie]

Aamen

[Näkymätön Ninni]

Päivän Sana
02.06.26

Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Room. 5.3–4

Jumalan täytyy tehdä paljon työtä sydämessä, että ahdistukset voi nähdä hänen työkaluinaan. Emme kuitenkaan ole hukassa, kun meitä viedään ahdistusten aikoihin. Ne ovat jopa tärkeitä välineitä luottamuksen syventymisessä Vapahtajaan. Jeesukselta avun saatuamme luotamme häneen uudella, toivorikkaalla tavalla. Levollisuus lisääntyy, koska olemme saaneet nähdä hänen olevan lähellä hiljaisinakin aikoina.

Paavali haluaa rohkaista meitä niin kuin Rooman kristittyjä aikoinaan: väsyä saa, mutta toivoa ei pidä menettää. Aitoon kristillisyyteen kuuluvat ahdistus ja risti, ja aito kristillisyys ymmärtää myös toisia ristin kantajia. Me tarvitsemme toisiamme, koska vuorollaan jokainen on avun tarpeessa. Ahdinkoja ei tarvitse siten säikähtää, sillä ne opettavat kestävyyttä, ja kestävyys on hyödyllistä koetusten saapuessa. Koetuksesta selviäminen tuo uskon rinnalle toivon, joka on kristityn tuntomerkki.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä huolta vailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

[Marie]

Aamen

[Näkymätön Ninni]

Päivän Sana
03.06.26

Silloin Herra sanoi. Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Luuk. 14.23

Köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat oli kutsuttu juhliin, kun kunniallisemmiksi lasketut olivat kieltäytyneet. Nämäkin kieltäytyivät, koska ajattelivat olevansa kelvottomia hienoihin juhliin repaleisine vaatteineen.

Yhä vielä sama viesti kulkee kaupunkien kaduilla ja pimeillä kujilla ja kutsuu jokaista täysin kohtuuttomiin ilojuhliin. Juhliin, joiden rinnalla kotoiset linnan kutsut ovat vaatimattomia lillukan varsia. Juhlapuvunkin saa lahjana, se on jo valmiiksi ostettu ja sovitettu. Ei tarvitse kuin saapua paikalle ja nauttia talon antimista.

Ihmeellisintä ensimmäisessä kutsussa oli se, että kutsutut piti suorastaan pakottaa saapumaan paikalle. Katsomaan ohi oman kelvottomuutensa häneen, joka kutsun lähetti. Se kelpasi, joka kutsuttiin. Jolle kutsu kelpasi, sai nähdä taivaalliset juhlat. ”Tulkaa, kaikki on jo valmiina.” – Tulisitko sinäkin?

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä huolta vailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

[Marie]

Aammen

[Näkymätön Ninni]

Päivän Sana
04.06.26

Jeesus sanoi. Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita. Joh. 8.31–32

Etelä-Pohjanmaan Raamattukylän nimeen liittyy tarina. Ison vihan aikaan kylä poltettiin maan tasalle, yhtään torppaa ei jäänyt pystyyn. Kotinsa menettänyt pohjalaismies koki menetyksen niin raskaana, että kaivoi puukkonsa esille päättääkseen päivänsä. Samalla hän kuitenkin muisti, että ennen piiloutumistaan hän oli kätkenyt Raamatun kiven alle turvaan, ettei se sentään joutuisi tuhoajien käsiin.

Mies etsi Raamattunsa ja alkoi lukea sitä. Raamattua lukiessa elämänhalu ja rohkeus palasivat hänen sydämeensä. Kylä rakennettiin uudelleen välillä yhdessä Raamattua lukien.

Kun toivo sidotaan Jumalan sanaan, voidaan kestää, vaikka elämä olisi raunioina kuin poltetun pohjalaisen kylän torpat. Jäljellä ovat edelleen Jumalan sanan lupaukset. Niiden varaan voi rakentaa elämän uudelleen, vaikka sen joutuisi aloittamaan palaneiden raunioiden savussa.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä huolta vailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

[Marie]

Aamen

[Näkymätön Ninni]

Päivän Sana
05.06.26

Vain tämän voin sanoa. jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Fil. 3.13

Menneen saa jättää rohkeasti taakseen. Me emme nimittäin kykene sovittamaan vanhoja syntejämme, vaikka niin sydämestämme tahtoisimme. Tehtyjä ei voi myöskään korvata kärsimällä tai syyllisyyttä kantamalla.
Meitä, joita menneet asiat edelleen painavat, Vapahtaja lähestyy lempein katsein. Hän tulee vierelle, nostaa taakkamme harteilleen, lähtee kanssamme tielle.

Jeesus tuli kaikenlaisten pahojen tekojen, sanojen, ajatusten ja tekemättä jättämisten painosta kärsivien syntien poisottajaksi. Hän ei syytä meitä. Hän ei myöskään vähättele tapahtunutta. Mutta hän antaa synnit anteeksi, ottaa omaksi syykseen ja johdattaa kohti omantunnon rauhaa.

– Antaisimmeko hänelle senkin taakkamme, josta pidämme kaksin käsin kiinni ja josta emme enää edes tiedä, miten laskea irti? Olisiko nyt sopiva aika jättää koko roska Herrallemme, joka on valmis jatkamaan sen kantamista puolestamme?

