Tarvitset apua, mutta et kerro oikeasta asiasta Hänelle
Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa tavallaan haluaisit tehdä todellisen asian kautta "tikusta asiaa", mutta teetkin sen omalla tavallasi? Et uskalla sanoa asiaa, niin kuin se oikeasti on?
Tarvitset apua, mutta et kerro oikeista asioista, vaan sanotat pyyntösi kiertoilmaisun keinoin?
Keskustelu lähtee sivuraiteille, koska et ole (toiselle) ihan suoraan sanonut mitään sellaista, mitä oikeasti tarkoitat.
Kun niin teemme, virhe kääntää keskustelumme päälaelleen, ja saa meidät katuvalle mielelle. Tuntuu siltä, että ei olisi pitänyt suutaan edes avata. Ja se onkin ihan totta. Suun avautuminen saa meidät joskus hölmöilemään. Sieltä pääsee toisinaan esiin "sammakoita".
"Sammakon" kanssa toinen alkaa vain hämmentyneenä ihmetellä ja me ajattelemme, että ei olisi pitänyt olla omavoimainen. Olisinpa ollut rehellinen.
Toinen saattaa jopa ymmärtää meidät niinkin väärin, että hän ehkä jopa suuttuu meille, ja me voimme joutua vaikeaan ja epäselvään kommunikointi-katkokseen. Me erkanemme toisistamme ja yhteydenpito voi jopa lakata välillämme kokonaan.
Jos kuitenkin uskallamme tehdä jotain asian korjaamiseksi, tilanne voi kääntyä
Aina kannattaa korjata asia ensin Jumalan kanssa. Voimme sanoa Hänelle mitä olemme tehneet, ja pyytää Häneltä mahdollisuutta saada korjata tehtyä asiaa toiseen suuntaan; oikeaan, ja totuuden mukaiseen suuntaan.
Se vaatii kyllä nöyrtymistä ja virheen myöntämistä, eikä se kyllä ole aivan kivutonta. Mutta jos ei yritä, ei sitä voi koskaan tulla onnistuneeksikaan?
Mistä alkaisin?
Elämän vaikeita paikkoja on päästä yli niistä hetkistä, kun mieleen nousee ajatuksen siemen, joka alkaa näin: "Mitä se auttaa, jos sanoisin...". Silloin meidän on uskallettava kuulla hiljainen ääni sisällämme, joka muistuttaa meitä, että jos sydän on siellä missä pitää, eli lähellä Herraa, me uskallamme ottaa seuraavan askeleen. Sillä tavalla onnistumme tyrmäämään omaa elämää pelottavat ja lannistavat ajatukset. Emme enää pelkää, että meidän sanoja ei ymmärretä.
Jumala on se, joka voi yhdistää meitä muiden kanssa. Niinkin erilaisia, kuin me kaikki olemme ja miten monta väärinkäsitystä välillämme voikaan olla, niin Hän kyllä pystyy siihen. Hän on se ainoa, joka antaa meistä jokaiselle Hänen omat siipensä suojaksemme.
Kun me saamme ne selkäämme, ne auttavat meitä aloittamaan päivämme alusta aina vaan uudelleen, ja uudelleen.
Virhe ei vielä kaada meitä
Virhe ei vielä kaada meitä, vasta ylpeytemme sen meille tekee. Mutta kuopastakin saa nousta, sillä sitä varten meitä on tiellä yhtä aikaa enemmän kuin yksi. On yksi, joka on myös "näkevien" silmien kanssa liikkeellä.
Me emme aina muista lahjamme arvoa
Kymmenen käskyä ovat ikäänkuin elämämme taustalla olevat taulunraamit. Niiden avulla ja niiden puitteiden sisällä me usein myös pääsemme jaloillemme. Jeesus itse otti lain harteilleen. Hän tuli täyttämään lain.
Me uskomme siihen, että meille riittää tämä totuus tänäänkin. Hänen kanssaan me emme ole milloinkaan yksin.
