Ajatuksia hengellisestä musiikista

[Kaidan tien kaahari]

Pidän lähtökohtaisesti hengellisestä musiikista, joka sanoituksen, sävellyksen, sovituksen, sekä tulkinnan mukaan on selvästi hengellistä musiikkia, ilman "vierasta tulta" jota lainaillaan maallisilta lavoilta.
Paljon tuotetaan hengellistä musiikkia, joka on sitä vain nimellisesti. Toki tyylilajillisesti hengellinen musiikki voi olla hyvinkin laajalla skaalalla tehtyä, ei siinä mitään ongelmaa sinänsä.
Omaan makuun häiritseviä on vanhojen laulujen uudelleen sovitukset, joihin on tuotu maallinen iskelmäpoljento.
Raiskuutetaan PyhänHengen ispiraatiossa syntyneitä perinteisiä teoksia..

[Rutger]

Kirjoituksesihan pitää sisällään siis odotuksen, että olisi muutakin Henkeytettyä musiikkia kuin psalttarit?
Miksipä ei siis uuden polven muusikkojen sovituksissakin voisi olla Henkeytystä mukana?
Toki ymmärrän miten väärältä kuulostaisi esim Amazing Grace eri tempolla.

[Kaidan tien kaahari]

Paljon on uutta musiikkia, sekä hartaampaa, että menevämpää, joista sitä Henkeytystä löytyy, ei siinä mitään.
Enkä sano, etteikö vähemmänkin Henkeytynyt musiikki menisi ns kuuntelumusana.
Ehkä ongelma on omani, mutta monina kertoina, kun on sellainen tilaisuus mihin puhujan, aiheen tai juhlan vuoksi on sujuvaa kutsua joku ulkopuolinen mukaan.. niin saa suomeksi sanottuna hävetä, kun paikalle on haalittu sellanen pumppu, joka on löytänyt synastaan kaikki mahdolliset iskelmäefektit ryydittämään muuten niin kauniita ja koskettavia lauluja.
Se on todella noloa musiikillisesti jopa ei hengellisissä piireissä, sellasta pidetään lähinnä vitsinä tai kaljabaarien "Erika Vikman" osastona. Sitä vain olen ihmetellyt mikä vimma on esittää hengellisiä lauluja tyylillisesti saman suuntaisella twistillä?

[Rutger]

Ymmärrän enkä ole tuosta eri mieltä.

[Mirjami]

Olen jo kauan pohtinut vähän samansuuntaista, elikkä sitä että voiko hengellinen musiikkikappale ikäänkuin mennä pilalle jos tempoa muutetaan. Tai että onko musiikki ylipäätään hengellistä jos se on rytmillisesti kovin 'maallinen', ja laittaa jalan vipattamaan...vaikka sanoitus oliskin hengellinen.
Tein työurani it-puolella, joten tietokonetta tulee vieläkin käytettyä paljonkin tiedonhakuun, ja löysin hiljattain mielestäni hyvän artikkelin rock-musiikin alkuperästä, otsikolla Rock music and the Antichrist:
https://endtimesforecaster.blogspot.com/2017/11/

Heti aluksi siinä kerrotaan, että Crowleyn henkioppaat (Crowley oli yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista satanisteista, hän kuoli vuonna 1947) tekivät hänelle aivan selväksi, että pian hänen kuolemansa jälkeen maailma tulisi astumaan viimeiseen vaiheeseen, jossa ihmisten sydämiä ja mieliä valmistettaisiin hyväksymään Antikristuksen mustan magian asenteet ja arvot. Crowleylle kerrottiin, että aivan erityisen musiikin oli tarkoitus valmistaa ihmisten sydämiä ja mieliä Antikristusta varten. Rock'n'Roll oli tuota musiikkia.

Jim Hendrix oli aikoinaan arvostettu muusikko - mutta hänen oppi-isänsä oli voodoo-papin poika, lempinimeltään Rocky...artikkelissa kerrotaan myös siitä miten alkukantaisten heimojen asukkaiden rytmillinen musiikki yhdistettynä tanssiin avasi heidän sielunsa demoneille.

Lopuksi tullaan siihen päätelmään, että myös ns. kristillinen rock-musiikki on juuriltaan voodoo-henkistä. Eli rytmi ja tempo ovat kuitenkin merkitseviä tekijöitä!

