Monenlaisia ajatuksia

[Maria]

Monenlaisia ajatuksia Jumalan Sanaan liittyen

Monenlaisia ajatuksia nousi mieleen, kun aloin lukea kirjoituksia täällä. Oli paljon samaa ja sitten sellaista mikä oli syntynyt itsellä pidemmän ajan pohdintana.
Keskustelua Ilmestyskirjasta, joka on hyvin ihmeellinen kirja. Kun sitä lukee useamman kerran peräkkäin, se avautuu paremmin ja Pyhä Henki antaa enemmän selitystä. Kauan se oli kirja, joka oli vain vaikeatajuinen.
Kun lukee Vanhaa Testamenttia hieman tiuhempaan siinä Uuden Testamentin rinnalla, niin Sana alkaa avata itseään aivan erityisellä tavalla. Näin Herra on opettanut vähän kerrallaan, että Vanha Testamentti selittää Uutta Testamenttia.

Sana on todellakin aarreaitta. Elämä, sille joka sen löytää. Sitä ei moni ymmärrä, ei se ihan ihme ole, ei sitä ole itsekään aina ymmärtänyt, eikä arvostanut. Usein siitä on kuullut, mutta se on jotain, mitä on itse koettava. Nyt sitä ei haluaisi, että se otettaisiin käsistäsi pois.

Mutta samalla tavalla kuin oli Jeesuksenkin aikaan, niin näin on nytkin. Me emme tunne kirjoituksia, vaan helposti me seuraamme muita merkkejä ja sen tähden herkästi eksymme. Oma kokemus virheistäni ja vääristä valinnoistani on sen haavoineen myös osoittanut.
Paljon on tullut käytettyä aikaa moneen, mikä silloin oli mielestäni kiinnostavampaa. En ole itse muuttanut itseäni, muutos parempaan päin on ihme ja se on Herran armoa. Se vaan on niin.

Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.
(Matt. 22:29)

Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Kun ilta tulee, sanotte te: 'Tulee selkeä ilma, sillä taivas ruskottaa', ja aamulla: 'Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä'. Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikain merkkejä ette osaa.
(Matt. 16:2-3)

Jeesus puhuu kuitenkin rohkaisevasti: Mutta, joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. (Matt. 10:22)

Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. (Matt. 24:13)

Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. (Mark. 13:13)

Viime yönä rukoilin, että älä ota minulta pois Raamattua koskaan. Tämä oli todella kouriintuntuvasti sellainen kerta itselleni, kun minulla oli hätä siitä, että tämä on edessäpäin. Minulle tuli sellainen hätä, että jouduin sitä rukoilemaan.

Nyt se aika on hyvin lähellä, kun Sana otetaan meidän käsistämme pois. En tiedä mitä se käytännössä tulee tarkoittamaan, mutta hätä on sellaista, että se laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ikäänkuin olisit käymässä sellaiselle tielle, joka on itsellesi täysin tuntematon. Silloin et voi sanoa varmuudella mitään, mikä antaisi sinulle turvaa tulevaa varten. Silloin voit ainoastaan kääntää katseesi Elävän Jumalan puoleen, joka on kaikkien ylivoimaistenkin asioiden yläpuolella.


Sivuseikka, jonka voit ohittaa, jos haluat, mutta lue, jos koet hyväksi

Jos minne vain lähdetkin, kysele Herralta tätä asiaa.
Vielä on saatavilla monenlaisia evankeliumivihkosia, joiden mukaanottaminen ei ole työlästä. Voit myös laminoida lompakkoosi tai passin väliin Raamatunlauseita (myös eri kielillä).
Saattaa olla hyvä myös omistaa Venäjän kielinen versio Raamatusta.
Raamattu, jos mikä on tämän päivän ajankohtainen media.
Armoa on se, että "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidät ravitaan".



Toinen tapaus eilen klo 23:58

Menin nettiin klo 23:58 eilen. Siellä oli alkamassa lähetys, suora lähetys, josta en edeltäkäsin tiennyt. Kiitos Herralle.
Olin ensimmäistä kertaa kehotuksesta uutisvirrassa koko päivänä. Näin Herra osoitti, että Hänen omansa saa tietää, mitä meillä on oltava sillä hetkellä silmien edessä, kun me sitä eniten tarvitsemme. En "tiedä" mitä varten minun se tuli nähdä, mutta suorassa lähetyksessä kuulin puheen ja kaikki kysymykset suoriltaan, sekä niihin annetut vastaukset. Jätin asiat samalla rukouksessa Herran käsiin.

