Heräjä rakkaani!

[Sanna]

Sauli Lehtosen kappale on soinut pidemmän aikaa päässäni aiheuttaen lieviä kylmiä väreitä. Jokainen muistanee, että Mun aika mennä on kappale jäi nuoren miehen viimeiseksi kappaleeksi. Hirvi katkaisi hyvin alkaneen laulajan uran ja vei pojan muille laulumaille.



Iltamme ensimmäisen

Taas muistoista löydän

Heräävän rakkauden, ja kahvilan pöydän

Käden kun kädelle sun, mä laitoin niin hiljaa ja arastellen

Kutsuuni mun, sä vastasit värähtäen

Jos nään, sun silmistäsi lämmön kadonneen,

Jos et sä enää vastaa katseeseen, on kylmyys hiipinyt jo sydämeen,

Jos nään, oot kärsimätön kun me kohdataan, ei huules sula enää kuumaan suudelmaan,

Niin ymmärrän mun aika mennä on,

Vuosia laske mä en, vaan joskus kuin salaa

Menneitä mietiskellen, tuo tuokio palaa

Käden jos kädelle sun, nyt laitan ja hellästi sua hyväilen

Kutsuuni mun, sä vastaatko värähtäen.

Jos nään, sun silmistäsi lämmön kadonneen,

Jos et sä enää vastaa katseeseen, on kylmyys hiipinyt jo sydämeen,

Jos nään, oot kärsimätön kun me kohdataan, ei huules sula enää kuumaan suudelmaan,

Niin ymmärrän mun aika mennä on.





Vasta googletettuani sanat, näin tämän hengellisen merkityksen ainakin omassa, mielikuvituksen rikastamassa päässäni.



Ylkä, rakas Kristuksemme tarjoaa meille jokaiselle kättä. Ei pakota. Saa ehkä seuraamaankin itseään, mutta Hänen kääntyessään katsomaan silmiämme vuosien jälkeen, kysyn, olemmeko vielä palavia seuraajia? Samoja Kristukseen vastarakastuneita, kun silloin kun tulimme uskoon?



Olemmeko jollain tapaa luovuttaneet? Nääntyneet matkalla? Niin väsyneet maalliseen vaellukseen, että Kristukseen katsoessa, emme kehtaa päätämme nostaa?



Kristus on luvannut olla kanssamme loppuun asti. Kun Hän tulee hakemaan omansa, on Hänen mentävä takaisin ja kysymys kuuluu, pidätkö katseesi Hänessä siihen asti, jotta Hänen ei ole mentävä yksin? Pysytkö Hänen rakkaanaan?



Lähdön hetkellä pidäthän huolen, että katseesi on ollut lämmin. Että olet kilvoitellut loppukirisi niin palavasti, että voit riemuiten juosta Ylkää vastaan ja sanoa, katso minä olen tässä!



Kovien muutosten äärellä ollaan maailmassa. Maailma on jätettävä ja ryhdyttävä tuollaiseksi kaikkien pilkkaamaksi Jeesuslaiseksi, tyrkyttämään Evankeliumia kaikille, kuten Jehovan todistavat ovat vuosia tehneet.

Eilen kuin vastaukseksi, tunsin autoa ajaessa kämmenen kuumenevan todella paljon, kuin joku olisi siihen laittanut ison lämpöisen käden. Kuulin sanat älä pelkää, Minä olen sinun kanssasi.



Tämän haluan sinullekkin sanoa, älä pelkää, Jeesus on kanssasi! Otetaan jokainen kutsu vastaan rohkeasti, astua maailmasta. Aika on nyt.



Jäädään odottamaan tuota kuumaa poskisuudelmaa, jonka saamme painaa Kristuksen poskea vasten, kun olemme morsiamina taistelleet hyvän matkan ja saaneet ison kutsukortti pinon jaettua mahdollisimman monelle



Rakkaani on minun, ja minä hänen —
hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.
Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat,
kiertele, rakkaani, kuin gaselli,
kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.
Korkea Veisu 2:16-17

[Rakastettu]

Musta tuntuu että ajelehdin vain kauemmas Jumalasta. Kunpa osaisin rakastaa Herraa niin etten haluaisi muuta kuin Hänet.

