Ensirakkaus
Lähetetty: 31 Loka 2022, 07:57
Jokainen meistä varmaan muistaa ensirakkautensa kohteen, sen poltteen ja järjettömän hulluuden sekä kaikkivoipaisuuden tunteen. Jokunen meistä saattaa ollakkin sen ensirakkautensa kanssa yhdessä.
Mutta muistammeko ensirakkauden Jeesukseen? Uudestisyntymän ihmeen, ilon, vapauden ja maailmanvalloitustunteen? Onko se meissä vielä? Ja vaalimmeko tuota tunnetta ja rakkauden kohdetta elämässämme?
Aivan kuten maallinen avioliitto voi väljähtyä, suhteemme Jeesukseen voi haalentua.
Parisuhteen alussa keitämme usein toiselle kahvit, pussailemme aamulla ja asetetamme sen toisen usein terveellä tavalla tärkeämmäksi.
Vuosien jälkeen huomaamme, että aamupusujen sijaan kiroamme lattialle jätettyjä sukkia, pahanhajuista hengitystä sekä kahvin tarjoamisen sijaan huudamme että vie ne roskat samalla, kun keität kahvia. Rakastamme varmasti kyllä, mutta emme sitä muista näyttää.
Uskossakin saatamme ajautua työn, arkikiireiden, perheen ja muiden maailman asioiden myötä siihen, että rukoilemme kyllä, mutta muuten emme Herrallemme juuri puhu tai tee Häntä korottavia tekoja.
Rakastamme kyllä ja odotamme Hänen paluutaan, mutta elämmekö niin, että Hän on rakkautemme kohde?
Joskus näin/luin haastattelun vanhasta pariskunnasta, jotka olivat olleet nuoruudesta asti yhdessä ja kun salaisuutta asiaan kysyttiin vastaus oli kuuntelu ja kunnioitus. ( rakkauden lisäksi).
Molemmat puhuivat edelleen hellästi toisilleen ja tekivät edelleen tekoja, joita olivat vastarakastuneinakin tehneet. Ja vaikka töyssyjä matkalle olikin sattunut, niin ohje oli eteenpäin katsominen ja toisen kunnioitus riidoista huolimatta.
Kuinka yksinkertaista ja helppoa! Mutta tosielämässä monesti niin vaikeaa katsoa eteenpäin, eikä toisen virheisiin. Arvostaa ja rakastaa niiden likaisten sukkien, pursuavien roskisten ja eriävien mielipiteiden keskellä.
Mikä on sinun suhteesi Jeesukseen? Vaalitko suhdettanne? Annatko aikaa Hänelle ja uskon asioille kiireellisen arjen keskellä?
Vaalitko sitä rakkautta ja ihmettä jota olet saanut kokea ja näkyykö se sinusta vai onko meillä suhteemme Jeesukseen pelkkä risti kaulalla aivan kuin vihkisormus sormessa - vain merkkinä siitä kenelle kuulumme?
-Sain eilen rukouksessa sanat Suomeen tulossa kovat ajat ja varustaudu. Varustautumisen ohella on hyvä muistaa se tärkein varuste: suhteemme Jeesukseen. Vaali sitä.
Se on tärkein varusteemme joka kantaa kaiken keskellä. Niin rakkaus, kuin uskokin on kuollut ilman tekoja
But He chose to walk that road out of
His love for you and me
Down the Via Dolorosa, all the way to Calvary
Por la Vía Dolorosa, triste día en Jerusalén
Los soldados le abrían paso a Jesús
Mas la gente se acercaba
Para ver al que llevaba aquella cruz
Por la via Dolorosa- Gladys Garcete
https://youtu.be/-VipqbdWQos
Mutta muistammeko ensirakkauden Jeesukseen? Uudestisyntymän ihmeen, ilon, vapauden ja maailmanvalloitustunteen? Onko se meissä vielä? Ja vaalimmeko tuota tunnetta ja rakkauden kohdetta elämässämme?
Aivan kuten maallinen avioliitto voi väljähtyä, suhteemme Jeesukseen voi haalentua.
Parisuhteen alussa keitämme usein toiselle kahvit, pussailemme aamulla ja asetetamme sen toisen usein terveellä tavalla tärkeämmäksi.
Vuosien jälkeen huomaamme, että aamupusujen sijaan kiroamme lattialle jätettyjä sukkia, pahanhajuista hengitystä sekä kahvin tarjoamisen sijaan huudamme että vie ne roskat samalla, kun keität kahvia. Rakastamme varmasti kyllä, mutta emme sitä muista näyttää.
Uskossakin saatamme ajautua työn, arkikiireiden, perheen ja muiden maailman asioiden myötä siihen, että rukoilemme kyllä, mutta muuten emme Herrallemme juuri puhu tai tee Häntä korottavia tekoja.
Rakastamme kyllä ja odotamme Hänen paluutaan, mutta elämmekö niin, että Hän on rakkautemme kohde?
Joskus näin/luin haastattelun vanhasta pariskunnasta, jotka olivat olleet nuoruudesta asti yhdessä ja kun salaisuutta asiaan kysyttiin vastaus oli kuuntelu ja kunnioitus. ( rakkauden lisäksi).
Molemmat puhuivat edelleen hellästi toisilleen ja tekivät edelleen tekoja, joita olivat vastarakastuneinakin tehneet. Ja vaikka töyssyjä matkalle olikin sattunut, niin ohje oli eteenpäin katsominen ja toisen kunnioitus riidoista huolimatta.
Kuinka yksinkertaista ja helppoa! Mutta tosielämässä monesti niin vaikeaa katsoa eteenpäin, eikä toisen virheisiin. Arvostaa ja rakastaa niiden likaisten sukkien, pursuavien roskisten ja eriävien mielipiteiden keskellä.
Mikä on sinun suhteesi Jeesukseen? Vaalitko suhdettanne? Annatko aikaa Hänelle ja uskon asioille kiireellisen arjen keskellä?
Vaalitko sitä rakkautta ja ihmettä jota olet saanut kokea ja näkyykö se sinusta vai onko meillä suhteemme Jeesukseen pelkkä risti kaulalla aivan kuin vihkisormus sormessa - vain merkkinä siitä kenelle kuulumme?
-Sain eilen rukouksessa sanat Suomeen tulossa kovat ajat ja varustaudu. Varustautumisen ohella on hyvä muistaa se tärkein varuste: suhteemme Jeesukseen. Vaali sitä.
Se on tärkein varusteemme joka kantaa kaiken keskellä. Niin rakkaus, kuin uskokin on kuollut ilman tekoja
But He chose to walk that road out of
His love for you and me
Down the Via Dolorosa, all the way to Calvary
Por la Vía Dolorosa, triste día en JerusalénLos soldados le abrían paso a Jesús
Mas la gente se acercaba
Para ver al que llevaba aquella cruz
Por la via Dolorosa- Gladys Garcete
https://youtu.be/-VipqbdWQos