[Mirjami]

Laitan vielä yhden linkin, tällä videolla Joe Kirby pohtii, voisiko olla niin että Lucifer oli (vielä) taivaassa ollessaan muusikko, ehkäpä jopa kuorojen johtaja... ja siksi voidaan niin selvästi nähdä nykypäivän pop-musiikissa tämä saatanallinen sävy. Ja sitä on nähty musiikki-videoissakin niin selvästi, tällä videolla on niistäkin muutamia hyviä esimerkkejä.

https://www.youtube.com/watch?v=QhyKsQ0dfVE

This Fallen Angel's Music Has Resurfaced and Everyone Can Hear It

[Rutger]

Luciferhan oli juurikin voideltu kerubi, ylistysjoukkojen johtaja jolla on hallussaan kaikki musiikki-instrumentit.
Musiikilla on valtava vaikutus ihmiseen, kehoon ja mieleen. Sielunvihollinen jos kuka tietää miten saadaan nuotti menemään jalan alle.
Maailman musiikille on sovittu yhteinen taajuus 440 Hz vuonna 1955. 440 Hz otettiin Amerikassa käyttöön jo vuonna 1926.
Tätä ennen oli käytössä huomattavasti luonnollisempi 432 Hz musiikki.
Tämä taajuuden muuttaminen ja sopiminen juuri 440 hertsiin ei varmaankaan ollut mikään päähänpisto vaan pitkällisen suunnitelman tulosta entiteetiltä joka on alunperin suunniteltu olemaan hyvä musiikissa. Nyt se vaan valitettavasti käyttää taitonsa pahuuteen.

[Rutger]

Ezekiel 28:13 Thou hast been in Eden the garden of God; every precious stone was thy covering, the sardius, topaz, and the diamond, the beryl, the onyx, and the jasper, the sapphire, the emerald, and the carbuncle, and gold: the workmanship of thy tabrets and of thy pipes was prepared in thee in the day that thou wast created.

Suomenkielisestä Raamatusta ei saa oikein tarkkaa kuvaa Luciferin anatomiasta, mutta KJV:n kuvauksesta käy ilmi, miten Jumala suunnitteli tämän ylistysjoukkojen johtoon jopa niin täydellisesti että nämä instrumentit ovat tässä olennossa jotenkin sisäänrakennettuina.

[Näkymätön Ninni]

Tuli vaan mieleen: taitaa toimia nämä New age pohjaiset hengelliset liikkeet, jotka pitävät valtavia massa ylistys tilaisuuksia, koukuttavilla taajuuksilla. Vetoaa varmasti maailmallisiin ihmisiin.

Päivän Sanasta lainattu:
"Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps. 103.1–2

Olen ylistänyt Jumalaani täydestä sydämestä silloin, kun siihen ei ole kukaan käskenyt tai ohjannut. Olen ylistänyt armosta, vaikka olen näin surkea kristitty. Olen kokenut varjeluksen vaaran hetkellä, joka on nostattanut ylistyksen huulille: Herra auttoi, Herra varjeli, hän puuttui vastaansanomattomasti elämääni.

Jokaisessa hetkessä, jolloin ylistys on noussut sydämeen tai huulille, ovat silmissä olleet kyyneleet. Syvimmät ylistyksen sävelet nousevat keskellä hätää ja vaivaa, synnintuntoa ja ahdistusta. En oikein muunlaisesta ylistyksestä mitään ymmärrä.
Olen seurannut järjestettyjä ylistyshetkiä, mutta sydän on jäänyt kylmäksi ja vieraaksi.

Tiedän ja uskon että tulevinakin päivinä, ahdistuksen aikojen saapuessa ja kyynelten noustessa kipeinä silmiini, antaa Jumala ylistyksen sävelien soida sielussani. Hädässä hän osoittautuu jälleen Jumalakseni, synneissäni sovittajakseni ja ahdistuksessa kipeyteni kantajaksi."

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä huolta vailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

[Mirjami]

Luciferhan oli juurikin voideltu kerubi, ylistysjoukkojen johtaja jolla on hallussaan kaikki musiikki-instrumentit.
Musiikilla on valtava vaikutus ihmiseen, kehoon ja mieleen. Sielunvihollinen jos kuka tietää miten saadaan nuotti menemään jalan alle.
Maailman musiikille on sovittu yhteinen taajuus 440 Hz vuonna 1955. 440 Hz otettiin Amerikassa käyttöön jo vuonna 1926.
Tätä ennen oli käytössä huomattavasti luonnollisempi 432 Hz musiikki.
Tämä taajuuden muuttaminen ja sopiminen juuri 440 hertsiin ei varmaankaan ollut mikään päähänpisto vaan pitkällisen suunnitelman tulosta entiteetiltä joka on alunperin suunniteltu olemaan hyvä musiikissa. Nyt se vaan valitettavasti käyttää taitonsa pahuuteen.

