Tämä on pitkä kirjoitus. Kirjoitin sen 8.4. ja koska siinä oli niin paljon asiaa ja kaikki tämä tuntui olevan liikaa. Tekstissä pituutta kun oli sen verran, niin en sitä lähettänytkään, vaan talletin sen.
Tämän kirjoitin, sillä tämä ilta sai minut miettimään, että painanko tänään lähetä-nappia. Päätin, että otan uskonaskeleen ja lähetän.
Aihe on yksinkertainen, se on rakkautta ja kuuliaisuutta. Miten paljon vaivaa se tuokaan, jos en rakasta ja jos en ole kuuliainen. Tiedän koko sydämestäni sen, että en ole ollut kuuliainen. Haluan olla kuuliainen. Kun siis lähetän tämän palstalle, se on minun kiitos ja ylistyslauluni Jumalalle, joka on ottanut minut uudelleen huomaansa.
Hänen rakkauttaan oli, että sain mahdollisuuden tehdä parannuksen. Olin langennut ja syntini olivat peittäneet minut maailman siunauksillaan. Olin erehtynyt ja lopulta lankesin. Mennessäni en katsonut taakseni. Minä vain menin.
Olen sentähden käynyt uudelleen kasteellakin. En kokenut, että olisin kelvannut likaisena Jumalan edessä. Tiedän, että yksi kasvaa toisella tavalla, mutta parannukseeni kuului kaste ja otin sen, koska halusin olla kuuliainen, en siksi että mikä on muiden ajatus minusta.
Olen siis vain tällainen, Magdalan Maria, mutta olen saanut uuden nimen, olen Maria, en enää etsi itseäni, löysin Jeesuksen Kristuksen omana Vapahtajanani.
En ollut kuin halpa saviastia, mutta ei Jeesus tullut maailmaan parhaita astioita varten, Hän tuli kelvottomaksi ja halvaksi itsensä tehneen tähden. Olin Jumalan vihollinen ja elämään kuului yksinäisyys ja maailman suurin vihollinen.
Nyt on toisin. "Tänään onnellinen olen, kun kuljen valoon päin, parempaa ei kukaan antaa voi! Parempaa ei kukaan antaa voi!"
–––
Missä Herran oma on nuhteeton ja rehellinen, siellä on myös halua tehdä oikein silloinkin kun Herran oma erehtyy
Kiitos rakas Jeesus, että olet läsnä keskellämme.
Kiitos Herra Jeesus, että olet monin tavoin meitä auttanut. Kiitos, että olemme saaneet kokea apuasi monin eri tavoin silloinkin, kun olemme itse ensin erehtyneet.
Kiitos, että olet auttanut nousemaan uudelleen antamalla meille halun nousta. Kiitos rakas Jeesus, että et hylkää, vaikka me teemmekin asioita sekä väärin, että oikein. Kiitos Jeesus, että olet antanut meille uusia mahdollisuuksia enemmän, kuin yksikään ihminen Maan päällä, tai kaikki ihmiset yhteensä Maan päällä.
Kiitos Herra Jeesus, että autat meitä muistamaan, että jos emme yksin voi, niin yhdessä Sinun kanssasi me voimme.
Kiitos, että olet Herra meidän elämäämme siunannut. Kiitos, että me saamme antaa Sinun käsiisi itsemme ja uskoa, että kaikki mitä sallit meille tänään tapahtua, on Sinun käsissäsi Herra Jeesus, Sinun Pyhän nimesi tähden Jeesus, Amen.
Milloin meissä syntyy uskon kuuliaisuutta?
Sanomalla sanamme rakastaen, voimme saavuttaa toinen toisemme sydämen tasolla, kun olemme varmoja uskossamme, että meidän ensimmäinen päämäärämme on rakastaa, rakastaa sanojemme kautta.
Vain Jumalan rakkaus voi vaikuttaa todellista vastaanottokykyä meissä ja saada meissä aikaan halun kuulla sanojen sisällön.
Jumalan Sanan lupausten mukaisesti me voimme rohkaista toinen toistamme joka päivä lohdutuksen sanoin. Toistemme lohdutukseksi, voimme kertoa omista kasvukivuistamme, ja sen perään kertoa omista rukousvastauksistamme kasvun tiellämme.
Sanoma itsessään ei ole vielä lupaus paremmasta, ellei sisimmässämme herää rehellinen halu myöntää, että kuulemamme sanat ovat kohdallamme olleet totta. Sillä sanoma, jonka seurauksena me haluamme kokosydämisesti tehdä parannusta (kokonaan ja täysin varmasti), herää vasta, kun meidän sisimpäämme syntyy aito ja kestävä halu kuuliaisuuteen.
