Pelastussanoma

Minulle tuli tämmöinen kommentti tänään vastaan, johon vastailin takaisin tuhlaajapoika vertauksella, jota meidän jokaisen on silloin tällöin hyvä ajatuksissa ja sydämessä kerrata:

Taivaan Isän sanat on iha peilikuvat mun omista...kyllä se routa porsaan kotiin ajaa....meikä ajattelu tapa kyllä se jumala vielä palaa takasi....olen Isäni poika
mä joudu jotaki maksaa tästä ku en ollut uskolline ku olis pitäny olla uskolline...ja joudun sit ku asiat on kunnossa myöski maksaa kute mooses joutu maksaa...mutta helposti maksan sen kuorma...toisinku mooses olen viisaampi...se kuuluu asiaan

Vastailin hänelle tähän tapaan:
Tuhlaajapoika vertaus:

Isä ja kaksi veljestä

"Niin hän lähti isänsä luo. Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.' Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla.

Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: 'Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.'

Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: 'Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!'

Isä vastasi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt."

Luuk. 15:20-32

Vertauksen opetus

Edellä läpikäydyn perusteella vertauksen opetukset lienevät jo selviä, mutta kootaan ne vielä lopuksi yhteen muistin virkistämiseksi.

Ennen kaikkea vertaus antaa kauniin kuvan Jumalan uhrautuvasta rakkaudesta. Vertauksessa isä on vertauskuva Jeesuksesta Kristuksesta, joka nöyryytti itsensä vapaaehtoisesti aina ristin kuolemaan asti meidän syntien tähden. Hänen rakkautensa riittää niin julkisyntiselle kuin kovasydämiselle suorittajallekin.

Olet sitten rypenyt syntielämässä tai kuvittelet olevasi kelvollinen sellaisenaan Jumalan edessä, sinulla on tarve käydä Jeesuksen armoistuimen eteen. Siellä sinulta ei kysytä, mitä olet tehnyt tai mitä olet jättänyt tekemättä. Sinulta ei kysytä oletko kelvollinen tai arvollinen tulemaan Jumalan eteen.

Kristuksen armoistuimen edessä sinut 'puetaan parhaaseen pukuun' (isän kunniaan), 'sormeesi laitetaan sinettisormus' (valta elämän eri asioiden yli Isän nimessä) ja sieltä sinun jalkoihisi 'puetaan sandaalit' (asema Jumalan perheessä hänen lapsinaan), jotka takaavat sinulle vapauden Jumalan lapsena.

Jeesuksen rakkauden siunaukset eivät siis odota jossain tulevaisuudessa, vaan Jumalan rakkaus toimii tänään; hänen siunauksensa ovat sinun nyt ja aina, tässä ja nyt.

Toiseksi vertaus kuvastaa ihmisen käsittämätöntä tarvetta yrittää ansaita asemansa Jumalan edessä. On jotenkin vaikeampaa hyväksyä asema lapsena Jumalan armotyön tuloksena kuin yrittää ansaita se. Vertauksessa kummatkin pojat olivat syntyneet isänsä lapsiksi ilman omaa ansiotaan, mutta kuitenkin he kokivat joutuvansa ansaitsemaan pojan aseman ja isän hyväksynnän.

Tuhlaajapojan syntisyys oli luonteeltaan moraalisesti tuomittavaa julkisyntiä. Vanhempi veli sen sijaan oli moraalisesti suoraselkäinen ja ulkonaisesti puhdas. Kuitenkin kumpikin oli isään nähden samassa asemassa; he olivat kadottaneet yhteyden häneen.

Synti ei ole kristinuskon näkemyksen mukaan pohjimmiltaan moraalinen käsite, vaan se on luonteeltaan epäuskoa, ihmisen kapinaa Jumalaa ja hänen tahtoaan kohtaan. Synti on täten olemukseltaan jumalattomuutta eli eroa Jumalasta. Elämä erossa Jumalasta monen kohdalla johtaa ulkonaisesti samaan lopputulokseen kuin vertauksen 'tuhlaaja-veljellä', mutta aivan yhtä hyvin ihminen voi olla erossa Jumalasta vanhemman veljen tavoin eläen säädyllistä ja melko kelvollista elämää. Huomionarvoista on, että on synti sitten 'mustaa tai valkoista', se erottaa ihmisen Jumalasta.

