Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen.
2. Timoteuskirje 1:9
Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
Matteus 6:14
Monen todella vahvan uskovan menneisyydestä löytyy ja saattaa paljastua todella hirvittäviä tekoja tai kokemuksia. Asioita joista moni ei pääse eteenpäin. On ihmismielelle käsittämätöntä miten jotkut selviävät katkeroitumatta ja miten jotkut todella pahan vallassa olevat ihmiset voivat kääntyä vahvaan uskoon. Ja saada anteeksi.
Ajatellaan anteeksiantoa kuin se olisi tauti. Parantumaton syöpä. Se vie kaiken energiasi, rajoittaa sinua tekemästä asioita, vaikuttaa läheisiisi, syö aikaa muilta asioilta ja saattaa jättää sinut katkeruuden ja vihan kierteeseen. Miksi minä? Miksi tuolle ei ole tapahtunut mitään? Miksi minua rangaistaan?
Anteeksianto on sovellettavissa niin moneen asiaan. Ei Jumala ole meille antanut anteeksiannon käskyä sen takia että syyllinen pitäisi pelastaa, tai sen takia että Jumala olisi niin julma että uhrin pitäisi madella ensin pelastusta, tai että syyllinen saisi Jumalan edessä tekonsa anteeksi kun me annamme anteeksi.
Anteeksiannon ensisijainen tarkoitus on meidän itsemme auttaminen.
Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.
Efesolaiskirje 4:32
Jumala on antanut anteeksiannon meitä ihmisiä varten. ME uhrit pääsemme eteenpäin kun me annamme anteeksi. Me syntiset pelastumme anteeksiannon takia. Me pääsemme katkeruudesta ja vihasta eroon kun annamme anteeksi muille.
Me kaikki olemme tai olemme olleet syntisiä jossain asiassa. Kun me pystymme antamaan anteeksi julkisesti syylliselle, astuu Jumalan voima ja armo loistoonsa. Ihmismieli ei ymmärrä miksi "nöyrrymme" pahan edessä. Sivusta seuraaja ei ymmärrä miten ja minkä avulla pystymme tähän ennenkuin kerromme sekä syyllinen saattaa ihmetellä miksi hän antoi minulle anteeksi tekoni? Onko Jumala olemassa? Onko minullakin mahdollisuus pelastua?
Kun me emme anna anteeksi, jäämme jatkuvaan vihan ja katkeruuden kierteeseen vaikka emme huomaisi sitä. Tuo katkeruus syö meitä sisältä kuin syöpä, elin kerrallaan, solu solulta se mustentaa näkymäämme. Anteeksiantamattomuus saattaa nostaa myös kostonhalun. Kun me emme anna anteeksi, tuo lihan kostonhalu saattaa alkaa luomaan pahoja ajatuksia että teen tuolle jotain pahaa takaisin.
Ylipäätään ajatukset pahan tekemisestä ja vihasta ovat jo syntiä. Ajaudumme loputtomaan vihan oravanpyörään junnaamaan, jossa saatamme päätyä helvettiin kun emme jaksa enää juosta oravanpyörässä tai löydä ratkaisua.Ja hän jatkoi: »Se mikä tulee ihmisestä ulos, se saastuttaa ihmisen. Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet.»
Markus 7:20-23
Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.
Matteus 5:29
Herramme näkee tämän kaiken ylhäältä käsin. Hän tietää mihin kujanjuoksumme päättyy. Näkee tuon ihmisparan juoksevan loputtomassa tuskankierteessä, oravanpyörässä, missä ajaa itsensä loppuun. Jos emme muuten ymmärrä tai opi muualta Herra pysäyttää tuon pyörän tuossa kohtaa ja tarjoaa ratkaisuksi anteeksiantoa. Mitä? Miksi antaisin minua kiusanneille anteeksi? Miksi antaisin anteeksi murhaajalle joka vei lapseni?
Luulisin että Herra vastaisi tämän tyylisesti kysyjälle: Siksi rakas lapseni, että pääset tuskasta pois, et ole pelastuksen tiellä jos et käänny synnistä ja anna anteeksi. Jäät tuohon synnin suohon pahoine ajatuksinesi ja se ajaa sinut turmioon.