Ainoastaan Jumalan antamat Sanat voivat olla meille mesileipää, sillä ne tulevat aina rakastavasta sydämestä käsin. Ne eivät voi milloinkaan olla hapanleivän kaltaista "vieraan valtakunnan leipää", kuten eripuraisuutta tarjoavia, katkeria, tai ehkä joskus jopa raastavia sanoja.
Jokainen, joka rakastaa Jumalaa, haluaa tehdä hyvää
Halu karttaa pahaa, on Jumalan rakkauden ihmeteko meissä. Ja kun muistamme, että olemme olleet syyllisiä, ja saimme kuulla, että on mahdollista aloittaa puhtaalta pöydältä, niin mikä ihmeteko se onkaan meille ollut?
Jokainen muutosta haluava saa todella myös Jumalan armosta muuttua, koska olemme nyt uusia luomuksia Jeesuksessa Kristuksessa.
Herran omina emme halua maailman enää hallitsevan sisintämme, vaan mieluummin kiellämme itsemme, ja otammekin ristin kantaaksemme. Teemme sen yksin rakkaudesta Jeesukseen.
Sillä missä Herran oma on nuhteeton ja rehellinen, siellä on myös halua tehdä oikein silloinkin kun Herran oma erehtyy. Olipa se erehtyjä sitten kuka tahansa.
Jumalan rakkaushan on yhdistänyt meidät toinen toisiimme, emmekä me sen tähden halua enää vihata toisiamme, sillä nyt me olemme yhtä Herrassa ja yhdessä Jumalan puolella kuolemaan asti, maailmanlaajuisesti.
Rakkaus voi kaiken
Vaikka me olemme matkalla Taivaan Kotiin, me emme ole vielä täysin valmiita, olemme silti uusia luomuksia Herrassa ja muutumme Hänen kuvansa kaltaisiksi. Me teemme työmme niin kuin Herralle. Me maksamme joskus toistenkin menoja, sillä kaikki rahamme ovat nyt Herran: Taivas on meidän uskomme päämäärä.
Emme halua erehdyttää Jumalaa, emmekä muita kanssakulkijoita tahallisesti, sillä kaikki missä itse olemme saaneet kokea armoa, sitä me saamme tosiaan toisillemmekin rohkaisuksi jakaa.
Mikään sanahan ei ole vielä elämäksi, jos se on samalla rangaistus
Jos meillä on Sana elämäksi, on siinä myös lupauksen Sana mukana. Lupauksen kanssa annettu Sana on siis myös rohkaiseva, ja vaikka se ojentaisikin, se samalla myös kannatelee. Näin siis Sana on sanottu jokaisen parhaaksi, vaikka kun se annetaan, siitä ehkä ensin hieman lannistuukin. Samalla kuitenkin ymmärrämme, että rakkaus on ollut sen vaikutin, eikä sanotuista sanoista silloin haavoitu.
Aikanaan saamamme Elämän Sana, jonka mukana tuli lupaus, on siis alkanut muuttaa meitä. Moni asia on toisin, eikä se ole tapahtunut sen tähden, että me itse sen teimme. Se tapahtui siksi, että me uskoimme sen, mitä meille rakkaudessa sanottiin. Se Sana siis kantoi ja kantaa hedelmää.
Muistolause, joka korvaani kuumotti lapsena: "Muista, valhe tulee aina ilmi, ennemmin tai myöhemmin"
Korviani kuumotti lapsena, kun kuulin seuraavat sanat: "Muista, valhe tulee aina ilmi, ennemmin tai myöhemmin"
Pelkkä ääni tai lause ei olisi voinut minua pelottaa, vaan se oli se Herran Sana, joka silloin pelotti. Sehän nuhteli minua silloin syystä.
Se Sana sanottiin sävyisästi, se tuli ojennettuna ja rakastaen. Sanat olivat armon ja totuuden Sanoja. Sanoissa ei ollut mitään mainintaa teoistani, mutta Jumalan ei tarvitse aina sanoa niitä ääneen. Herran oma saa ne kuulla ja ensimmäinen varoitus on ensin lempeä ja hellä nuhde. Sen kuultuaan säilyttää kasvonsa, mutta tietää, että "minut on nähty". Toiselle lause on Elämäksi ja toiselle kuolemaksi: "Muista, valhe tulee aina ilmi, ennemmin tai myöhemmin".