Samoin kuin vertauksen kummallakin veljeksellä oli sama perusongelma, joka esti heitä tulemasta isän luo, samoin syntisen ihmisen perusongelma on pohjimmiltaan sama huolimatta siitä kuinka 'mustaa tai valkoista' hänen syntinsä on. Tuhlaajapoika ei olisi millään kehdannut tulla isänsä luo, koska ei mielestään ansainnut paikkaansa hänen poikanaan. Sen sijaan vanhempi veli ei nähnyt mitään tarvetta tulla isänsä luo, koska mielestään oli ansainnut paikkansa talossa. Ansaitseminen oli täten kummankin pojan este lähestyä isäänsä.

Ethän anna ansaitsemisen tulle esteeksi lähestyä Jumalaa? Olet kelvollinen lähestymään häntä juuri sellaisena kuin olet. Ei ole mitään niin häpeällistä, etteikö Jumala ottaisi sinua avosylin vastaan.

Jos taas koet, ettei sinulla ole mitään tarvetta lähestyä Jumalaa, olet yhtä surkuteltavassa asemassa kuin vertauksen vanhempi veli. Unohda ansiot - ne eivät kestä Jumalan edessä. Eikä elämässäsi ole mitään, mikä olisi verrattavissa Jumalan rakkauteen.

Tänään on hyvä päivä tulla Jumalan luo - nauttimaan hänen rakkaudestaan ja niistä siunauksista, joilla hän tahtoo sinua tänäänkin siunata. On kyseessä sitten ensimmäinen tai vaikkapa miljoonas ja ensimmäinen kerta, käy hänen eteensä etsimään sisältöä elämääsi. Herra syli on avoin - sinulle.

Pohdittavaa

Kumpi veljeksistä kuvaa minua paremmin?

Estääkö minua riittämättömyys vai liika riittoisuus?

Saanko minäkin lähestyä Jumalaa?

Koko teksti linkin takaa:
http://www.kotisatama.net/fi/raamattuja ... 2006-03-16

Muistathan merkitä lainaamasi tekstin lainaukseksi sekä aina myös lähteen, kun lainaat toisen tekstiä...


"kyllä se routa porsaan kotiin ajaa....meikä ajattelu tapa kyllä se jumala vielä palaa takasi.."... .imettelin tuota aloituksessa sanomaasi, että Jumala palaa vielä takasi. Tuon asian tulee olla juuri toisin päin, meidän tulee palata takaisin Jumalan luo Hänen yhteyteensä, Hänen tyttärinään ja poikinaan. Voi kuinka Hän siitä iloitsee, kun Hänen poikansa saapuu takaisin kotiin, tyhjänä ja riisuttuna, ei omilla ansioillaan.

Voi kunpa saisin nähdä sen päivän kun tämäkin tuhlaajapoika, löytäisi takaisin Isän luo. Hän on kipuillut jo vuosia. Oli hetki jolloin näytti että tapahtuu käänne parempaan, mutta sitten taas tuli romahdus. Hän on ollut vahvasti sydämelläni ja rukouksissani, vaikka hän sanookin ettei halua uskovien yhteyttä eikä apua, silti hän on rukouksissani, useista loukkauksista huolimatta, sillä näen että hänen mielensä ei ole terve, hän ei ole oman itsensä herra. Koin että tämän voisin jakaa myös tänne, sillä näitä tuhlaajapoikia ja tyttäriä on myös keskuudessamme.

Taulu: Tuhlaajapojan paluu: http://www.ortodoksi.net/images/thumb/2 ... Batoni.jpg

Vertauksessa kerrotaan, kuinka isänsä kodista lähtenyt nuorukainen ”meni itseensä” huomattuaan, miten suuren virheen oli tehnyt. Itseensä meneminen saattaa nuorelle sukupolvelle olla vieras. Yleensä me ymmärrämme tuon ilmaisun metaforana, vertauskuvallisena ilmaisuna, joka tarkoittaa itsetutkistelua, omien tekojen ja asenteitten kriittistä arviointia ja – toivon mukaan – myös niiden korjaamista.