Jeesus on tärkeä, Raamatun tutkiminen, Pyhän Hengen yhteyden kokeminen uskovien kanssa, rukoileminen sekä esirukous. Tarvitsen näitä kaikkia elämääni


Jotain yhtäläisyyksiä Rositan kokemuksiin?

Viime yönä sen myös koin, että Herra herätti yöllä siihen, että kuulin todella kovaa koputusta. Koin jotain samaa, kuin koetaan ehkä sitten kun on tulossa Herran häät. Kaikki eivät kuule kutsua.
Tuntui siltä, että onneksi heräsin ääneen. Se tuli kyllä kovana, mutta sydämeni oli sellainen, että ajattelin, että, mitä jos olisin ollut yksi niistä joka ei kuullut kutsua. Löysin ikäänkuin puuttuvan palan. Mitä jos olisin jäänyt pois joukosta?
Sillä useinhan me murehdimme sitä, että mitä jos se, tai, tämä tai tuo ei pääse Herran juhliin.

Mutta kuinka usein me olemme tässä paikassa, jossa kysyisin että olenko itse kelvollinen?
Yöllä kun minut herätettiin, sain ymmärtää, että minä olen arvollinen armosta. Mutta suuri Jumala ei anna arvoa sellaiselle, että me ikäänkuin käyskentelemme siinä laitumen liepeillä. Että me vain hipaisemme hieman sitä laitumen ruohoa ja olemme ikäänkuin maistavinamme sitä.

Sillä hetkellä tiesin, että kuulemiseeni vaikutti se, että tunnustin edellisenä iltana julkisesti Jeesuksen omaksi Herrakseni. En sellaista usein tee. Sen teen, kun niin koen, mutta en tee sitä tekemisen vuoksi. Saatan puhua uskon asioista ja esittää mielipiteeni, tai jotain muuta siihen liittyvää. Mutta se, että tämä päivä on nyt valintapäivä, se tarkoittaa myös uskollisuutta.
Uskollisimmatkin meistä lankeavat. Ennen kuin kirjoitin sanaakaan, tiesin, että Jumala vaatii minua tilille niistä. Minä olen Herran oma. Mutta tiedän, että se voi olla minulle myös vaikea tie. Se voi olla Pietarin tie. En kuitenkaan tahdo olla Juudas, vaan tahdon polvillani anoa, että jos Herra suot, anna minulle armosi, anna olla Sinun omasi sellaisena kuin olen. Anna minun olla oikeassa suhteessa Sinuun. Sillä enhän sitä itsessäni milloinkaan ole. En, vaikka yrittämällä yritän.


Haluan antaa kunnian Jumalalle

Sillä siitä yöllisestä kokemuksestani opin, että se  pelästytti minut. Minuun iski todellinen Herran Pelko. En ole ennen aivan sellaista kokenut. Mitä jos Hän ei tulisikaan minun oveni taakse? En tahdo sellaista, että niin kävisi. Ymmärsin, että Jumala on ehdottomasti sitä, mitä Hän sanoo olevansa. Minun tulisi muistaa se aina ja kaikessa ja kaiken aikaa. Minun tulee pyytää tätä muistamisen salaisuutta loppuun asti.

Lopunajan puhdistuminen on tätä. Se vain jatkuu. Aina vain. Tahrattomuuteen asti. Niin, että jälkeen jää vain Hän yksin, eikä enää mitään mikä on minusta.

Minä ja minun muurini sortuvat yhä uudelleen ja uudelleen. Olen saviastia hetken ja taas maankamaralla sirujen sateena. Siinä maan hiljaisuudessa ei kukaan edes näe mitään. Sillä minä olen vain savenvalajan kanssa. Loppuun asti. Ja siltikin, se on parempi vaihtoehto, kuin olisi olla muuta jossain muualla.


