Pelastussanoma

Pidän lähtökohtaisesti hengellisestä musiikista, joka sanoituksen, sävellyksen, sovituksen, sekä tulkinnan mukaan on selvästi hengellistä musiikkia, ilman "vierasta tulta" jota lainaillaan maallisilta lavoilta.
Paljon tuotetaan hengellistä musiikkia, joka on sitä vain nimellisesti. Toki tyylilajillisesti hengellinen musiikki voi olla hyvinkin laajalla skaalalla tehtyä, ei siinä mitään ongelmaa sinänsä.
Omaan makuun häiritseviä on vanhojen laulujen uudelleen sovitukset, joihin on tuotu maallinen iskelmäpoljento.
Raiskuutetaan PyhänHengen ispiraatiossa syntyneitä perinteisiä teoksia..

Kirjoituksesihan pitää sisällään siis odotuksen, että olisi muutakin Henkeytettyä musiikkia kuin psalttarit?
Miksipä ei siis uuden polven muusikkojen sovituksissakin voisi olla Henkeytystä mukana?
Toki ymmärrän miten väärältä kuulostaisi esim Amazing Grace eri tempolla.

Paljon on uutta musiikkia, sekä hartaampaa, että menevämpää, joista sitä Henkeytystä löytyy, ei siinä mitään.
Enkä sano, etteikö vähemmänkin Henkeytynyt musiikki menisi ns kuuntelumusana.
Ehkä ongelma on omani, mutta monina kertoina, kun on sellainen tilaisuus mihin puhujan, aiheen tai juhlan vuoksi on sujuvaa kutsua joku ulkopuolinen mukaan.. niin saa suomeksi sanottuna hävetä, kun paikalle on haalittu sellanen pumppu, joka on löytänyt synastaan kaikki mahdolliset iskelmäefektit ryydittämään muuten niin kauniita ja koskettavia lauluja.
Se on todella noloa musiikillisesti jopa ei hengellisissä piireissä, sellasta pidetään lähinnä vitsinä tai kaljabaarien "Erika Vikman" osastona. Sitä vain olen ihmetellyt mikä vimma on esittää hengellisiä lauluja tyylillisesti saman suuntaisella twistillä?

Ymmärrän enkä ole tuosta eri mieltä.