Kiitos Jumalalle, että Hän ei nöyryytä siten, että emme saisi ensin mahdollisuutta nöyrtyä
Jumala on meitä kohtaan hyvinkin hienotunteinen ja kaukaa viisas. Siksi Hän ensin taivuttelee meitä, jotta opimme kuuntelemaan Hänen omaa ääntänsä ajoissa.
Jumalan Pyhää Henkeähän ei voi millään lailla pettää. Ei koskaan. Jokainen valhetarina ja jokainen kulissi, jokainen "satu", mikä ikinä onkaan petoksen kassalle vääryydestä käsin maksettu, se tulee lopulta kuitenkin ilmi ja paljastuu Jumalan Sanan valossa.
Se palvelija, joka on valmis tulemaan valkeuteen ja esiin, saa Jeesuksen Kristuksen Golgatalla tehdyn työn tähden tunnustaa Hänen edessään syntinsä ja hänelle ne annetaan anteeksi, kun hän ne hylkää.
Se palvelija, joka kätki syntinsä Jumalan Sanasta huolimatta, luopumatta niistä kokosydämisesti, häntä Herra rakastaa ja nuhtelee, sillä Jumala rakastaa meitä jokaista. Sen tähden Jumala antoi oman Poikansa tämänkin palvelijan tähden, että hänkin pelastuisi.
Jokainen joka tulee Jeesuksen tykö, sitä Hän ei heitä ulos. Jeesuksen Kristuksen ristin juurella saa meistä jokainen tunnustaa syntinsä ja uskoa ne anteeksi annetuiksi.
Jeesus sanoi Raamatussa syntiselle, että mene, äläkä enää syntiä tee, ettei sinulle mitään vielä pahempaa tapahtuisi. Synti on siis kasvava asia. Mitä enemmän sitä tekee, sitä enemmän sitä tulee tekemään. Mutta kun siitä haluaa luopua, siitä pääsee irti Jumalan antamalla avulla. Apu on armoa, ei omaa tekoa, koska silloin meidän ei tarvitse, eikä olisi koskaan tarvinnut kääntyä Jumalan Pojan puoleen.
Vähän rakkautta
Maailmassa on vain vähän rakkautta, kun Jeesus palaa tänne. Siksi usko ilman tekoja on kuollut ja rakkaudeton. Koska me rakastamme Jeesusta, me emme hylkää ensirakkauttamme, kun me vihdoinkin olemme sen löytäneet.
Mutta jos me olemme sen hyljänneet, olemme osattomia pelastuksesta. Siksi tämän jälkeen on hyvä lukea ihana lupauksen jae:
Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.
(Jaak. 5:19-20)
Lohduttajamme on aina löydettävissä Raamatusta. Jumalan Sana puhdistaa sisintämme ja opimme tuntemaan Elävän Jumalan erityisellä tavalla.
Tässä on jotain erityistä Jesajan kirjasta meille jokaiselle. Aina voi kysyä, että Herra, olenko elävässä uskossa? Kysyn sitä itseltäni usein ja tiedän, että uskoni ei ole elämäksi, jos en elä uskosta.
Joskus aikanaan ohitin kysymyksen, koska ajattelin, että se ei nyt kuitenkaan kuulu minulle. Minä koin sellaista kaipausta, että tahdon tehdä uskonratkaisun, mutta koska olin jo tehnyt sen, ajattelin, että olen vain outo ja omituinen. Menin vielä maailmaan. Ei sinne maailmaan aina ryminällä mennä. Aina ei edes tiedä olevansa maailmassa. Sieltä löytää itsensä.
Onneksi on Herra, joka pitää kiinni siitä, että tässä asiassa ei enää livetä. Tilivälit pidetään lyhyempinä. Ei sen tarvitse merkitä toiselle mitään, mutta se merkitsee meille, Jumalalle, Jeesukselle, Pyhälle Hengelle ja minulle.
Sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti. (Hebr. 3:14)
Tänään
Vielä tänään voi palata takaisin Isän tykö.
Häntä voi vielä etsiä, etsitään tänään yhdessä kokosydämisesti Herraa
Hänen nimeänsä voimme vielä tänäänkin huutaa avuksemme, sillä kun Hän, Herra Jeesus Kristus on läsnä, meidät voidaan Hänen nimensä tähden kuulla.
Jos me olemme tänään ilman Jumalaa, niin hyödyttääkö se meitä? Eikö olisi parempi hyljätä lavea tie ja todeta se vaivan ja turmion tieksi?
