Viikunapuun oksa?

Valvoja: Sanna

Avatar
Sanna
Valvoja
Viestit: 1213
Liittynyt: 11 Joulu 2021, 09:40

Viikunapuun oksa?

Viesti Kirjoittaja Sanna »

Onko Jumalan työkalut ruosteessa vai työmiehet sanan mukaisesti tehty näkemättömiksi ja kuulemattomiksi?

tractor-2390842_1280.jpg

Olo on tuntunut pitkään tyhjältä. Tuntuu että ei ole mitään annettavaa keskusteluihin. Siinä missä Jumalan työn näkeminen ilahduttaa niin se myös kauhistuttaa. Tai ehkä se on väärä sana, mutta kun näkee miten asiat kulkevat kun antaa ohjat Jumalalla ja kuinka asiat menevät oletettua lopputulemaa kohden niin kyllä itsellä ei ainakaan pulssi pysy tasaisena.

Itseäni on puhuttanut tämän viikkoa vertaus viikunapuusta. Kun sen oksa on tuore niin kesä ja tulemus on lähellä. Meille suuri hetki. Oksahan on vertauskuva. Israelissa kylvöaika ei ole kesällä vaan sadonkorjuunaika. Viikunapuun oksan sanovan kuvastavan juutalaisia ja koko viinitarhan Israelia.

Odotammeko vielä siis sitä että Jumalan työmiehet antavat satoa ennen puutarhan karsintaa? Sen enempää juutalaiset kun Israelin väkikään ei ole tehnyt täyskäännöstä Herran puoleen. Voiko oksa kukkia jos Jeesusta ei tunnusteta. Vai oliko viikunapuu kukassa jo kun Israel sai maansa?
Toisessa keskustelussa pohdinnat seurakunnan tuomioista mietityttävät. Tuleeko niitä ennen tempausta? Juotetaanko seurakunnalle vihan viini antikristuksen muodossa? Jos tuomio onkin täydellinen eksytys? Seurakunnathan ovat varsin suopeita uskontojen yhdistämiseen.

Uskoisin että jotain todella massiivista täytyy tapahtua että ihmiset kääntyvät sankoin joukoin Jumalan puoleen. Korona ei sitä ole tehnyt. Tarvitaanko valtakunnallinen sota että kansa nöyrtyy? Vai tapahtuuko herätys vasta ja oksan puhkeaminen vasta sitten kun viisaat neitsyet on viety?

Siinä missä puutarhuri huoltaa maansa ja viinitarhansa ja tekee kaikkensa, että kasvit menestyy. Niin Jeesuskin on tehnyt omille kasvateilleen. Kaikki on yritetty mutta kansa on uppiniskaista. On sääli että tulevaa kukintoa ei nähdä. Jeesusta ei nähdä. Ei pidetä sitä oman elämän ajalla tapahtuvaksi, eikä varsinkaan todelliseksi.

Toisaalta tämähän on profetoitu jo 2000 vuotta sitten että näin käy. Tulee luopumus ja loppu menee niin kuin menee jollei kansa käänny.
Siinä missä on lohdullista nähdä Jumalan suunnitelman toteutuvan niin myös eräänlainen kauhu siitä että se toteutuu. Onko se sittenkin tämä kevät? Entä jos ei tulekaan herätystä ennen tempausta, eikä tuomioita? Entä jos meidät noukitaan kuin kesäkukat konsanaan ja tapahtumat tulevat vasta sitten?

Vaikkei meitä jätetäkään heitteille ja on luvattu merkki ennen Pojan tuloa niin mietityttää silti. Jumalan työkaluthan ei ole ruosteessa vaikka moni uskosta osaton saattaa niin luulla, Jumala ei ole myöhässä mutta me ihmiset voimme olla. Sekä ruosteessa että myöhässä. Pahasti väärällä vuosikymmenellä.

Mielessäni pyörii saamani kuva. Viimeinen kevät, hiljainen järvimaisema missä kaislat heiluu tuulessa. Viimeinen sen puolesta että ensi vuonna voi asiat olla toisin. Venäjän tappiot Ukrainassa ja ylimielisyys juhlia Ukrainan kaduilla saattaa kääntyä juhlinnaksi meidän kaduille. Onko meillä tarpeeksi rukoilijoita että voisimme estää tämän? Rukoileeko edes juuri kukaan jos kaikki ovat riemumielin juoksemassa Naton virheelliseen turvaan. Riittääkö Turtiaisen puheet päättäjien mielenkääntämiseen?