Emme enää pidä itsestään selvänä yhteydenpitoa, emmekä rakenna elämäämme tyhjien lupausten varaan
Kun tapaat rakkaasi pitkän ajan jälkeen, hän haluaa yleensä kuulla kaiken mitä sinulle on viime kerran jälkeen tapahtunut: "Kerro kaikki, mitä sinulle kuuluu?" Hän kuulee sen mieluummin sinun kertomanasi, siispä kerrot siitä itse aina omin sanoin. Ethän silloin arastele? Koska edellisestä kerrasta on aikaa, on paljon puhuttavaa. Välillä puhutaan jopa päällekkäin. Välillä itketäänkin, ja välillä nauretaan.
Mikä on ollut hyvää?
Kun olemme kertoneet kaikki asiat, jotka painoivat sisintämme, taakka harteillamme alkaa kevenemään.
Nyt me alamme muistaa sellaistakin, mikä on ollut hyvää. Me alamme palata ajassa taaksepäin.
Alamme ikävän ja kaipauksen ja taakoista väsyneen mielialan väistyttyä jo hieman hymyilemään(kin). Me alamme nähdä metsässä puita ja puita metsätiellä.
Nyt me alamme kiittämään siitä, että rakkaamme on yhä elämässämme, ja että Hän on ollut kaikkina aikoina rinnallamme. Näkyvällä tai näkymättömällä tavalla.
Hänellekin hyviä uutisia
Nyt me näemme hänet ihan erityisellä tavalla. Vähän niin kuin uusin silmin, mutta kuitenkin ihan vanhan ihmisen tavoin.
Samalla tavalla huomaamme, että miten paljon Jumala on meidän hyväksemme tehnyt. Ja niin me alamme kertoa myös Hänellekin hyviä uutisia.
Me kiitämme kodistamme tai mistä ikinä olemmekin ruuan ja ylläpitomme lisäksi kiitollisia. Vaikka sängystämme ja peitostamme, mitä ikinä olemmekaan Hänen avullaan Häneltä saaneet.
Kun murheemme on vuodatettu, sen jälkeen muistaa yleensä kiitosaiheetkin. Silmät suorastaan "avautuvat".
Sovitaan uusi tapaaminen
Sovitaan Hänen kasvojensa edessä, että haluamme nousta omasta kuopastamme. Jos olemme sieltä jo saaneet nousta, nyt me iloitsemme siitä. Me kiitämme siitä ja pyydämme, että voisimme olla Hänen apuaan, jos vaikka joku toinen on nyt siellä kuopassa.
Joka haluaa olla Taivastiellä
Jokainen, joka haluaa olla Taivastiellä on jatkuvasti yhteydessä ylöspäin. Meillä on säännöllisesti tapaaminen Herran kanssa.
Pyydetään, että Herra ilmoittaa itsensä Sinulle ja minulle. Kerrotaan yhdessä, että haluamme Hänen apuaan siinäkin.
Laina muuttuu Herralta saaduksi lahjaksi
Kaikki merkit Herrasta tulevat näkyviin pikkuhiljaa ja välillä me olemme ymmällämme.
Vaikka me olemme toisinaan ymmällään, se ei tarkoita sitä, että Herran seuraaminen olisi vaikeaa. Se on Hänen jalanjäljissään kulkemista. Sillä tavoin on hyvä mennä eteenpäin.
Moninaisten kokemusten tie
Minäkin olen ollut kuopassa. Jos kukaan ei olisi ollut siellä ollessani minusta kiinnostunut, en enää eläisi. Siksi olen kiitollinen Jumalalle, että Hän lähti auttamaan minua, vaikka olin sellainen kuin olin. Ansioton ja täynnä vikoja, mutta hänen silmänsä näkivät minut arvollisena.
Sen tähden kaikki ovat myös minulle arvollisia.
Kun me kuljemme Herran jälkiä pitkin, niitä pitkin ovat monet ja niin monet muutkin ennen meitä kulkeneet.
Emme enää tiedä, kenen kaikkien Jumalan lasten kaltaisiksi me tällä matkalla tulemme, mutta Herran kanssa on aika monta matkaa tehty ennen meitä. Se on siis moninaisten kokemusten tie.
Ja hän meni ja täytti leilin vedellä ja antoi pojan juoda
Ja Jumala avasi hänen silmänsä, niin että hän huomasi vesikaivon. Ja hän meni ja täytti leilin vedellä ja antoi pojan juoda. Ja Jumala oli pojan kanssa, ja hän kasvoi ja asui erämaassa, ja hänestä tuli jousimies.
(1. Moos. 21:19-20)