Kaste

[Tuija]

Sen tiedän että se on tärkeä kaste, koska Herra itse kutsui vahvasti minut kasteelle. Sillä on syvällinen merkitys jolle tulee olla kuuliainen.

[Eero]

Kyllä, ja siis tähän mun kirjoitukseen vaikuttaa vahvasti se että en ole itse vielä käynyt upotuskasteella, vaikka mut pienenä onkin kastettu. Mutta teen sen kyllä kun Herra siihen kehottaa,

Mutta tämän ulkopuolelta, niin se miksi tästä kirjoitan, on se ettei kukaan vaan epäile ja murehdi pelastustaan sen vuoksi, ettei ole vesikastetta saanut vaikka ollenkaan, että pelkkä usko Jeesukseen riittää kyllä!

[Tuija]

Luuk.17:11. Ollessaan matkalla Jerusalemiin Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla.
12. Hänen mennessään erääseen kylään häntä vastaan tuli kymmenen pitalista miestä. Nämä jäivät seisomaan loitommaksi
13. ja huusivat: "Jeesus, Mestari, armahda meitä!"
14. Heidät nähdessään Jeesus sanoi heille: "Menkää näyttämään itsenne papeille." Mennessään he puhdistuivat.
15. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä palasi ja ylisti äänekkäästi Jumalaa,
16. lankesi kasvoilleen Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Mies oli samarialainen.
17. Jeesus kysyi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ovat ne yhdeksän?
18. Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet ylistämään Jumalaa kuin tämä muukalainen?"
19. Jeesus sanoi hänelle: "Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut."

[Tuija]

Jumalan armosta syntinsä anteeksi saanut tuntee suurta kiitollisuutta ja iloa pelastumisestaan, kuten parantunut samarialainen. Hänelle Jeesus sanoi: ”Uskosi on pelastanut sinut.” Elämässä on jälleen tulevaisuus ja toivo. Ennen kaikkea sydämessä on toivo ikuisesta elämästä taivaassa. Siitä syntyy halu elää Jumalan yhteydessä ajallisessa elämässä maan päällä.

Jumalan seurakunta maan päällä on armahdetun syntisen turvapaikka. Jeesus asuu Henkensä kautta uskovaisten sydämissä ja yhteydessä. Kristuksen yhteydessä, hänen valtakunnassaan, ihminen tuntee kuin Asaf psalmissaan: ”Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. – – Minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.” (Ps. 73:25 ja 28.)

[Eero]

Aamen!

[Eero]

Tajusin muuten, että tuon Psalmi 73 jakeethan on itse asiassa monelle tuttu virsi 517 ja nimenomaan rippikoulusta, jossa kaste konfirmoidaan.

Oli se sitten Raamatun Sanan mukaista tai ei niin sieltä monelle voi tulla se uskonkipinä myöhempään elämään!

[Sanna]

Kyllä, ja siis tähän mun kirjoitukseen vaikuttaa vahvasti se että en ole itse vielä käynyt upotuskasteella, vaikka mut pienenä onkin kastettu. Mutta teen sen kyllä kun Herra siihen kehottaa,

Mutta tämän ulkopuolelta, niin se miksi tästä kirjoitan, on se ettei kukaan vaan epäile ja murehdi pelastustaan sen vuoksi, ettei ole vesikastetta saanut vaikka ollenkaan, että pelkkä usko Jeesukseen riittää kyllä!

Ilman lynkkaamis ajatuksia, saako kysyä miksi? Etkö kuitenkin ole ollut uskossa pitkään? Vai nimenomaisestiko odotat tuota kutsua?

[Tuija]

Joo. Ei siihen kutsua tarvitse vaan sydämen halu ja kuuliaisuus aivan itsessä, siihen mihin Jeesus meitä ohjasi ja johdatti. Se on Jumalan tahdon mukaista.

[Eero]

Joo, tää on hyvä kysymys, ehkä suurin syy on se, että sen ottaminen vaatii usein johonkin maalliseen seurakuntaan liittymisen sekä myös ihan vaan jännitys ihmisten reaktioita kohtaan. Ja sitten toisekseen, että mut on jo kuitenkin vauvana kastettu.