Tuossa keväisessä järvimaisemassa mikä mielessäni kaikuu viimeisenä keväänä, vilistävät oikealla mustiin pukeutuneet sotilaat. Kun käännyn mielen maisemassani ympäri näen entisen lapsuuden lähimarkettimme edessä vyöryvän panssarivaunut. Sinipunavalkoinen lippu liehuen. Näkyihini usein en saa kahta sanaa enempää selitystä. En siis tiedä onko kuvani Jumalalta.

Vaikka paljastan seuraavassa lauseessa tyhmyyteni niin kirjoitan sen silti. Tuon näyn jälkeen kun googletin Venäjän lipun niin jouduin nieleskelemään hetken aikaa. Muistin sen olevan punainen. Panssarivaunun ulkonäköä en siis itse ainakaan kuvitellut.

Meillä uskovillahan on Jeesuksen antama rauha sydämessä vaikka panssarivaunut kolisisivat takapihallamme. Mutta olemmeko kaikki valmiita siihen jos tuo viikunapuun oksa kukkiikin tänä keväänä?

Mitä ajatuksia kukkiva viikunapuun oksa herättää sinussa? Oletko varautunut että voi olla viimeinen kevät? Mitä symboliikkaa oksa sinussa herättää?

Jotenkin tämä kevät on muutenkin puhuttanut. Se on rankasti myöhässä vaikka näillä leveyskorkeuksilla ei pitäisi enää olla lunta.

Onko kevään myöhästymiselle luonnollinen syy vai onko se myöhässä tarkoituksella? Annetaanko maan olla jäässä jotta kylvöt myöhästyvät, tuleeko massiivinen viljapula ja onko kevät sen takia myöhässä että pysähdymme odottamaan ja miettimään?

Koska maalaustaitoa ei liiemmin ole suotu niin kuvat pixabay sivustolta. Venekuvan ranta on hämmästyttävän samanlainen kuin lapsuuden kodin ranta. Ehkä muistan seuraavan kerran käydessäni kuvata sen.
Liitteet
istockphoto-1276781411-612x612.jpg
boat-6579441_1280.jpg
Kaikki mikä heikentää Jeesuksen ristintyötä - on valetta.

Loista lapseni! Näytä mistä sinut on tehty!
Et ole tuhkaa ja tomua, vaan arvokkaita aineita. Näytä vahvuutesi! Taistele sanani eteen!
Olet uudelleen luotu savesta!
Avatar
Sanna
Valvoja
Viestit: 1213
Liittynyt: 11 Joulu 2021, 09:40

Re: Viikunapuun oksa?

Viesti Kirjoittaja Sanna »

Olen tässä myös paininut työni kanssa, jota en jaksa. Kohtuuttoman pitkät yötyöjaksot suhteutettuna onnettomiin vapaisiin. Viime syksystä olen Herralle rutissut etten jaksa. Joulun tienoilla sain sanan "jaksa vielä kevääseen". Nyt tuli se hetki ettei tarvitse jaksaa enää. Kuinka lohdullista ja samalla hieman pelottaa, että mitäs nyt. Herran sana toteutui. Mitä muuta tänä keväänä tapahtuu?
Kaikki mikä heikentää Jeesuksen ristintyötä - on valetta.

Loista lapseni! Näytä mistä sinut on tehty!
Et ole tuhkaa ja tomua, vaan arvokkaita aineita. Näytä vahvuutesi! Taistele sanani eteen!
Olet uudelleen luotu savesta!
Avatar
Tuija
Viestit: 2788
Liittynyt: 31 Maalis 2022, 14:43
Viesti:

Re: Viikunapuun oksa?

Viesti Kirjoittaja Tuija »

Kiitos Rosita hyvistä mietteistäsi ja noista kauniista kuvista. Ja tuo vene kuva eritoten pysäyttää, se on hyvin kaunis, kuin taulu ja aiheena myös vertauskuvallinen. Sinulla on vähän samanlainen tilanne kuin minulla. Vapuduin myös siitä "työstäni", kun jätin asian täysin Jumalan tahdon mukaisuuteen. Nyt on ollut häkeltynyt olo. Mitä tästä eteenpäin? Mutta ymmärrän että nyt on vain luotettava Jumalaan ja Hänen johdatukseen. Hän on tekevä sen mikä meille on suunniteltu. Meidän tulee sillä aikaa pitää huoli omasta sydämen tilasta.
Hep.4:16. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.
Vastaa Viestiin