[Sanna]

Valinta pitää tehdä tässä ajassa. Ensimmäinen käsky Rakasta Jumalaasi yli kaiken -sinulla ei saa olla muita jumalia.
Jumalaa ja Jeesusta pitää kyetä rakastamaan enemmän kuin omaa puolisoa tai lapsia. Kun ylösoton hetki tulee, ei voi jäädä maailman rakkauteen kiinni, muutoin käy kuin Lootin vaimolle.

Jos joka päivä vietät Jeesuksen kanssa aikaa ja rukoilet ja olet kuuliainen niin kyllä sinä kasvat Häntä kohden kokoajan, vaikka muulta tuntuisi.

Jeesus on välittäjämme itsemme ja Jumalan välillä. Me olemme itsessämme niin syntisiä ettei meillä ole asiaa Jumalan, Isän pyhyyden eteen ilman sovitusta. Se on Jeesus ja siksi meillä on Jeesus.

Kun tutkimme Raamatun henkilöitä ymmärrämme, ettei kukaan ihminen ole kelvollinen. Jumala ei kuitenkaan kysy kelpaavuutta ja vaan rohkeutta ja kuuliaisuutta seurata.

[Sanna]

Raamattu ei ole mikään turhanpäiväinen kirja. Se on kuin aarrekartta. Kartta, joka opettaa etsimään ja oppimaan tuntemaan, meidän Isämme ja meidän Jeesuksemme.
Raamattu on valtaisa opettaja itsessään, sama kuin yrittäisi rakentaa taloa ilman piirrustuksia, jos yrittää selvitä uskossa opettelematta tuntemaan sitä, kuka meidän Isämme oikein on.

Ja sinä voit kutsua Jumalaa Isäksi. Sitä hän sinullekkin on. Rakastava Isä, joka janoaa että otat Hänestäkin selvää. Vanha Testamentti sisältää kyllä punaisena lankana rakastavan ja armahtavan Isän.

[Sanna]

Rakkaus on syvä kiintymyksen tunne johonkin. Syvää kiintymystä ilman eroottista puolta kuten äidinrakkaus ja kristillinen rakkaus.

Rakkaus ei ole räiskyvää intohimoa vaan todellisuudessa rakkaus on valintoja, tekoja, arvojen mukaista toimintaa ja sitoutumista kohteeseen.

Rakkaus ei kuitenkaan ole lääke, joka poistaa vaikeat tunteet.

Tasapainoisessa suhteessa on tilaa tulla kuulluksi ja nähdyksi ja siitäkin huolimatta tunnemme joskus yksinäisyyttä. Tämä pätee myös uskossa.

Toisinaan tulee myös aikoja, jolloin mieleen tulee ajatuksia, että entä jos en olekaan oikeassa suhteessa? Entä jos en ole rakastettu? Olenko tässä yksin?

Ihmisen omat ajatukset eivät kuitenkaan ole luotettava tiedon lähde.

Rakastamaankin pitää opetella. Aivan kuten parisuhteessa. Se on oma valinta antaako toisen luonteenpiirteiden ärsyttää, vai päättääkö että hyväksyy toisen koko pakettina vikojen kanssa.

Se on oma valinta, että hyväksyykö epävarmuuden ja pelon päättäessään jakaa arkensa jonkun kanssa.

Se on oma valinta keskittääkö huomion suhteessa hankaliin asioihin vai keskittykö hyviin ja järjestelee elämänsä molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun.

Kiintyminenkin kasvaa rakkaudeksi ja rakkaus kasvaa yhdessä vietetyn ajan myötä, kun opimme tutustumaan ja tuntemaan toisen. Harva ihminen voi sanoa rakastavansa vastaantulijaa, mutta vietettyään vastaantulijan kanssa vaikkapa vuoden, tilanne voi olla jo toisin.

Emmekä me aina kykene rakkauteen, koska olemme uskoontullessa rikkinäisiä ihmisiä. Mutta Isän ja Jeesuksen rakkaus meitä kohtaan parantaa sydäntämme ja jossain kohtaa mekin huomaamme että kivisydämen tilalle on tullut lihasydän.

Ei Isäkään meistä saa täydellisiä ja harmittomia seuralaisia, vielä vähemmän Jeesus. Olemme kuin lapsia, vailla peräänkatsomista kokoajan. Silti Isä ja Jeesus rakastaa meistä jokaista. Jokainen eksynyt lammas halutaan kotiin, siitä voit sinäkin olla varma. Sinä olet haluttu.