Uni; Minut ristiinnaulittiin

[-jarmo-]

Pakanoille kuin Israelille on molemmille oma ristinkantonsa määrätty, josta Jeesuksen omat pelastetaan pois. Ensimmäine on pakanain ajat, eli pakanoille suuri ahdistuksen aika 1290 päivää ja sitten Jaakobin ahdistus perään 1290 päivää.

[Sinettisormus]

6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
9 tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
10 Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
Room.6.

Eilisessä unessani .... vanha ihmiseni on hänen kanssaan ristiinnaulittu, ............Kiitos Jeesus Kristus!

[Samuli]

Tämä tuli myös mieleeni silloin heti, se varmasti oli sinulle sellainen henkilökohtainen varmistus.

Eilisessä unessani .... vanha ihmiseni on hänen kanssaan ristiinnaulittu, ............Kiitos Jeesus Kristus!

Vaikkapa Kristuksen kuolema ristillä oli äärimmäisen tärkeä meidän syntisten vuoksi, niin vielä tärkeämpi oli Jeesuksen henkiin herääminen ja ylösnousemus, koska ilman jälkimmäistä olisi uskomme täysin hulluutta ja ilman toivoa iankaikkisesta elämästä.

[-jarmo-]

Vaikkapa Kristuksen kuolema ristillä oli äärimmäisen tärkeä meidän syntisten vuoksi, niin vielä tärkeämpi oli Jeesuksen henkiin herääminen ja ylösnousemus, koska ilman jälkimmäistä olisi uskomme täysin hulluutta ja ilman toivoa iankaikkisesta elämästä.

No nämä kaksi on hyvä jakaa kahteen yhtä tärkeään osaan:
1. ristinkuolemassahan tapahtui syntiemme lunastus ja sovitus
2. ylösnousemuksessa tapahtui kuoleman ja tuonelan porttien voitto, joka koskee myös meitä kohdan 1. mukaan

Ei toinen ilma toista!

[Samuli]

Totta Jarmo 1 ei rittä eikä 2 vaan tarvitaan ehdottomasti molemmat.

[-jarmo-]

Mutta olit oikeassa silti, ylösnousemus on iloisempi... tavallaan!

[-jarmo-]

Niin ja töytyy muistaa mikä oli Jeesuksen viimeiset sanat ristillä "SE ON TÄYTETTY" vasta kuolleista nousu oli voitto kuolemasta.

[Sinettisormus]

Nyt näen tuon uneni omasta elämästäni katsottuna, tuosta menneestä elämästä. Ehkä Herra haluaa minun tuovan sen teidän eteen varoituksena.
Ennen uskoni syvenemistä ja kastetta kyllä uskoin Jeesukseen, ja olen uskonut n. 6 vuotiaasta saakka ja jo silloin sain rukous vastauksia. Mutta nuoruus ja tuo aikuisuus, menivät toinen jalka maata viistäen, välillä ruopien. Alkoholi oli mukavaa viihdettä ja oli helppo vedota että joihan Jeesuskin, (tästä sen enempää), monesti asiat menivät överiksi, vaikkei sitä silloin myöntänytkään. Uskoin kyllä Jeesukseen, mutta elin omien halujen mukaan. Sitten tuli vaihe, jota voisi verrata tuohon metsässä kävelyyn, oli etsikko aikani, ja etsin totuutta jos mistä New Ace totuuksista, ym. tosin se oli vain tutkintaa, jota en varsinaisesti ottanut elämääni, mutta kaikki kiinnosti. Eräillä enkelimessuilla tuo vaihe loppui, kun katselin pöytiensä takana olevia omien asioidensa esittelijöitä. He olivat vihaisen näköisiä kuin tuo isäntäväki tuolla metsä talossa, jossa ei ollut kunnon seiniä, vaan aukkoja siellä täällä ja maalattia. Mietin että minun kai tulisi jotain saada täältä messuilta mukaani, mutta mitä? Kukaan ei varsinaisesti tyrkyttänyt mitään, olisi pitänyt itse tyrkyttää itseään heille kiinnostuneena. Sitten erään pöydän luona pysähdyin, siellä tarjottiin enkeli kursseja, jotka maksoivat aivan maltaita. Kysyin lopulta tuolta naiselta: "Tuntevatko nämä sinun enkelisi Jeesuksen?" Vastaus oli: "EI". Se riitti minulle, sillä Jeesus kuitenkin oli se, joka kulki aina edelläni ja oli ykkösenä suuntaa näyttämässä. Aivan kuin tuolla metsässä, kuljin kokoajan eteenpäin, vaikka olinkin kuin jonkin etsijä. Ehkä tuo vaihe oli se, josta yritin oikaista tielläni elämässä, aivan kuin tuossa metsän talossa, kysyen, voisinko oikaista siitä, kun muualtakaan ei tuntunut eteenpäin pääsevän. Sitten olinkin jo ristillä. Tein tärkeän kysymyksen noilta eksyttäjiltä: Tunsivatko he Jeesuksen? Se sai tieni muuttumaan ja pääsemään uuteen kasvuun, jota vahvasti johti ja ohjasi Jeesus. Pian sainkin huomata olevani tuossa ristillä, Jeesus vierelläni. Hän kutsui minut kasteelle ja olin sille kuuliainen. Ja tänään kaikesta saan kiittää Herraani, Jeesusta Kristusta, joka ei laskenut minusta irti.
Olikohan tämä ymmärettävää? Näin tämän tänään koin kun se vahvasti minulle tänään aukeni.