Mutta siis joo, kyllä mä sinne menen, mutta älkää nyt vihastuko jos sanon, että luulen että se ei ole aivan välttämätöntä, muuten kuin sitten uskonaskeleena.

Mä muistan edelleen sen yksittäisen hetken kun pyysin Jeesusta tulemaan mun elämääni. Se oli Toisena Pääsiäisenä vuonna 2013 ja mun elämä oli hyvin pitkälti hajallaan, pohjalla suoraan sanottuna kaikessa maallisessa mielessä. Niskassa oli ”makeiden vuosien jälkeen”
monen kymmenen tuhannen ulosottovelat ja päihteidenkäyttö oli sitä luokkaa, että vaivalla hankittu työpaikka oli koko ajan uhan alla. Kämppä oli lähdössä alta ja uuden parisuhteen muodostaminen tuntui mahdottomalta, koska en vaan pysynyt aloillani hetkeäkään.

Tähän tilanteeseen Herra sitten puuttui ja puhui mulle sen yhden ainoan kerran elämässäni aivan suoraan sanoilla ”Minä olen Herra” ja kertoi asioita, joita en voinut muuten tietää, kuten tuon Toisen Pääsiäisen. Siinä hetkessä mä menin sitten kotiini, polvistuin ja pyysin Jeesusta tulemaan elämääni. Ja jos Pyhän Hengen tulon voi tuntea, niin kuin voi, niin siinä hetkessä Hän tuli.

Ei se huono meininki siihen loppunut, mutta seuraavana syksynä Herra pisti sille lopullisesti stopin suljetus osaston kautta ja vasta siellä rauhotuin. Silloin vielä tuleva vaimoni toi mulle sinne kännykän tilalle krusifiksin ja levottomuus väistyi kokonaan ja hidas parantuminen alkoi.

Tää on nyt mun todistukseni lyhykäisyydessään, mutta oon aina tiennyt että Herra on olemassa. Se ei kuitenkaan ole estänyt mua olemasta salakavala, pettäjä, juopottelija ja ylpeilijä. Se loppui vasta kun otin Jeesuksen vastaan.

Mutta siis uskonelämän kannalta aion tosiaan mennä myös vesikasteelle jos se vaan jotenkin järjestyy. Halu siihen siis on, mutta annan sen tapahtua Herran Tahdon mukaan.

[Sanna]

Joo, niinkuin sanoin ei ole tarvetta lynkata, ihmettelin vaan kun muistelin, että oot vesikastetta puolustanut.
Tuo on kyllä totta, että monessa paikkaa vaaditaan liittyminen, mutta paljon on niitäkin ihmisiä, jotka kantavat muutenkin. Etelä- Suomen alueella taitaa olla useampi. Eikä sen kastajan mun mielestä tarvitse pastori olla, ainakaan Raamatun mukaan.

Mutta hieno todistus! Kiitos siitä. Kiva kuulla sustakin jotain taustaa. Joo eihän tuo niin sanottu lapsenusko estä meitä käymästä maailman tietä. Mutta onneksi Jeesus tuli syntisiä varten, muuten olisi tämäkin palsta melko melko hiljainen

Rukoillaan kasteasiaan Herran ohjausta ja viisautta, Hän tietää parhaiten ja Hänen edessään kaikki esteekin sulaa

[Eero]

Joo, kyllä puolustan, muta pelastuksen välttämättömänä ehtona en sitä pidä.

Käsittääkseni toinen uskova riittää tämän suorittamaan ja sehän se onkin, että vaikka se ei itse asiaa muuta, niin tuntuu oudolta pyytää kastetta henkilöltä tai seurakunnalta, johon ei ole yhteyttä, eikä välttämättä olisi sen jälkeenkään.

Mä katson, että tämä paikka on minum seurakuntani, siis Jeesuksen Kristuksen Seurakunta maan päällä.