Ei anteeksiantamisen tarkoitus ole nöyrtyä keneenkään edessä, edes Jumalan. Meidän kyllä pitää nöyrtyä Herran edessä syntiemme anteeksi saamiseksi ja tunnustamiseksi sekä antaa anteeksi muille, mutta ei nöyrtyä sen takia että meitä haluttaisiin nöyryyttää tai että se olisi meidän pakollinen tehtävä tai että meidän pitäisi antaa muiden syntejä anteeksi sen tähden että he olisivat sen muka ansainneet.
Anteeksi anto on Jumalan, tuon viisauden ja loputtoman armonlähteen antama lääke vihan ja katkeruuden syöpään. Tautiin ja syntiin josta emme pelastu jos emme turvaudu Herraan ja hänen viisauteensa ja armoonsa.
Meidän täytyy opettaa ihmisille että anteeksianto on eräänlainen lahja Jumalalta meille. Me kaikki olemme tasavertaisia Jumalan lapsia. Joku on murhaaja, toinen huorintekijä kolmas muuten kunnollinen mutta puhuu töissä ohi suunsa juoruja. Nämä kaikki kolme ovat silti Jumalan viivalla samassa kohtaa. Lähtöviivalla josta voi valita kumpaan suuntaan menee. Taivaaseen vai helvettiin.
Nämä kaikki kolme saavat saman mahdollisuuden ja saman anteeksiannon. Rikkeen vakavuus tai määrä ei merkitse Jumalalle. Anteeksiannon saa silti kaikki. Se kuka on eniten saanut anteeksi on useimmin palavin ja näkyvin evankeliumin todistaja. Taivaassa meidät tuomitaan kyllä tekojemme mukaan ja vanhurskauden ansaitsee teoilla mutta anteeksiannon, sen saa kaikki jotka haluavat.
Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu.
Efesolaiskirje 2:4-5
Siksi se on niin tärkeää että me annamme anteeksi itsemme tähden koska muuten me emme välttämättä ole pelastuksen tiellä.
Meidän anteeksiantomme on todistus myös muille Jumalan ja Jeesuksen voimasta. Laupeudesta ja rakkaudesta. Jeesuskin antoi anteeksi ristillä meidän pahat tekomme, ja Hän sentään oli täysin syytön ja täysin virheetön. Pidämmekö me ihmiset itseämme jotenkin parempina kuin Jeesus? Luulemmeko me ihmiset että meidän ei tarvitsisi pyytää anteeksi omaa pahaamme tai antaa anteeksi muille vaikka Jeesuksen itse Jumalan pojan tarvi?
Jeesus kuoli ristillä syntiemme anteeksi saamisen tähden ja Hän pyysi Jumalalta anteeksi syntejämme. Tuskin Jeesuksen oli pakko tähän suostua? Ehkä Jumala olisi keksinyt tähän asiaan toisen opetuskeinon jos tämä ei olisi onnistunut.
Yhtälailla kuin Jumala antaa meille ihmisille syntimme anteeksi jos uskomme Jeesukseen, Jumalan poikaan, jonka Hän kalliilla hinnalla uhrasi meidän takiamme. Antaakseen anteeksi meille syntimme jotta me pääsisimme Jeesukseen uskomalla taivaaseen.
Kuka meistä olisi valmis nousemaan ristille naulattavaksi? Kuka meistä olisi valmis kuolemaan muiden ihmisten puolesta? Anteeksianto lähimmäiselle sanana ja tekona on aika pientä Jeesuksen työhön verrattuna.
On lihan ja saatanan syöttämä valhe että anteeksianto olisi jotenkin nöyryyttävä tai epäoikeudenmukainen asia. Tai että ylpeys kokisi kolauksen tämän myötä. Anteeksianto on hienoin lahja mitä me voimme saada.
Anteeksiantamattomuus on kuin lukko taivaan ovemme edessä. Parantumaton syöpä. On meidän oma päätöksemme otammeko avaimen ja parantumisen vastaan.
Olen nähnyt omassa elämässäni niin vahvasti anteeksiantamuksen merkityksen että haluan jakaa siitä vähän tähän.
