Uni, aikamme on vähissä
Lähetetty: 21 Tammi 2023, 10:32
Näin unta, olin suuressa salissa, ilmeisesti lounasaikaan. Siellä oli pitkä linjasto, jossa oli ruokaa. Otin lautasen ja aloin keräämään ruokaa, mutta en löytänytkään juurikaan itselle sopivaa syötävää. Porkkanaraasteetta, muutama marinoitu broilerin fileensiivu ja pari jotakin lihapullan näköistä.
Katsoin lautasella olevaa pientä kasaa ja mietin, että näistä ei kyllä todellakaan nälkä lähde.
Katseellani huomasin, että ruokasali oli täynnä ja puheensorina otti korviin ja tuntui että se on puhetta, jota en muutenkaan halua kuulla.
Näin oven ja ajattelin siirtyä syömään toiseen tilaan. Ovi ei auennutkaan toiseen saliin, vaan ulos, sateen kastelemalle terassille. Huomasin pyöreän pienen pöydän osittain tihkusateen alla, ja siirsin sitä hieman, jotta se tulisi katoksen alle.
Totesin että penkki on märkä ja varmasti tässä istuessa vilu tulee, mutta sisällekkään en halunnut enään uudestaan mennä, joten tyydyin ajattelemaan, tämä on ihan hyvä paikka.
Näin vähän kauempana miehen istuvan omassa pyöreässä pöydässä. Pöytä ja mies näytti kuivalta, vaikka eivät olleet katoksen alla. Kiinnitin huomiota että terassi oli mustaksi maalattu ja varsin kauniiksi sisustettu, oli viherkasveja, puisilla sohvilla kauniita tyynyjä ja seiniä varjosti maalatut puusäleiköt sekä kankainen katos kauempana ja yläpuolellani puinen katos. Oli myös tyhjää, muita ihmisiä ei ollut.
Tunsin unessa, tuo mies oli ystävällinen ja hyvä minua kohtaan, siirsi tuoliansa minua lähemmäksi ja puhui jotakin. En muista yhtään mitä tuo mies olisi puhunut.
Yhtäkkiä kun rupesin syömään annostani, huomasin että se oli muuttunut runsaaksi salaattikulholliseksi, jossa oli kaikenlaista hyvää kasvista, papua, pähkinää, juustoa ja sen sellaista.
Samassa huomasin myös kun käänsin päätäni oikealle, että pyöreä pöytä oli muuttunut pitkäksi isoksi pöydäksi, joka oli täynnä ihmisiä aterioimassa. Pöydällä oli rannekello vasemmalla puolellani ja otin sen käteeni ja katsoin aikaa.
Kello oli viittä vaille puoli. Ymmärsin, että on enää viisi minuuttia aikaa syödä. Ymmärsin etten kerkiä syömään tätä ihanaa salaattiruokaa loppuun, vaan joudun jättämään sen kesken.
_
Herätessä muistin unen, mutta en siihen kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota. Tänään meillä oli asunto aamulla sen verran hiljainen, että sain oltua rukouksessa pitkään, Jeesusta lähellä.
Ymmärsin rukouksessa että tuossa unessa on hengellinen sanoma ja se kannattaa jakaa. Koin myös sanat: Teille annettu aikanne on vähissä. Kääntykää ja katukaa.
Tätä kirjoittaessa minua myös muistutettiin muutamasta kohdasta, jotka meinasin unohtaa kirjoittaa.
Kielenpäälle tuli rukouksessa myös seuravat Raamatun kohdat:
Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.
Ilmestyskirja 3:20
Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo.
5. Mooseksen kirja 8:3
Hän satoi heille ruuaksi mannaa, Hän antoi heille taivaan viljaa.
Psalmi 78:24
Hän sanoi heille: "Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä."
Johannes 4:32
_
Omaa mutuilua unesta. Olemme lähempänä lähdön hetkeä, kuin moni meistä ymmärtääkään. Maalliset ruoat ja askareet tulevat jäämään kesken. Meidän on nyt ja juuri nyt astuttava maallisesta elämästä ulos, siirryttävä elämään hengelliseen elämään, seuraamaan Jeesusta ja tunnustamaan Hänet. Ja jos Jeesuksen jo tunnemme, tehtävä itselle selväksi, kumpaa tietä tästä päivästä eteenpäin kuljemme. Kahden tien kulkijat, eivät pelastu.