Mielenkiintoista, kiitokset tiedosta!

Edelleen pohdituttaa että miten erottaa se 'raja', milloin joku mukavankuuloinen/reipastemponen hengellinen musiikki on kuitenkin maallista. Olisiko kellään tähän jotain neuvoa? Tai että onko se kuitenkaan niin mustavalkoista? Onko vaikkapa joku vetävän kuuloinen kantrikappale kuitenkin maallista musiikkia, vaikka siinä olisi miten hengelliset sanat? Rokkihan siinä linkittämässäni artikkelissa tuomittiin selkeästi. Mutta viitattiin myös jazziin ja kantriin.

[Mirjami]

Ja vielä tuli mieleen tapaus parin vuoden takaa, kun vielä olin ev.lut seurakunnassa. Kirkkoomme oli tullut erään naispapin aloittamana AIR (Armoa,Iloa,Rakkautta)-messut, olikohan parin viikon välein. Sellainen 'kevyempi' ja musiikillisempi versio perinteisestä messusta. Jotenkin vieroksuin tätä käytäntöä jo alun alkaen, jokin minun sisimmässäni vain piti sitä liian maallisena. Toki siellä luettiin Isä meidän-rukous, oli syntien tunnustus, oli Uskontunnustus, ja useimmiten jonkun kiertävän evankelistan puhe. Lisukkeena (houkuttimena ?!) kahvitarjoilu. Ja tämän naispapin mukaan sai olla vapaasti, vaikka hörpiskellä kahviakin, liikkua salissa tai vaikkapa tanssahdella musiikin mukaan jos siltä tuntui.
Lopussa oli yleensä sama ylistyslaulu. Mutta sitten yhden kerran huomasin että sen tempo oli muutettu nopeammaksi, ja se todella tökkäsi. Vähän sinne rokahtavaan suuntaan. Taisin niihin aikoihin tehdä eroamispäätöksen, toki muistakin syistä.

[Kulkija]

Olen näitä joskus pohtinut läpi ja tullut lopputulokseen, että kaikki rytmit ja taajuudetkin on Herran luomia. Saatana ei ole luoja, hän ei luo mitään sinänsä uutta, hän vain matkii, kopioi ja pyrkii väärentämään ja antamaan asioille uusia ikäviä merkityksiä, manipuloimaan ja pettämään. Musiikki joka on annettu iloksi, onkin muokattu petoksen välineeksi. Hän tietää mikä vetoaa ja lumoaa. On hyvä tietää miten meitä vedetään kuin pässiä narusta, mutta sinänsä itse taajuudet ei meitä kristittyjä vahingoita kun kuljemme Jeesuksen veren suojassa ja pyydämme varjelusta. Muusikon intentiot ja luovuuden lähde voi olla valkeudesta tai pimeydestä. Joku rokkaa Jeesuksen kunniaksi ja joku voi laulaa virsiä ihan toisin motiivein. Monen musiikin kohdalla tulee jostain syystä olo, et tää ei tee hyvää ja pyrin sitä tunnetta silloin noudattamaan. Sanoitusten suhteen olen vielä tarkempi nykyisin. Kai siinä käy niin ajan kanssa, että me herkistytään. Ja toisaalta riski onkin sitten siinä, että voidaan myös puutua niin ettei enää Pyhän Hengen ohjausta huomata. Ja koskee monia muitakin asioita tää. Ja toisaalta Jumala voi puhutella ihmistä kohdatessaan hänet, minkä tahansa kautta. Joku vielä 'paatunut' (hyvällä ja arvostavalla mielellä sanoin, en keksinyt parempaa sanaa!) ehkä tarvii sen ilosanoman kielellä/rytmillä/taajuudella jota hän ymmärtää. Ja sama kirjallisuuden ym taiteen lajien kanssa. Me voidaan lähentyä kohti Jeesusta tai ajautua vähitellen kauemmas niin monen asian kautta. Jeesuksen valta ja voima on silti kaikkia muita voimia, valtoja ja herruuksia suurempi! Hän katkoo kahleet. Paavali taisi sanoa, että kunhan vain julistetaan evankeliumia, viis motiiveista tms. Herra voi käyttää kaikkea, paholaisen juoniakin, kaikkien parhaaksi.