[olli]

Kaikille kirjoitteljoille vinkiksi, että kirjoituksen luettavuuden ja asian ymmärtämisen kannalta on hyvä jakaa teksti selkeisiin kappaleisiin. Paitsi eri asiakokonaisuuksien erottelun vuoksi, myös luettavuuden kannalta tämä on tärkeää; minullakin tuppaa oleman vaikeuksia lukea yhteen pötköön kirjoitettua tekstiä kun silmä alkaa joskus hyppiä väärälle riville jossakin keskivaiheilla.

Otan siksi vain esimerkin vuoksi tuon Sinetin tekstin uudestaan, kappalejaolla varustettuna.

Nyt näen tuon uneni omasta elämästäni katsottuna, tuosta menneestä elämästä. Ehkä Herra haluaa minun tuovan sen teidän eteen varoituksena.

Ennen uskoni syvenemistä ja kastetta kyllä uskoin Jeesukseen, ja olen uskonut n. 6 vuotiaasta saakka ja jo silloin sain rukous vastauksia. Mutta nuoruus ja tuo aikuisuus, menivät toinen jalka maata viistäen, välillä ruopien. Alkoholi oli mukavaa viihdettä ja oli helppo vedota että joihan Jeesuskin, (tästä sen enempää), monesti asiat menivät överiksi, vaikkei sitä silloin myöntänytkään. Uskoin kyllä Jeesukseen, mutta elin omien halujen mukaan. Sitten tuli vaihe, jota voisi verrata tuohon metsässä kävelyyn, oli etsikko aikani, ja etsin totuutta jos mistä New Ace totuuksista, ym. tosin se oli vain tutkintaa, jota en varsinaisesti ottanut elämääni, mutta kaikki kiinnosti.

Eräillä enkelimessuilla tuo vaihe loppui, kun katselin pöytiensä takana olevia omien asioidensa esittelijöitä. He olivat vihaisen näköisiä kuin tuo isäntäväki tuolla metsä talossa, jossa ei ollut kunnon seiniä, vaan aukkoja siellä täällä ja maalattia. Mietin että minun kai tulisi jotain saada täältä messuilta mukaani, mutta mitä? Kukaan ei varsinaisesti tyrkyttänyt mitään, olisi pitänyt itse tyrkyttää itseään heille kiinnostuneena. Sitten erään pöydän luona pysähdyin, siellä tarjottiin enkeli kursseja, jotka maksoivat aivan maltaita. Kysyin lopulta tuolta naiselta: "Tuntevatko nämä sinun enkelisi Jeesuksen?" Vastaus oli: "EI". Se riitti minulle, sillä Jeesus kuitenkin oli se, joka kulki aina edelläni ja oli ykkösenä suuntaa näyttämässä.

Aivan kuin tuolla metsässä, kuljin kokoajan eteenpäin, vaikka olinkin kuin jonkin etsijä. Ehkä tuo vaihe oli se, josta yritin oikaista tielläni elämässä, aivan kuin tuossa metsän talossa, kysyen, voisinko oikaista siitä, kun muualtakaan ei tuntunut eteenpäin pääsevän. Sitten olinkin jo ristillä. Tein tärkeän kysymyksen noilta eksyttäjiltä: Tunsivatko he Jeesuksen? Se sai tieni muuttumaan ja pääsemään uuteen kasvuun, jota vahvasti johti ja ohjasi Jeesus. Pian sainkin huomata olevani tuossa ristillä, Jeesus vierelläni. Hän kutsui minut kasteelle ja olin sille kuuliainen.

Ja tänään kaikesta saan kiittää Herraani, Jeesusta Kristusta, joka ei laskenut minusta irti.

Olikohan tämä ymmärettävää? Näin tämän tänään koin kun se vahvasti minulle tänään aukeni.

[Sinettisormus]

... niin ja tämä vielä nousi. Tuossa metsässä niinkuin siellä olevan talon lattiallakin oli tuota kevyttä oranssin väristä tomua, joka värinä voisi kuvastaa juuri tuota YLISTYSTÄ. Ajattelin ja muistelin tuossa, että tokihan sitä tuli jossain muodossa Jeesusta ylistettyäkin, mutta oliko se henki silloin sellaista, että tuo ylistys olisi kohonnut ylös, niinkuin oikeassa Hengessä tapahtuu, vaan se vajosi tomuksi maahan ja paksu kerros siellä sitä olikin.

[-jarmo-]

Kappalejaosta

Mulla on ollu aina kans samaa ongelmaa ja olen kuullut siitä monesti. Myöhemmin olen koittanut selkeyttää kirjoitustani kappaleilla.

[Sinettisormus]

... tottahan Olli taas puhuu, pitäisi enempi kiinnittää tuohonkin asiaan huomiota.

[Sinettisormus]

Yhteenvetona tuosta, voisin vielä sanoa, että minkälaisia seikkailuja ja kokemuksia teillä onkaan takananne/ menneisyydessä, on ne tänään uskovana varmasti hyväksi kasvuksi ja opiksi apunanne, joilla voi esimerkkinä auttaa niitä, jotka samojen asioiden kanssa tänään kamppailee.

[-jarmo-]

....voisin vielä sanoa, että minkälaisia seikkailuja ja kokemuksia teillä onkaan takananne/ menneisyydessä, on ne tänään uskovana varmasti hyväksi kasvuksi ja opiksi apunanne, joilla voi esimerkkinä auttaa niitä, jotka samojen asioiden kanssa tänään kamppailee.

Samaa voin sanoa ja yhdyn sanoihisi täysin. Elämän ongelmat ovat meille siunaukseksi, ei tässä ajassa niinkään, vaan kun saamme nähdä kaiken elämämme objektiivisesti uusin silmin Jeesuksen hallinnon vallitessa maailmaa.