Terassilla olevat, Herran edessä ja Herran ruokaa nauttivat tullaan ottamaan pois, turvaan ennen kauheuksien alkua. Pidä huoli, juuri sinä, ettet jää sisälle tuttuun ja turvalliseen seuraan, jossa et huomaa Herran tuloa.
Katsoin lautasella olevaa pientä kasaa ja mietin, että näistä ei kyllä todellakaan nälkä lähde.
Katseellani huomasin, että ruokasali oli täynnä ja puheensorina otti korviin ja tuntui että se on puhetta, jota en muutenkaan halua kuulla.
Näin oven ja ajattelin siirtyä syömään toiseen tilaan. Ovi ei auennutkaan toiseen saliin, vaan ulos, sateen kastelemalle terassille. Huomasin pyöreän pienen pöydän osittain tihkusateen alla, ja siirsin sitä hieman, jotta se tulisi katoksen alle.
Totesin että penkki on märkä ja varmasti tässä istuessa vilu tulee, mutta sisällekkään en halunnut enään uudestaan mennä, joten tyydyin ajattelemaan, tämä on ihan hyvä paikka.
Näin vähän kauempana miehen istuvan omassa pyöreässä pöydässä. Pöytä ja mies näytti kuivalta, vaikka eivät olleet katoksen alla. Kiinnitin huomiota että terassi oli mustaksi maalattu ja varsin kauniiksi sisustettu, oli viherkasveja, puisilla sohvilla kauniita tyynyjä ja seiniä varjosti maalatut puusäleiköt sekä kankainen katos kauempana ja yläpuolellani puinen katos. Oli myös tyhjää, muita ihmisiä ei ollut.
Tunsin unessa, tuo mies oli ystävällinen ja hyvä minua kohtaan, siirsi tuoliansa minua lähemmäksi ja puhui jotakin. En muista yhtään mitä tuo mies olisi puhunut.
Yhtäkkiä kun rupesin syömään annostani, huomasin että se oli muuttunut runsaaksi salaattikulholliseksi, jossa oli kaikenlaista hyvää kasvista, papua, pähkinää, juustoa ja sen sellaista.
Samassa huomasin myös kun käänsin päätäni oikealle, että pyöreä pöytä oli muuttunut pitkäksi isoksi pöydäksi, joka oli täynnä ihmisiä aterioimassa. Pöydällä oli rannekello vasemmalla puolellani ja otin sen käteeni ja katsoin aikaa.
Kello oli viittä vaille puoli. Ymmärsin, että on enää viisi minuuttia aikaa syödä. Ymmärsin etten kerkiä syömään tätä ihanaa salaattiruokaa loppuun, vaan joudun jättämään sen kesken.
_
Herätessä muistin unen, mutta en siihen kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota. Tänään meillä oli asunto aamulla sen verran hiljainen, että sain oltua rukouksessa pitkään, Jeesusta lähellä.
Ymmärsin rukouksessa että tuossa unessa on hengellinen sanoma ja se kannattaa jakaa. Koin myös sanat: Teille annettu aikanne on vähissä. Kääntykää ja katukaa.
Tätä kirjoittaessa minua myös muistutettiin muutamasta kohdasta, jotka meinasin unohtaa kirjoittaa.
Kielenpäälle tuli rukouksessa myös seuravat Raamatun kohdat:
Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.
Ilmestyskirja 3:20
Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo.
5. Mooseksen kirja 8:3
Hän satoi heille ruuaksi mannaa, Hän antoi heille taivaan viljaa.
Psalmi 78:24
Hän sanoi heille: "Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä."
Johannes 4:32
_
Omaa mutuilua unesta. Olemme lähempänä lähdön hetkeä, kuin moni meistä ymmärtääkään. Maalliset ruoat ja askareet tulevat jäämään kesken. Meidän on nyt ja juuri nyt astuttava maallisesta elämästä ulos, siirryttävä elämään hengelliseen elämään, seuraamaan Jeesusta ja tunnustamaan Hänet. Ja jos Jeesuksen jo tunnemme, tehtävä itselle selväksi, kumpaa tietä tästä päivästä eteenpäin kuljemme. Kahden tien kulkijat, eivät pelastu.
Terassilla olevat, Herran edessä ja Herran ruokaa nauttivat tullaan ottamaan pois, turvaan ennen kauheuksien alkua. Pidä huoli, juuri sinä, ettet jää sisälle tuttuun ja turvalliseen seuraan, jossa et huomaa Herran tuloa.