Jeesus kertoi tuon vertauksen tuhlaajapojasta opettavaisena tarinana, evankelista Luukas on sen meille tallentanut ja sitä luetaan kirkoissamme joka vuosi Suuren Paaston edellä, jotta me osaisimme mennä itseemme, siis arvioida kriittisesti omia tekojamme ja asenteitamme. Vertauksen isällä tarkoitetaan Jumalaa ja tuhlaajapojalla ihmisiä. Vertaus siis kuvaa Jumalan suhdetta meihin ihmisiin, Hänen lapsiinsa. Meidän tulee tämän vertauksen innoittamina tutkia omaa suhdettamme Jumalaan, olemmeko me ehkä sittenkin tuon tuhlaajapojan kaltaisia.

Arkistojen aarteet

TUHLAAJAPOJAT JA TYTTÄRET

Tuhlaajapoika kertomus Raamatusta lienee useimmalle lukijalle tuttu. Jos ei ole, niin kannattaa lukea. Kertomus löytyy Uuden Testamentin puolelta Luukkaan evankeliumi luku 15: 11-32. Tämä Jeesuksen kertoma vertaus kuvaa hyvin ihmisen elämää ja vaellusta maanpäällä.
Tämä kaikenlisäksi on totta myös tänään, sillä eihän ihminen ole muuttunut pohjimmiltaan miksikään lisääntyneestä tiedosta ja sivistyksestä huolimatta.

Loput linkin takaa.
http://www.siilinjarvi.svk.fi/?sid=12&tid=1541

Muistetaan taas että kokonaisen tekstin lainaaminen ei ole sallittua. Lisäksi omaa kommentointia mukaan...

Evankeliumi Luukkaan mukaan 15
1. Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.
2. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan".
3. Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:
4. "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?
5. Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.
6. Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'.
7. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
8. Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää?
9. Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'.
10. Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."
11. Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
12. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa.
13. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.
14. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.
15. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.
16. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
17. Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
21. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.
22. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
23. ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
24. sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.
25. Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon.
26. Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli.
27. Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'.
28. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi.
29. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa.
30. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.'
31. Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun.
32. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'"

Tulipa mieleeni eräs ihana todistus tuhlaajapojasta, joka on mediassa ollut aikoinaan, eikä sitä monikaan hoksannut silloin mistä siinä oli kyse. Siinä vaan ihmeteltiin kuinka hämmästyttävä tarina siinä oli, eikä nähty ollenkaan Jumalan tekemää pääsanomaa.

Kirjoitin siitä jutun aikoinaan. (linkissä)

Vanha mies oli rakentanut jättisuurta 6000 palan palapeliä (pala=yksi vuosi = 6000 vuotta) ja yksi pala puuttui ja kuinka ihmeellisesti tuo pala lopulta saatiin siihen...!!!? ...mutta ylläri, mikä olikaan palapelin kuvan aihe? Tuhlaajapojan paluu!

Lue loput kohdalta 20.5.2010 ja 18.5.2010

http://www.pelastussanoma.fi/Profetiat/ ... /index.htm
http://www.pelastussanoma.fi/Profetiat/Palapeli.htm

Vau, mikä ihana TODISTUS!!! Tuossa on sitä ajatusta, jota joskus olen hokenut, että elämä on kuin palapeli. Löytyy tuolta oma ketjunsakin. Tässä se näkyy suurempana mittakaavana, mutta myös henkilökohtaisella tasolla, tuon miehen elämässä. Jokainen pala on tärkeä. Minkälainen kokonaiskuva meidän elämämme palapelistä muodostuu? Tuossa vanhanmiehen tarinassa on todella vahvaa, vertaukuvallista profetaalisuutta ja ymmärrän ettei se ole sattumaa, kaikella on tarkoituksensa, yksikään pala kokonaiskuvassa ei ole turhaa. Kiitos Jarmo tuosta, olet Siunattu!