Muistelen, että tässä vanhassa laulussa, "Tyyntykää, tyyntykää juurella ristin", olisi enemmänkin säkeistöjä, mutta minulla ei ole tallessa enempää. Olen aina tykännyt tästä. Sen lohtu on se, että se tuo aina rauhaa sydämeen. Jo laulun nimikin sen kertoo. Saa vain tyyntyä myrskyn edellä ja myrskyn jälkeen ja myrskyn keskellä.
Tilanteessa kuin tilanteessa.
Elämän sävel taas on sellainen, että sen sanoma on jokaiselle omansa. Tänään haluan välittää tämän:
Ja kun sinä kaipaisit taukoa
Ja tahtoisit hiljaa olla
Ei sun tarvitse suutasi aukoa
Saat levätä sovinnolla
Levähdyspaikalla saa levätä sovinnossa. Siellä ei ole suorituspakkoa. Siellä on armoa armon päälle.
Tervetuloa paikanpäälle. Täällä levätään.
Siunausta meille kaikille