Meidän tulee antaa kunnia Jumalalle. Meidän tulee kiittää Hänen Pyhää nimeään.
Jumalan Pyhä nimi tulee olla keskuudessamme kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen.
Jumalassa on viisaus ja voima.
Meidän Pyhä Jumalamme, joka on luonut taivaan ja maan, Hän todella on Pyhä. Iankaikkisesta iankaikkiseen
Aamen.

[Sanna]

En tiedä onko Herra poistanut minulta tuota pelkoa mutta jotenkin olen tullut siihen tulokseen että varaudun siihenkin jos joudun jäämään tänne.
Sehän tietää vain vähän enemmän evankeliointi työtä. Toki olosuhteet on huonommat noin niinkun nätisti sanottuna.

Niin kuin kirjoitit sirpaleena maassa on parempi jos saa olla Herran kanssa.

Ja en vaan jaksa pelätä enää. Sitä on saanut tehdä tässä maailmassa ihan tarpeeksi. Tavallaan olen armahtanut itsenikin siitä että en saa pelätä. Haluan pitää siitä lapsen uskosta kiinni että Jumala ei hylkää omiaan.

Mutta kyllä nuo hetket kun Herra koskettaa tai antaa näkyjä niin seisauttaa veret niin sanotusti. Sitä ymmärtää oman pienuuden ja heikkouden. Sekä ne hetket jos saat jonkun moitteen tyylisen varoituksen. Tässä ollaan sellaisen Auktoriteetin ja Korkeimman edessä joka voi halutessaan sormella pyyhkäistä meidät pois, että kyllä se itsellä pitää jatkossakin terveen Herran pelon. Ja tietynlaisen pelon että entä jos sitä ei olekaan uskossa kun vertaa itseään kaikkiin muihin jotka ovat jo pidemmällä.

Ehkä Herra herättelee meitä viimemetreillä siihen että mietimme näitä asioita. Että katsomme omiin jalkoihimme onko niihin tarttunut jotain mikä estää tai vaikeuttaa kulkua.

Sattuu niin paljon sydämeen kun monet ihmiset vastaavat ettei Jumalaa olisi olemassa tai anna todistukset. Mutta miten selität uskomattomalle tälläiset pienet asiat. Kehoitukset, varoitukset ja unet?
Miten selität pilkkaajalle sen että ymmärrätkö miten pienestä täällä on kaikki kiinni? Kun itse elät tavallaan maailmassa jota muut eivät nää.

[Maria]

Emme ole ehkä vielä aidosti hiljentyneet


Oletko koskaan miettinyt, että sinulla on lupa tehdä jotain ilman pelkoa?

Kuka sillä hetkellä halaa tai tulee kylään, kun tarvitset apua tai ihmistä ihan fyysisesti? Se, joka rakastaa, sillä hän ei pelkää. Näin uskon.
Ajatteletko koskaan, että pelkästään kasvojen "piilottelu" (lähes) maatumattoman "muovipeitteen/-naamion" takana estää näköyhteyden toisen elävän ihmisen kanssa? Näin ei ollut aiemmin kotimaassamme, ei ole ollut ainakaan minun elämäni aikana.

Sitten kun me emme osaa enää elää ilman valmiita asioita ja tavaroita, emmekä selviä ilman uutisia ja videoita maailman nykytilanteesta, meiltä löytyy tuhansia tapoja selvittää miten selviämme, mutta emme ehkä ole käyttäneet vielä "omaa aikaamme" siihen, että todella pysähtyisimme. Vai olemmeko?

Se on katumista, että ymmärtää jälkeenpäin olleensa väärässä, ja katuu niin paljon, että haluaa muuttaa ensin kaiken vanha. Haluamme muuttaa entisestä elämästämme kaiken, mikä oli väärää, ennen kuin jatkamme eteenpäin. Katumista on myös pyytää apua mieluummin ylhäältä, kuin alhaalta sillä hetkellä, kun ymmärrämme omat tekomme vääriksi.


Hengellistä ihmistä ei voi kukaan tutkia järjen avulla

Ennakoidun ja tutkitun käytöksemme avulla meistä tiedetään hyvin paljon, ellei jopa lähes kaikkea. Meistä tiedetään paljon, että meidän avullamme voitaisiin tehdä jotain, mikä hyödyttäisi suurempia suunnitelmia.