Mutta yhtä kaikki, en ole todistustani koskaan tainnut tänne kirjoittaa, mutta se on selvää, että ilman Jumalaa en olisi tässä, eikä tietenkään kukaan meistä.

[Angelicus]

Taitaa olla niin, että kasteasia jakaa edelleenkin meitä kristittyjä. Löytyyköhän sellaista seurakuntaa, jossa kasteesta opetettaisiin selkeästi ja kirkkaasti?

[AOAOAOAOAO]

Joo, tää on hyvä kysymys, ehkä suurin syy on se, että sen ottaminen vaatii usein johonkin maalliseen seurakuntaan liittymisen sekä myös ihan vaan jännitys ihmisten reaktioita kohtaan. Ja sitten toisekseen, että mut on jo kuitenkin vauvana kastettu.

Mutta siis joo, kyllä mä sinne menen, mutta älkää nyt vihastuko jos sanon, että luulen että se ei ole aivan välttämätöntä, muuten kuin sitten uskonaskeleena.

Mä muistan edelleen sen yksittäisen hetken kun pyysin Jeesusta tulemaan mun elämääni. Se oli Toisena Pääsiäisenä vuonna 2013 ja mun elämä oli hyvin pitkälti hajallaan, pohjalla suoraan sanottuna kaikessa maallisessa mielessä. Niskassa oli ”makeiden vuosien jälkeen”
monen kymmenen tuhannen ulosottovelat ja päihteidenkäyttö oli sitä luokkaa, että vaivalla hankittu työpaikka oli koko ajan uhan alla. Kämppä oli lähdössä alta ja uuden parisuhteen muodostaminen tuntui mahdottomalta, koska en vaan pysynyt aloillani hetkeäkään.

Tähän tilanteeseen Herra sitten puuttui ja puhui mulle sen yhden ainoan kerran elämässäni aivan suoraan sanoilla ”Minä olen Herra” ja kertoi asioita, joita en voinut muuten tietää, kuten tuon Toisen Pääsiäisen. Siinä hetkessä mä menin sitten kotiini, polvistuin ja pyysin Jeesusta tulemaan elämääni. Ja jos Pyhän Hengen tulon voi tuntea, niin kuin voi, niin siinä hetkessä Hän tuli.

Ei se huono meininki siihen loppunut, mutta seuraavana syksynä Herra pisti sille lopullisesti stopin suljetus osaston kautta ja vasta siellä rauhotuin. Silloin vielä tuleva vaimoni toi mulle sinne kännykän tilalle krusifiksin ja levottomuus väistyi kokonaan ja hidas parantuminen alkoi.

Tää on nyt mun todistukseni lyhykäisyydessään, mutta oon aina tiennyt että Herra on olemassa. Se ei kuitenkaan ole estänyt mua olemasta salakavala, pettäjä, juopottelija ja ylpeilijä. Se loppui vasta kun otin Jeesuksen vastaan.

Mutta siis uskonelämän kannalta aion tosiaan mennä myös vesikasteelle jos se vaan jotenkin järjestyy. Halu siihen siis on, mutta annan sen tapahtua Herran Tahdon mukaan.

Kiitos, Eero hyvin avoimesta ja rohkeasta todistuksestasi !

[Eero]

Kiitos, jos tässä asiassa nyt voi kiittää. Mä ajattelin, että nyt on asioista sen verran pitkä aika, että voi avoimemmin puhua.

Herra on meidät kaikki pelastanut!

[Kulkija]

Olipa ihana lukea! Ymmärrän tosi hyvin nuo perustelut, itsellä samanlaisia ajatuksia. Olen myös usein pohtinut että mitä elämässäni aikuiskasteella käyminen tarkoittaisi, mutta sitten kuitenkaan näköpiirissä ei ole sitä sopivaa tilaisuutta. Ja minutkin on vanhempieni toimesta vauvana kastettu, pidän sitä heidän puoleltaankin jo arvokkaana tekona, ja mietin onko minulla siihen itsessäni varttumisenkaan myötä mitään lisättävää. Mutta niin mukava lukea Eero 'synty'tarinasi!