Pelastussanoma

Sak 3:1-7

Ylipappi Joosua ja käskynhaltija Serubbabel olivat keskeiset hahmot Jerusalemin temppelin rakentamisessa.

Saatana on syyttäjä (jae 1, jossa heprean sana tarkoittaa juuri syyttäjää, Job 1:6-12, 2:1-7, Ilm 12:10). Oikea puoli oli juuri syyttäjän puoli (Ps 109:6, KR-1933). Saatanan syytös on oikea: emme me ole eläneet Jumalan tahdon mukaisesti. Kristus on kuitenkin sovittanut meidän velkamme (Kol 2:13-15), joten Saatanan rangaistusvaatimus on vailla pohjaa: Kristus on jo kärsinyt rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille.

Muista, että Jeesus kutsui Pyhää Henkeä Puolustajaksi (Joh 14:26).

Joosuan nimi on kreikankielisessä asussa sama kuin Jeesus. Molemmat nimet merkitsevät "Herra pelastaa" (katso Matt 1:21 ja alaviite). Saatanan syytösten edessä vain Jeesus voi kestää, vain hän ei langennut syntiin (Hepr 4:14-16). Jeesus voi vaientaa Saatanan syytöksen (jae 2). Jos yritämme vaientaa sen oman hurskautemme perusteella, tulemme epäonnistumaan.

"Tulesta temmattu kekäle" (jae 2) on vertauskuva siitä, kuinka Israel oli vaivoin säästynyt tuholta Babylonian hyökkäyksen ja pakkosiirtolaisuuden aikana (Aam 4:11, katso myös 5 Moos 4:20, 1 Kun 8:51, Jes 48:10, Jer 11:4). Tuli on Jumalan tuomion vertauskuva.

Joosua kuvaa koko Israelia, ei vain itseään. Jumala oli kutsunut koko Israelin kansan olemaan pyhä: koko kansan tuli olla Jumalan pappeja (2 Moos 19:3-6).

Likaiset vaatteet (jae 3) ovat vertauskuva kansan syntisyydestä. Niiden poisottaminen ja Joosuan pukeminen puhtaisiin vaatteisiin (jae 4) on puhutteleva kuva kristityn lahjavanhurskaudesta: meidät puetaan Kristuksen puhtauteen. Meidän oma vanhurskautemme on kuin saastainen vaate (Jes 64:5, katso myös Sananl 30:12, Ilm 3:4). Jumala ottaa pois meidän syntimme ja antaa tilalle juhlavaatteet (katso jae 9, Matt 22:11-13, Ilm 19:8). Meidän ainoa toivomme on armollinen Jumala (Jes 4:4, Ilm 7:14).

Päähine liittynee ylipapin varustuksiin kuuluneeseen kultaiseen otsakoristeeseen, johon oli kaiverrettu "Herralle pyhitetty" (2 Moos 28:36, 39:30, vertaa Sak 14:20, katso myös Job 29:14 ja Jes 62:3).

Joosuan puhdistusta seurasi hänen asettamisensa virkaan (jae 7). Jumalaa voi palvella vain Jumalan antamassa voimassa. Huomaa myös järjestys: ensin oli puhdistus, vasta sitten Jumalan palveleminen. Emme pysty puhdistamaan itseämme, vaan se on aina Jumalan teko.



UUSI VERSO

Sak 3:8-10

Joosua on ennusmerkki, esikuva Kristuksesta (jae 8). Jesaja ennusti, että Israel olisi kuin suuri puu, joka kaadettaisiin, mutta josta jäisi kuitenkin jäännös, kanto, josta puhkeaisi uusi verso (Jes 4:2, 11:1). Sakarja ja Jeremia puhuvat persoonasta, vanhurskaasta Daavidin jälkeläisestä (jae 8, Jer 23:5, 33:15, katso myös Ilm 22:16). Kristittyinä voimme nähdä uudessa Versossa myös viittauksen lain tien loppumiseen ja evankeliumin ajan alkamiseen: vanha joutuu syrjäytymään uuden tieltä.

"Sinä ja papit, jotka kokoontuvat sinun johdollasi" (jae 8) on varsin pitkälle menevä tulkinta heprealaisesta tekstistä, jossa puhutaan vain kumppaneista tai ystävistä (KR-1933). Sinänsä tulkinta on aivan oikea, mutta se on jo tulkinta, ei enää käännös (vertaa Hes 8:1, 14:1, 20:1, 33:31).

Palvelijani (jae 8) voi viitata Herran kärsivään palvelijaan eli Kristukseen (Jes 52:13, 53:11).

Jae 9 on vaikea kääntää, koska ei ole varmuutta tarkoitetaanko heprealaisessa tekstissä kiveä, jolla on seitsemän silmää (KR-1992) vai kiveä, johon seitsemän silmää katsovat (KR-1933). Sak 4:10b:n voidaan katsoa tukevan uutta käännöstä (Ilm 5:6:ssa kuvataan Karitsaa, jolla oli seitsemän silmää).

Mikä kivi on kysymyksessä? Jotkut arvelevat kysymyksessä olevan suuren kiven, kulmakiven (Ps 118:22, Jes 8:14, 28:16, Matt 21:42, Ef 2:19-22, 1 Piet 2:6-8); jopa sen kallion, josta Mooses iski vettä Meribassa (2 Moos 17:6, 4 Moos 20:7-11, josta Paavali sanoo, että se kallio oli Kristus (1 Kor 10:4); toiset taas arvelevat kysymyksessä olleen pienen jalokiven, joka saattoi olla osa Joosuan papillista asua, tähän viittaisi kiven kaiverrukset (vertaa 2 Moos 28:9-11,21, 39:6). Emme todellakaan tiedä tarpeeksi, Sakarjan näky jää vain viitteelliseksi.

"Yhdessä hetkessä" (jae 9, KR-1933: "yhtenä päivänä") on selvä viittaus pitkäänperjantaihin (katso myös Sak 13:1)

Istuminen oman viiniköynnöksen ja viikunapuun alla (jae 10) oli kuva rauhan ajasta, turvallisesta tulevaisuudesta, jonka Herra antaa (1 Kun 5:5, 2 Kun 18:31, Miika 4:4).

Sinettisormus kirjoitti:... joo, tänä aamuna taas Odotin ja kello tuli 9. Yritin huomioida, meneekö korvat lukkoon ja kohta kohoan ilmaan ... kellon olessa n. 10 min. yli, jouduin toteamaan, ettei ehkä vielä tänäänkään, mutta PIAN!!!