Oli aika, jolloin meidän käytöstämme tutkittiin ja tulkintatapoja oli useita. Miten voimme ymmärtää oman etumme ja miksi on tärkeää, että teemme parhaamme löytääksemme totuuden?


Jotain on kysyttävä joskus ensimmäisenä, onhan kyse kuitenkin meidän omasta elämästämme

Annanko tietoa itsestäni ilman erillistä korvausta vastaan eteenpäin?

Mitä kaikkea tarvitsemme ennen päätöksentekoa?

Haluammeko olla itse päättämässä, vaikka meidän aistimme ovat lähes kaiken aikaa toisen hallinnassa?

Miten olisi, jos palkinnon sijaan valitsemmekin erilaisia lähestymistapoja elämäämme?

Voimme valita itse uuden suunnan elämäämme, jos tahdomme. Tahdommeko?

Miten olisimme voineet tietää mitä on tulossa, ellei Jumala olisi Sanansa kautta siitä kertonut meille? Tästä on hyvä usein aloittaa löytäminen.


Käytöksemme ohjaaminen, ja sen tunnistaminen ja ennakointi, on eräänlaista varautumista

Teetkö ateriaa varten kaiken itse, ihan alusta asti? Entä valmistatko sen osittain itse, ehkäpä kasvattamalla jotain mitä useimmiten ostetaan kaupasta? Paljonko käytät ruoaksesi pikaruokaa, syötkö usein ravintolassa? 
Katosiko pankkikortti? Mihin ilmoitit siitä?  ( Jne.)

Vesi ja sähkö tulee sisälle asti, ja tieto tästäkin menee erityisistä syistä eteenpäin.
Evästeet seuraavat meidän liikennettämme internetissä, televisiomme on ehkä kaksisuuntainen, puhelimemme ei toimi ilman suuria määriä erityislupia meiltä, avaimemme ovat usein jo älyavaimia, kotimme on älykäs ja autommekin toimivat usein etäyhteyden kautta. Ja osa autoistamme ajaa itsestään eteenpäinkin. Ilman meitäkin siis.


Mitä meistä jäi jälkeemme?

Käytöksemme ohjaaminen tapahtuu mieltymysten mukaan. Halauksia ja läheisiä ihmissuhteita voidaan tehdä tarpeettomiksi, kun annetaan kotiin ensin kaikki halpaan tai edulliseen hintaan. Mieli laulaa ilosta hetken, mutta sitten meistä onkin jäljellä enää vain virtuaalinen ihminen. Ihminen ilman sisältöä. Yksinäinen ihminen.


Ympärillä on vaikutteita, ei niinkään vaikuttajia

Kun luottamus Jumalaan on vähäinen tai jos se on täysin hävinnyt, on myös mielihyvä elämästämme kadonnut. Silloin ihminen on ehdollistanut itse asiassa suuren osan elämästään ja myös mielipiteistänsä, mielihyvän ympärille, eikä ehkä edes itse huomaa sitä.


Saako Jumalan pelko meidät peittämään kasvomme?

Pelko on tarttunut jo meihin, mutta sen mukana tarttuu paljon muutakin, kuin vain yksi pelko. Ihmispelko, läheisyydenpelko, sairaudenpelko ja kuolemanpelko. Pelkkä pelko voi viedä ihmisiä mukanaan. Jos pelastus on pelkoon perustettu, se voi jopa saada meidät uskomaan vaikka sotaan, että emme joutuisi kohtaamaan Jumalaa, emmekä omaa pelkoamme.

Jos ymmärsimme pysähtyä, ehkäpä näämme, että emme edes tunne Jumalan Sanaa niin hyvin, että voisimme sivuuttaa sitä enää. Olemmehan riippuneet monissa muissa asioissa liikaa. Se on ehkä alkanut kuormittaa jo meitä? Rakkaus on pelosta vapaata ja se on etuoikeus, jonka Jumala antoi meille Jeesuksessa Kristuksessa.

Emme ole ehkä aidosti hiljentyneet. Televisio, tietokone, älypuhelin, radio jne. ovat olleet meille usein liiankin tärkeitä. Eivät ainostaan ulkopuolella olevat asiat lyö silmillemme. Huomaamme, että meidän Jumalamme ei ollut meille tärkeä ja siksi ulkopuolella olevat asiat ja ihmisrakkaus saivat tulla Hänen tilalleen ihan luvan kanssa. Tämä saa meidät ensin surulliseksi.


