Ristin kantaminen

[olli]

Monet - varsinkin menestysteologit - ovat esittäneet erilaisia selityksiä tähän kohtaan sille miten ristin ottaminen ja Jeesuksen seuraaminen ei tarkoittaisi haasteiden vastaanottamista vaan pelkkää ruusuilla tanssimista.

Tuo lainaamasi Mark 8:34 on siitä aika merkillinen kohta, että tässä Jeesus tosiaankin viittaa ristiin. Ristihän ei olisi sinänsä merkinnyt opetuslapsille yhtään mitään, ellei Jeesus olisi juuri hieman aiemmin, jakeessa 31, puhunut siitä että Hänen tulee kärsimän. Toisaalta Pietarin reaktio osoitti ettei Hän ollut asiasta aiemmin ainakaan kovin selkeästi puhunut.

On siis loogisesti pääteltävissä, että koska Jeesus käytti tuota "risti" -sanaa, Hänen on täytynyt myös jakeen 31 asiayhteydessä puhua siitä että Hän tulee ristiinnaulituksi. Näinollen, ainoa mahdollinen tulkinta "ristin ottamiselle" on analogia sen kanssa mitä Jeesus sai tuta otettuaan ristinsä.

Mutta ristin ottamisessa - asettautumisessa ylivoimaiseen haasteeseen - kyse on ennen kaikkea siitä että kuljemme eteenpäin luottaen vain siihen että Hän nostaa, kantaa ja pelastaa. Ristin ottaminenhan on maallisesta näkökulmasta järjettömyyttä, ja siksi ristin ottaminen myös kuvaa sitä, että valitsemme sen minkä tiedämme oikeaksi, eikä sitä minkä tiedämme mieluisaksi tai helpoksi.

[näkymätön ninni]

Mutta ristin ottamisessa - asettautumisessa ylivoimaiseen haasteeseen - kyse on ennen kaikkea siitä että kuljemme eteenpäin luottaen vain siihen että Hän nostaa, kantaa ja pelastaa. Ristin ottaminenhan on maallisesta näkökulmasta järjettömyyttä, ja siksi ristin ottaminen myös kuvaa sitä, että valitsemme sen minkä tiedämme oikeaksi, eikä sitä minkä tiedämme mieluisaksi tai helpoksi.

Aamen Olli! Hienosti sanottu!

[näkymätön ninni]

Sain tähän aamun Herralta hienon kappaleen taas töihin autolla ajellessa ja radiodeitä kuunnellessa. Kiitos Herralle tästä kappaleesta. Ja taas murtui kyyneliin...

Näin Herra meille kuiskaa:

Eipä palttoota kaipaa
Mies kuolematon
Välkkyvä terä vaikka niittää
Olin koskematon

Jaksoin kaiken ja lisää
Vaikka niin moni nääntyi
Olin varma: "Mä hallitsen virtaa"
Kunnes kohti se kääntyi

Olin kestänyt kaiken
Häpeää kestänyt en
Jätin taakseni kaupungin valot
Ja voittamisen

Ajoin yön yli tänne
Jääkylmässä järvessä uin
Ja suorilta jaloilta melkein
Vuoteelle kaaduin

Minä unen läpi vajoan
Joku jätti höyhenen huoneeseen
Ja niin kuin jostakin kaukaa
Mä kuulisin kuiskauksen:

Älä pelkää, älä pelkää,
sinä et pääse putoamaan
Rakastettu on oikea nimesi
ja tulee nimenäsi olemaan

Jätin ikkunan auki
Tuoksua mullan ja maan
Vielä hetken järvellä vilkkuu
Tähtiä valkeanaan

Kun on riisuttu kaikki
Ihmeen hyvä minun on
Eipä tarvitse mitään
Mies tarpeeton

Minä leijun ja vajoan
Unessani näin kiven valkoisen,
Tuulessa keinuvat verhot
Ja sinun äänesi kuulen sen

Älä pelkää, älä pelkää,
sinä et pääse putoamaan
Rakastettu on oikea nimesi
ja tulee nimenäsi olemaan

Älä pelkää, älä pelkää,
sinä et pääse putoamaan
Rakastettu on oikea nimesi
ja tulee nimenäsi olemaan

Älä pelkää, älä pelkää,
sinä et pääse putoamaan
Rakastettu on oikea nimesi
ja tulee nimenäsi olemaan

Älä pelkää, älä pelkää,
sinä et pääse putoamaan
Rakastettu on oikea nimesi
ja tulee nimenäsi olemaan

-Juha Tapio-

https://www.youtube.com/watch?v=fNwMl-yYfxM

[kalamos]

Jeesuksen kanssa ristiinnaulittuna, haudattuna ja uuteen elämään ylösnousseena,
me saamme palvella Häntä niissä tehtävissä, joihin Hän meitä kutsuu.
Tämä kuitenkin edellyttää ristin kantamista.
Jos emme siihen suostu, emme ole soveliaita Hänen palvelukseensa.
Ristin kantaminen merkitsee kärsimystä.
Me kannamme ristiä Jeesuksen ja evankeliumin tähden.

Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne,
ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista,
sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta

[näkymätön ninni]

Ristin ottamminen/kantaminen onkin uskonvaelluksemme keskeisempiä asioita. Siihen sisältyy niin valtavan paljon asiaa, ettei sitä pysty selittämään yhdellä lauseella tai ajatuksella. Koko elämän ajan opettelua vaativa prosessi!

Ristissä on elämänvaelluksemme ydin.

Risti viittaa Kristuksen ristin ohella myös kristityn omaan ristiin. Uskova ei ole vain Kristuksen ristin katselija. Pyhä Henki vetää hänet siihen mukaan kaikessa hänen elämässään ja hän on jatkuvissa ahdistuksissaan mukana siinä. Kristittynä oleminen on Kristuksen kärsimyksen seuraamista kärsien.

Usko Kristukseen onkin elämistä ristin ja kärsimyksen synnyttämässä ahdistuksessa. Risti ja kärsimys koskettavat koko uskovan elämää ja ovat jatkuvasti hänen seuralaisenaan tavalla tai toisella. Kristuksen risti ja uskovan risti kuuluvat yhteen.

Uskova tyytyy Jumalan ilmoitukseen ja oppii ymmärtämään Jumalaa kärsimysten ja ristin kautta. Hän ei vaadi elämäänsä Jumalan suuria näkyviä menestystekoja jaksaakseen luottaa. Hän luottaa Herraan keskellä oman elämänsä mitättömyyttä ja tyhjänpäiväisyyttä. Keskellä sen kipuja ja pettymyksiä. Mutta myös keskellä sen iloja ja voittoja.

Ihmisenä halumme kuitenkin välittömästi vapautua kaikista kärsimyksistämme. Kerran tämä vapautus kyllä tulee ja silloin Herra on pyyhkivä pois kaikki kyyneleemme.

Mutta nyt meidän on suostuttava Paavalin tavoin siihen, että elämässämme ja ruumiissamme oleva piikki pistää (2 Kor 12:7, KR 92). Sitä ei oteta meiltä pois. On vain opittava tyytymään armon riittävyyteen (12:9) kipujen keskellä. Ei ole helppo olla kiitollinen heikkoudesta, vaikeuksista ja ahdingoista Jeesuksen seurassa (12:9-10).

Olavi Peltolan luento: tyydy ristiin: http://rovasti.fi/node/347