Jos me olemme siis valmiit myöntämään, että olemme vääryyttä tehneet, niin päästetään Herra oikeasti sydämiimme. Sanotaan se myös Hänelle ääneen. Tunnustetaan, että meidän omat ajatuksemme ovat olleet vääriä ja nyt me haluamme tunnustaa kaikki syntimme Hänelle. Mehän haluamme olla vapaita syntikahleistamme. Haluammehan olla todella vapaita?
Olimmepa sitten millaisia syntisiä tahansa, niin rukoillaan, että Hän armahtaa meitä. Anotaan, että saisimme tulla takaisin Isän tykö Jeesuksen Kristuksen kautta, sillä Hän on ovi. Hän on tie, totuus ja elämä. Uskotaan, että se on totta, mitä Jumala on luvannut Raamatussa. Raamatussa kerrotaan, että Hän antaa meille meidän syntimme anteeksi, kun me tunnustamme ne ja niitä sydämestämme kadumme ja teemme täyden parannuksen synneistämme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Lupauksen sanat:
8 Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
9 Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.
10 Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän,
11 niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.
12 Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä.
13 Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita; ja se tulee Herran kunniaksi, iankaikkiseksi merkiksi, joka ei häviä. (Jes. 55:8-13)
Muistolause:
Minulla olisi paljon kirjoittamista teille, mutta en tahdo tehdä sitä paperilla ja musteella; vaan toivon pääseväni teidän tykönne ja saavani puhutella teitä suullisesti, että meidän ilomme olisi täydellinen. (2. Joh. 1:12)
Etsikää Herraa silloin, kun Hänet löytää voidaan
Huutakaa Häntä avuksi, kun Hän läsnä on
Jumalaton hyljätköön tiensä
Väärintekijä hyljätköön ajatuksensa niin Hän armahtaa häntä
Jumalaton ja väärintekijä palatkoon Herran tykö ja meidän Jumalamme tykö, sillä Hänellä on paljon anteeksiantamusta.
6 Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.
7 Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.
8 Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
9 Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.
10 Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän,
11 niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin. (Jes. 55:6-11)
Mitä Jumala ei ole määrännyt tai tarkoittanut
Raamatussa on sanankohtia, joissa varoitetaan siitä, että emme saisi lisätä Jumalan Sanaan mitään. Ja jos kuitenkin teemme niin, että lisäämme niihin jotakin, niin Jumalan siunaus väistyy meidän yltämme.
Varoitus koskee myös Sanojen poistamista, ihan samalla tavalla. Mitä me Jumalan Sanasta poistamme, sen me teemme tietoisesti ja vastoin Jumalan Sanaa. Silloin myös me joudumme kokemaan saman, kuin kaikki ne, jotka ovat osaltaan estäneet Jumalan Sanan lupausten toteutumista.
Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan. (5. Moos. 4:2)
Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois.
(5. Moos. 12:32)
Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi. (Sananl. 30:6)
Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. (Matt. 15:13)
Loppusanat
Ei Jumala tuomitse meitä sillä hetkellä, kun me ymmärrämme, että omat tekomme meidät tuomitsevat. On tavallaan kirjoittajan vastuulla, mitä hän kirjoittaa ja kuulijan vastuu siinä mitä ottaa vastaan. Kun aikanaan lankesin, en halunnut kuunnella. En uskonut, että olen eksynyt. Ajattelin että tiedän paremmin.
Jos olisin mennyt esirukoilijan luo ja tunnustanut, että minä olen sisimmässäni tilanteessa, jossa en halua olla, olisin ainakin yrittänyt. Mutta ajattelin vain, että kerran pelastettu, aina pelastettu. Enää en usko siihen. Olen nähnyt, että pimeyden voimat saavat aikaan tuhoa. Kun olen tehnyt parannusta ja käännyin synnin tieltäni pois, en enää rakastanut itse, vaan Jeesus Kristus minussa. Vihollinen voi lannistaa, mutta usko pelastaa. Uskon Jeesukseen Kristukseen omana henkilökohtaisena Vapahtajanani. En pelkää kuolemaa, en pelkää ihmisiä, mutta tiedän, että minua voidaan pelotella. Mutta kun olen Jeesuksen Kristuksen oma ja pysyn totuudessa, Herra tekee kaikkensa minun tähteni. Hänen verensä kautta olen vapaa ja ilman Häntä minulla ei ole mitään. Jeesus on rakas ja rakastan Häntä enemmän kuin koskaan. Rakastan Jeesusta joka päivä enemmän, kuin edellisenä päivänä rakastin. Jumala on sellainen. Hän on armosta rikas, kun suuri syntinen tekee parannuksen.
Ja Jumalalle kiitos ja kunnia kaikesta hyvästä!