Jos luovuttaa avaimet vieraan käteen, menettää yksityisyyden ja sen myötä todellisen suojan

Kun pysähtyminen tapahtuu, mielipiteisiimme voidaan vaikuttaa vaikutteiden kautta. Ajatuksenkulkua voidaan viedä luvan kanssa tiettyä suuntaa kohti. Meillä on yhä mahdollisuus päästä vaikuttamaan siihen, mitä suuntaa kohti etenemme.
Mahdollisuus on antaa avaimet tässä ja nyt Jumalan käsiin, tai antaa kaiken mennä ennakkoon sovitulla tavalla.

Valinta on meidän, kuka on Herramme?

––––

Kaikki on valmista Jumalalle, jos tahdomme. En halua sanoa, että olen oikeassa. Tämä olisi epärehellisyyttä Jumalan Sanaa kohtaan. Yllä olevan kirjoitin, koska se on tätä, mikä nyt itseäni puhuttelee. Valitsen Jeesuksen, mutta en aina ymmärrä Hänen tahtoaan. Haluan silti ojentautua sen mukaan mikä ei vielä näy.

Herra muistuttaa tästä usein, että päästän Hänet lähelleni, mutta osa Hänen sanoistaan jää silti kuulematta. Tämä aika, jota on viime vuosina kokenut, on valmistautumista varten. Emme ole vielä valmiita, mutta se onkin syy lähentyä Jumalan kanssa.

Jumalan tekojen edessä saa olla vain armon kautta ja Jeesuksen veren tähden. Tämä on sama kuin olisi turvassa. Olinpa kuka tahansa tai missä tahansa. Jeesuksessa meillä on tie, totuus ja elämä.
Amen.

[Maria]

Eräässä paikallisseurakunnassa oli säännöllisesti koolla joitakin ihmisiä. Säännöllisesti järjestetyn tilaisuuden jälkeen eräs mies lähti aina nopeasti pois. Hän tuli paikalle aina ihan vähän ennenkuin tilaisuus alkoi ja hän jäi yleensä istumaan mahdollisimman taakse.

Toinen mies tuli aina hyvissä ajoin ja hänen mukanaan oli usein muitakin. Hänellä oli tapana noutaa seurakuntaan muutamia ihmisiä, jotka hän kyyditsi paikalle. Hän oli usein myös auttamassa tilaisuuden järjestelyssä ja antoi aina kolehtiin avokätisesti.

Toinen mies ei milloinkaan keskustellut muiden kanssa vaan piti etäisyyttä ja nyökkäsi, kun haavi meni ohitse. Hän ei laulanut muiden mukana, vaan seurasi paikallaan laulukirjan sivuja.

Autolla kulkeva mies viihtyi hyvin muiden ihmisten seurassa ja hänen tiedettiin olevan hyvin pidetty.

Moni ihminen pohti, että mikä toisen miehen tilanne on. Kukaan ei kuitenkaan käynyt juttelemassa hänen kanssaan ja tilaisuus tilaisuuden jälkeen hän sai olla yksin.

Pitkän ajan kuluttua miestä ei enää näkynyt ja sitä ihmeteltiin. Moni ajatteli mielessään kaikenlaisia asioita, mutta kukaan ei tiennyt hänen nimeänsä.

Toinenkin mies katosi samaan aikaan ja hänen lähtöään surtiin kovasti.

Eräänä päivänä seurakunta sai yhteydenoton kirjeitse. Kirjeen oli kirjoittanut nainen, joka oli toisen miehen tytär. Mies, jonka nimi oli kaikille täysin tuntematon oli menehtynyt.

Tytär kirjoitti, että hänen isänsä oli pyytänyt anteeksi, että ei ollut osannut ottaa yhteyttä toisiin ihmisiin. Mies oli käynyt katsomassa ja seuraamassa tilaisuuksia, sillä hänen aikansa oli ollut lopuillaan. Hän oli etsinyt vastauksia kysymyksiin, mutta ei ollut löytänyt niitä.