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä huolta vailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

[Näkymätön Ninni]

Päivän Sana
06.06.26

Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille. Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä! Matt. 16.23

Tärkeintä tässä ei ole Pietarin saama kova moite, vaan sitä edeltänyt Jeesuksen selkeä ilmoitus tulevasta kärsimyksestään. Sitä Pietari ei kuunnellut, vaan tahtoi luottaa omaan päättelyynsä Jeesuksen parhaasta. Peruskiusaus on meille sama, johon Pietari hyvämielisesti lankesi: Jumalan sanan ja tahdon turhaksi tekeminen. Jos olemme astuneet Pietarin tavoin sanasta irtautumisen tielle, on oleellista palata takaisin mahdollisimman pian.

Jumalan sana on riittävän selkeä tärkeissä asioissa, eikä Jumalan tahdon suhteellistamiseen tarvitse lähteä. Asioissa ei ole aina montaa puolta eikä totuuskaan löydy lopulta katsojan silmästä, vaikka siihen niin monet näyttävät uskovan. Harhan tuntomerkki on se, että Jumalan sana suhteellistetaan ja suhteellisista asioista tehdään ohjeellisia. Meidän ongelmamme kaiken kaikkiaan ei ole se, että emme tietäisi Jumalan tahtoa. Ongelma on se, että emme tahdo sitä kuulla.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä huolta vailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

[Marie]

Aamen

[Näkymätön Ninni]

Päivän Sana
07.06.26

Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Hepr. 4.12

Jumalan sanan miekan kirpeä terä on laki. Se ei jätä ihmisen omaa uskonnollisuutta henkiin ollenkaan. Se osoittaa perinpohjaisen turmeltuneisuuden niin kirkkaasti, etteivät edes sisimmät aikeemme, joita itsekään emme aina tunnista, jää piiloon.
Lain tappamalle, kurjalle kulkijalle Jeesus taas evankeliumissa lupaa, että hän saa olla Jeesuksen sovitustyön tähden Jumalan rakas lapsi. Tästä ihmeestä kristitty elää.

Kun me pysymme Jeesuksen sovintoveren suojassa, ei meitä voi voittaa. Kukaan tai mikään ei voi ryöstää meitä Jumalan käsistä, eivät syntimme tai lankeemuksemme, ei huono vaelluksemme tai epäonnistunut uskovaisuutemme, ei luottamuksen puute tai elämän ahdistus. Kaikkien näiden kanssa me kumarrumme ristin edessä ja jätämme itsemme kaikkinemme Jeesuksen käsiin. Ristin luona katse kohoaa omasta sisimmästä ja sen pettymyksistä Jumalan Karitsaan. Häntä katsellessa omatunto löytää levon.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä huolta vailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

[Marie]

Aamen

[Näkymätön Ninni]

Päivän Sana
08.06.26

Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 1 Joh. 4.10

On rehellisesti myönnettävä, että rakkaus minun ja Jumalan välillä on pääasiassa yksipuolista ja yksisuuntaista. Omat tunteet ja teot vaihtelevat kohtuullisen itsekkäästä häikäilemättömään. Ehkä luulen rakastavani Jumalaa, kun hetken tunnen lämpimiä tunteita Luojaani ja Lunastajaani ja Pyhittäjääni kohtaan. Ehkä hetken osaan iloita anteeksiantamuksesta ja ehtoollisen lahjasta tai rukousvastauksista.

Silti perusluonteeni langenneena ihmisenä on, että mittaan rakkauden aina sen hyödyllisyydellä. Pyyteetön rakkaus on olemassa, mutta se asuu Jumalan sydämessä. Onneksi asuu. Se rakkaus on muuttumatonta, kestävää. Se rakastaa, vaikka tietää, millainen olen. Se on kärsivällistä ja antaa anteeksi. Se ympäröi minut, kun heikkona pysyn Jeesuksen luona enkä suostu siitä mihinkään lähtemään. Niin, mihin minä siitä voisin mennäkään?

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä huolta vailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

[Näkymätön Ninni]

Päivän Sana
09.06.26

Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala. Ps. 31.6

On sanottu, että kirkko on täällä siksi, koska täällä kuollaan. Kirkon tärkein tehtävä on siksi sen viestittäminen, miten päästään taivaaseen. Kaikki muu hyvä ja tärkeä seuraa kaukana tämän jäljessä. Kirkon perustehtävä ei ole maailmanparantaminen, koska tämä maailma ei lopulta parane koskaan. Se ei ole ilmastonmuutoksen vastustaminen, vaikka se on maallisen elämän näkökulmasta hyödyllistä. Kirkon oleellinen tehtävä ei ole edes köyhyyden poistaminen, koska köyhät tulevat aina olemaan keskuudessamme.

Jos hyvän tekemisen alle peittyy kaikkein tärkein, evankeliumi avatusta taivaasta, me olemme kaikkia ihmisiä surkuteltavammat. Kun köyhät ja vaivatut joskus kysyvät, miksi emme kertoneet Jeesuksen sovitustyöstä auttaessamme heitä, niin mitä me siihen vastaamme? Jos ihmiset joutuvat kadotukseen sen vuoksi, että evankeliumi jää hyvien asioiden peittoon, niin mitä se hyvän tekeminen hyödyttää? – Jeesus lunasti sielumme vapaiksi, tämä pitää kertoa kaikille. Muu hyvä jaetaan sen myötä.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä huolta vailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma

[Marie]

Aamen