——————————————
Älä kylvä pelkoa. Kylvä vanhurskauden kylvö. Ei omavanhurskauden pettävää lustetta. Vaan Hänen ristintyönsä sovittavaa rukiista viljaa.
Näillä sanoilla haluan rohkaista sinua tänään. Vein tyttären kouluun, ja näin samalla edessäni näyn, jonka haluan nyt jakaa kanssasi.
Tämä näkyi kuin läpikuultavana videona auton edessä, niin että keskittyminen säilyi yhtä aikaa ajossa kuin myös näyssä. Molemmat hoitui samalla. Eikä kumpikaan haitannut toistaan. Näitä näkyy tälleen tiskatessakin ja pyykätessä - kotiäitiyden etuja, rukoilla samalla kun hoitaa kotia ja lapsia.
Näyssä minua vastaan käveli kirkas olento, nuoren miehen muotoinen enkeli, olento oli kirkas eikä sen siipiä (kirkkauden tähden) näkynyt. Enkeli kantoi käsissään metallista astiaa, kuin hedelmäkulhoa. Se oli väriltään katumuksen ja parannuksen teon värinen astia. Ehjä. Painavaa metallia ja tyhjä. Enkeli toi astian ikäänkuin nähtäväksi. Se oli tarkoitettu pesuvedelle.
Tuli toinen jolle enkeli luovutti punaruskean painavan maljan. Se toinen, lähti ihmisten luo, pesemään heidän jalkojaan. Pesemään heidän jalkansa jotka olivat kulkeneet oman tahtonsa teitä, oman halunsa ja silmänpyynnön teitä, oman mielipiteen teitä, oman käden oikeuden teitä, kapinan teitä, maailman teitä, kaikkia niitä teitä, joita ihmiset olivat kulkeneet oman asenteensa mukaan, eikä kenenkään jalat olleet puhtaat, ei yhdenkään, kaikki jotka kumartuivat tarkkaamaan jalkojaan huomasivat etteivät kenenkään jalat olleet puhtaat.
Ihmisiä tuli paikalle aina vain enemmän ja enemmän, he riisuivat jalkineensa, osa otti pois sukkansa, osa juoksi paikalle paljain jaloin.
Se toinen pesi ihmisten jalat, ja kaikki olivat vaiti. Kenenkään silmissä ei asunut ylpeys eikä ylemmyys, omavanhurskaudella ei löytynyt enää mitään sijaa. Kun se toinen oli pessyt ihmisten jalat, osa ihmisistä alkoi iloita ja osa itkeä, osa alkoi halata toisiaan ja pyytää sanojaan anteeksi. Jälleen kerran nousi ilon ja riemun ja itkun ja kyynelten äänet välijoukon yllä.
Sitten se toinen nousi, kääntyi minuunpäin ja näin kuka Hän oli. Jeesuksen anteeksiannon katse. Kaikki taivas mukanaan. Rakkaus palamassa silmissä kuin tulen liekit. Hän oli puettu punaiseen ja valkoiseen vaatteeseen.
Niinkuin sulhanen laulujen laulussa (korkea veisu). Hän käveli minunkin luokseni pestäkseen jalkani, jotka olivat myös pölystä ja kaikesta ihmisen omasta mielipiteestä likaiset ja minä näin että sen astian vesi ei ollut vettä, vaan Hänen verensä, Hänen uhrikuolemansa meidän kaikkien Isän lasten edestä, ettei kukaan jäisi pelastuksen ja sovituksen lahjan ulkopuolelle. Tässä voimassasi mene. Ne olivat viimeiset sanat. Jotka tuo toinen, minulle sanoi.
Hän pesi jalkamme, eikä vain jalkamme vaan samalla ikäänkuin koko ihmisen sisintä myöten. Asetti kulkemaan sitä tietä, joka Hän, Jeesus, itse on. Hän yksin on Totuus, emme me. Hän yksin on Tie, ei kenenkään meidän oma tie. Hän yksin voi antaa Taivaan Isän lapseksi tulon Elämän, meille elettäväksi, puhtaaksi pestynä aiemmasta vaelluksestamme. Hän yksin voi asettaa meidät sovitettuna ja pestynä läheiseen suhteeseen Isän edessä.
(Muutama ajatus pronssista, kerätty eri lähteistä netistä, Pronssi vaatustaa meriveden korroosiota ja metallin väsymistä paremmin kuin teräs. Pronssia käytetään joustavissa tavaroissa, ja sillä on hyvä sähkönjohtokyky. Sitä käytetään soittimissa, merenkulussa, kaapeleissa yms. Pronssista voi valaa tai takoa esineitä, poltettaessa se vaatii korkean lämpötilan ja kaikki kuona-aineet poltetaan siitä pois. Pronssin väristä ahjossa näkee milloin pronssi on valmista pois otettavaksi. Raamatusta löytyy paljon kertomuksia missä kaikessa pronssia metallina on käytetty.)
KirsiKoskinen.MyDailyManna