Kerran, kun hän oli lähtenyt tilaisuudesta, mies oli tavannut bussipysäkillä vanhan ihmisen, joka oli ojentanut hänen käteensä lapun. Siinä oli lukenut: Taivas, miten pääsen sinne?

Mies oli ihmetellen kysynyt, että mistä tämä vanha ihminen tiesi, että hän etsi tietä sinne.
Vanhakin ihminen tietää milloin joku etsii, hän oli vastannut.

Mies oli kutsuttu hänen kotiinsa ja hänelle kerrottiin, että jos uskot että Jeesus on Jumalan Poika, niin pelastut. Ja mies sai kuulla, että jos ymmärtäisimme, miten suuri asia tämä Usko on, ei kukaan enää etsisi, vaan kaikki olisivat jo löytäneet.

Miehen tytär halusi kiittää, että hänen isänsä oli tavannut tämän vanhan ihmisen, joka oli kertonut hänen isälleen Jeesuksesta. Mies oli nyt päässyt Taivaan Kotiin.

Meidän Herramme tykö on lyhyempi tie, kuin voisi ajatellakaan. Monesti me ajattelemme, että Pelastussanoma on kerrottava eri tavalla kuin se on Raamatussa. Riittää, että olemme itse sillä tiellä ja sen varrella näemme jokaisen ihmisen, joka etsii.

Kaksi erilaista ihmistä tapasivat toisensa

Kuka oli tämä toinen mies? Hän oli mies, joka ei myöskään ollut vielä löytänyt tietään Jumalan luo. Hän osasi olla ihmisten seurassa ja osasi tehdä sen, mitä ajatteli, että hänen odotettiin tekevän. Hänelle oli luontaista olla aktiivinen ja seurallinen. Hän tiesi mistä ihmiset pitävät.

Kun Jumala näyttää meille erilaisia ihmisiä, me menemme helposti siihen ansaan, että uskomme näkemäämme. Onkin tärkeää, että me itse olemme siellä missä pitää, ja ettemme anna näkökykymme heijastaa sitä, minkä itse luulemme olevan todellista.

Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan syntisiä varten, ei vanhurskaita varten. Me saamme yhä opetella tätä. Jokainen ihminen voi kompastua ja harhautua matkallaan. Siksi on tärkeää, että me olemme aina valmiita olemaan siellä missä meitä tarvitaan.

Tämä kertomus on Herran antama. Hän näytti sen kadulla puhuen minulle. Sanoma on, että tapaanpa ihmisen ihan missä vain, en voi koskaan tietää sitä, minkä Herra tietää. Tiedän sen vain silloin, jos Hän sen minulle ilmaisee. Siksi otan tämän esimerkiksi elämääni.

Kuka tahansa edessäni oleva ihminen voi tarjota minulle apua, en välttämättä itse aina tiedä tarvitsevani sitä. Ja kuka tahansa ihminen voi tulla eteeni ja tarvita Jumalan apua, olenko silloin kuulolla? En tiedä sitä aina etukäteen, mutta haluaisin niin.

Toivon, että voin antaa Jumalan Sanan vaikuttaa minuun edellä käsin niin, että olisin sillä tiellä, missä on Jumalan ainoa Poika ja Hänen rakastamansa kadonnut lammas. Ja toivon, että olisin kiinnostunut aidosti yhteisestä ajastamme silloin. Että en olisi liian kiireinen tai huolien täyttämä, koska silloin minulla ei ole mitään, mistä ammentaa.

Herra antakoon meidän pysyä mukana tällä tiellä, jolle olemme armosta saaneet astua. Kiitos Jeesus, että löysit meistä jokaisen. Pidä meidän suhde Sinuun yhä parempana ja parempana loppuun asti, Taivaan Kotiin asti.

Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä
(Joh. 17. luku)

[Kulkija]

Maria, kiitos

Kirjoitathan lisää, sinulle on annettu lahja

[Sanna]

Onhan Marialla kaikki hyvin? Tai jos taukoa pidät täältä, niin siunattua sellaista sinulle

[Tuija]

Olen miettinyt samaa, mihin Maria jäi?
Siunausta ja Jumalan Rauhaa sinulle Maria, olet rakas sisko
❤❤❤