Uskosta profetoiminen

[-jarmo-]

Mulla on pari päivää ollu mielessä tärkeä aihe, jossa käsitellään profetiaa ja sen suhdetta lähteeseen, Pyhään Henkeen jota henkemme tulkitsee meille.
En ihmettele enää yhtään, miksi henki sydämessä jo nuorena teininä saattoi minut hereille kuuntelemaan erään saarnan, jossa tätä aihetta puitiin. Muistan kun olin kai joku 13 ikäinen ja silti se aihe kiinnosti kovasti. Saarnamies puhui sydämen sanomasta, joka teille annetaan ja uskosta sanoa se ja kertoa se, julistaa sitä nimenomaan sanomalla, "...ja tämä on Jumalan sanoma, ei minun". Se on iso kynnys! Saaranassa sanoma vilpittömästä uskosta profetoinnille oli siinä että vilpittömyys siirtää vastuun Jumalalle, elämän antajalle, joka Rakastaa vilpittömyyttä.

Minä ja Sinetti ainakin ollaan saatu paljon unia ja näkyjä. Niitä on helppo kertoa koska kerrot vaan mitä sait ja näit, vaikkei niissä ole edes suoranaista raamatullista perustukea. Ei ne sitä välttämättä tarvitse, kunhan ne ei ole sanan kanssa ristiriidassa. Mutta kun sinulle tulee sanoma joka pitää todella koetella, koska se vaikuttaa heti vakavalta, eikä siihen ole suoraa raamatullista tukeakaan, joskaan ei sodi sitä vastaankaan, niin kylläpä silloin on uskossa koettelemusta. Näin kävi mun Inarin miehen profetian kanssa ja sellaisesta halauaisin avata keskustelua. Minua koeteltiin kovasti, hylkäsin monta monta kertaa, lopulta jouduin hullujenhuoneelle, kuin Joona kalan vatsaan kolmeksi päiväksi ja sitten viimein uskoin ja aloin uskossa sitä julistamaan. Ei minulle tullut enkeli ilmoittamaan tätä asiaa, joka ei olisi vaatinut sitä uskossa sanoman vastaanottamista ja sen jälkeenheittäytymistä sen edessä tapahtui mitä tapahtui, tyyliin. Luottamus siihen että jos Jumala onnistui minut jääräpään uskomaan näin paksua juttua, niin kyllä Hän minusta huolen pitää senkin jälkeen kun alan sitä paasaamaan muille, sen tuomasta pilkasta, häpeästa ja peloista riippumatta.

Profetoimisen säännöthän ovat yksinkertaiset:
-profeetta ei kutsu itseään profeetaksi, eikä korota itseään, vaan Jeesusta Kristusta
-profetialla on aina myös tarjota julistus ja pelastussanoma lähtökohtana, vaikka sanoma olisi kauheaa tuomiota sisältävä
-profetian pitää pysyä Raamatun sanan kanssa linjassa, joskin moni tulkitsee Raamattua väärin jolloin moni näkee profetian vääränä sen vuoksi koska oma teologinen käsitys ei ole linjassa toisen tulkinnan kanssa
-profetian on oltava ristille vievä, siemen-hedelmä suhteessa ja siinä täytyy aina näkyä Jumalan suunnitelman pala, koska Jumala ei ole koston jumala, vaan Rakkauden Jumala, joka haluaa pelastaa, pelastaa ja pelastaa, kolme kertaa, kuin Pietarin, joka kielsi Jeesuksen yöllä kolmesti ennen aamua.

[Sinettisormus]

Amen, Jarmo!!!
Mitäpä tuohon lisäämään, samoin täällä on ajatukset tuosta ... ja hän, joka jakaa tuota profetian sanomaa, saa tuta yksinäisyyttä, sekin on kirjoitettu ja todeksi havaittu.

[Sinettisormus]

Profeetan kutsumus

Jeremia sai kutsun Jumalan työhön ollessaan hyvin nuori. Jumala ilmoitti valmistaneensa hänet profeetaksi jo äidin kohdussa: "Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut KANSOJEN PROFEETAKSI" (Jer 1:4). Jeremia kapinoi: "Mutta minä vastasin: »Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!»

Silloin Herra sanoi: - Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua." Tämän jälkeen Herra kosketti Jeremiaa ja antoi sanansa hänen suuhun. Profeetan kutsumukseen kuuluu tehtävän luonnehdinta: "Minä asetan sinut tänä päivänä kansojen ja valtakuntien yläpuolelle. Sinun tulee repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää, rakentaa ja istuttaa." (Jer 1:4-10).

Profeetan kutsumus opettaa meille paljon. Kyllähän me tiedämme ehkä sen, että Jumala vastaa itse valtakuntansa työstä. Kuitenkin me epäröimme nähdessämme inhimillistä heikkoutta keskellämme: Meidänkö joukkomme sitten pitäisi pystyä olemaan suolana maailmassa? Erityisesti omalla kohdallamme arkailemme, kun tunnemme kykyjen puutteen. Jeremian kutsumus on hyvä muistutus meille: Kun Jumala tahtoo hoitaa asiaansa maailmassa, hän ei käytä useinkaan apunaan enkeleitä, vaan puutteellisia ihmisiä. Tärkeää on vain, että meillä on Herran sana, ja sehän meillä on pyhässä Raamatussa.
https://www.sley.fi/luennot/Raamattu/Vt ... Jer13C.htm

[-jarmo-]

Profeetan kutsumus... ***** ...Sinun tulee repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää, rakentaa ja istuttaa....

Siinähän se koko repertuaari tuli, miksi profeettaa halveksutaan, vihataan ja sitä pilkataan. Ei kukaan halua osakseen kuin valmiit hedelmät. Mutta kun sanassa sanotaan ettei uusi voi syntyä ilman vanhan kuolemaa.

[Sinettisormus]

Monasti on olo kuin Jeremialla ja Herra on tuon vahvistanut ja tuosta olemme joskus Jarmon kanssa vaihtaneetkin tuntemuksiamme ... tiedän että koet samoin, Jarmo ....

[-jarmo-]

Kyllä näin on Sinetti, amen!

[katso7]

Amen todella raamatullista sanomaa.

[Eero]

Kyllä tässä kieytyy paljon, kuinka paljon uskoa tuo tehtävä vaatii ja kuinka raskasta se varmasti on, mutta myös ilolla palvelua Herralle.

Uskon jotenkin niin, että Raamatusta löytyy jokaiselle Pyhän Hengen antamalle sanalle, ei välttämättä yksittäinen säe tai useammankaan paikan yhdistelmä, vaan Elävän Sanan teema, jota se noudattaa.