"HOPEISET SORMUKSET"
Lähetetty: 11 Touko 2018, 13:12
TÄNÄÄN, 11.5.2018. Heräsin aikaisin aamusta ja kävin hieman kävelemässä ja istahdin hetkeksi, toisessa huoneessa. Laitoin silmäni kiinni ja samassa näin kuvia hopeisista sormuksista. Niitä oli muutama, n. 3-5. Ne olivat leveitä sormuksia, ei kovin arvokkaan näköisiä, mutta ei halpojakaan.
Niiden keskelle oli juotettu koristeeksi kultainen renkas ja sen päällä oli pieni kivi. Ne olivat kaikki hieman väritykseltään/ sävyltään hiukan erilaisia.
Sitten näytettiin vielä yhtä sormusta joka oli samanmoinen, mutta todella pahasti rikki, siitä puuttui todella suuri pala. Huolestuin ja aloin rukoilemaan näiden sormusten omistajien puolesta. Sillä tuo hopea ja niiden leveys, kuvasti jotenkin, näiden ylpeyttä ja omahyväisyyttä, mutta etenkin tuon sormuksen puolesta, joka oli todella pahoin särkynyt. Hänen uskon tiehen oli tullut ammottava aukko. Koin, että Herra halusi jostain syystä näille sormuksien kantajille ja Hän kyllä heidät tuntee.
Rukoilin ja palasin vuoteelleni, jatkaen uniani.
Kun uudelleen heräsin ja aloitin rukoukseni, ennen ylösnousua, sain vielä kuvan, jollaista en ole aikoihin saanut.
Näin, kuinka sotilaita oli kentällä harjoittelemassa. Heillä oli vihreät lippalakit päässä ja kaikilla oli aseet käsissä. He pyörähtivät ilmassa erisuuntiin, aseet ojossa, kuin osoittaen vihollista, harjoitellen vihollisen tuloa joka suunnasta.
Ajattelin, että oliko tuo varoitusta siitä, mitä maailmalla pian on alkamassa. Kuvassa siihen jo valmistauduttiin.

Niiden keskelle oli juotettu koristeeksi kultainen renkas ja sen päällä oli pieni kivi. Ne olivat kaikki hieman väritykseltään/ sävyltään hiukan erilaisia.
Sitten näytettiin vielä yhtä sormusta joka oli samanmoinen, mutta todella pahasti rikki, siitä puuttui todella suuri pala. Huolestuin ja aloin rukoilemaan näiden sormusten omistajien puolesta. Sillä tuo hopea ja niiden leveys, kuvasti jotenkin, näiden ylpeyttä ja omahyväisyyttä, mutta etenkin tuon sormuksen puolesta, joka oli todella pahoin särkynyt. Hänen uskon tiehen oli tullut ammottava aukko. Koin, että Herra halusi jostain syystä näille sormuksien kantajille ja Hän kyllä heidät tuntee.
Rukoilin ja palasin vuoteelleni, jatkaen uniani.
Kun uudelleen heräsin ja aloitin rukoukseni, ennen ylösnousua, sain vielä kuvan, jollaista en ole aikoihin saanut.
Näin, kuinka sotilaita oli kentällä harjoittelemassa. Heillä oli vihreät lippalakit päässä ja kaikilla oli aseet käsissä. He pyörähtivät ilmassa erisuuntiin, aseet ojossa, kuin osoittaen vihollista, harjoitellen vihollisen tuloa joka suunnasta.
Ajattelin, että oliko tuo varoitusta siitä, mitä maailmalla pian on alkamassa. Kuvassa siihen jo valmistauduttiin.