Muistan olleeni hyvin pieni kun kärsin siitä että ihmiset tekivät pahaa. Ilmeisesti äitini sanoma lause ”aina pitää kääntää toinen poski” mielessä olen kuitenkin aina antanut ihmisille anteeksi ja yrittänyt jatkaa. En tiedä onko tuo anteeksianto tieto ollut koodattuna minussa alusta asti vai opittu asia äidiltä mutta se on tasan ainoa asia uskoni lisäksi mistä syystä olen hengissä tänä päivänä.
Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: »Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?» »Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa», vastasi Jeesus.
Matteus 18:21-22
Olen elämässäni kokenut niin paljon pahaa joko hölmöyttäni tekemieni tekojen tähden tai muiden ihmisten tekojen aiheuttamana että tämän blogin tila ei siihen riitä mutta jokaisesta niistä olen selvinnyt uskon ja anteeksiannon takia.
Välillä olen ymmärtänyt huutaa Herralta apua ja välillä Hän on antanut vain ajatukseksi päähäni anteeksiannon työkalun.
Hylätköön jumalaton tiensä
ja väärintekijä juonensa,
kääntyköön takaisin Herran luo,
sillä hän armahtaa,
turvautukoon Jumalaan,
sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.
Jesaja 55:7
Tästä meni vielä kuitenkin vielä pitkä oppi- ja katkeruuskoulu että pääsin pisteeseen missä huusin Herraa apuun ja piti tehdä valinta. Näin ei voi jatkua. Miksi minun pitää luovuttaa? Miksi minun pitää antaa anteeksi? Miksi minä? Juuri siksi että muuten olen tiellä kadotukseen.
On uskomattoman kuluttavaa pelätä kokoajan tai kulkea vihassa ja katkeruudessa, roikkua ihmisissä saadakseen muka hyväksyntää kuin hukkuva roikkuu pelastusköydessä.
Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.
Galataiskirje 1:10
Anteeksiannon kautta sain uuden, toisen elämän. Sanat eivät riitä siihen mikä helpotus on saada omat virheet kuitatuksi sekä antaa anteeksi muille.
Minä tunnustin sinulle syntini,
en salannut pahoja tekojani.
Minä sanoin: »Tunnustan syntini Herralle.»
Sinä annoit anteeksi pahat tekoni,
otit pois syntieni taakan.
Psalmi 32:5
Yhtäkkiä maailmaan tuli takaisin värit, pelko hävisi, hymy palasi takaisin huulille sekä usko hyvän voittamiseen palasi. Pystyn katsomaan pahinta vihamiestäni silmiin, hymyilemään hänelle ja toivomaan että hänkin löytää rauhan sielullensa.
”He eivät tiedä mitä tekevät” auttaa ymmärtämään paljon. Myös se että ei ole pahoja ihmisiä, ei yhtäkään. On kyllä enemmän tai vähemmän rikkinäisiä ihmisiä jotka ovat pahuuden vallassa.
Meidän perheessä sattuneen traagisen tapahtuman (hoitovirhe) vuoksi olen nähnyt omien vanhempieni katkeroitumisen ja tuskan oravanpyörän. Ihminen jää katkeruuteen pyörimään, eikä kykene enää elämään täysillä eikä välttämättä kasvamaan uskossa. Katkeruus syö niin paljon ihmistä.
Olen pienestä asti uskonut että kaikelle on syynsä ja tarkoituksensa. Mitään ei tapahdu ilman Herran tahtoa. Maailmassa tapahtuu uskomattomia asioita silloin kun Herran pitää pelastaa joku ihminen varmasta onnettomuudesta kenen aika ei vielä ole kuolla tai silloin kun on aika kuolla niin järjestää asiat.
Isäni kuitenkin on suhtautunut kaikkiin menetyksiinsä katkeroitumalla ja uhriutumalla. Käyttämällä termejä "hänelle on annettu kova kohtalo ja kun häneltä on viety niin paljon."
Tämä ajatusmalli mielestäni mahdollistaa tuossa oravanpyörässä rämpimisen. Myös papin virheellinen neuvominen asiassa tukemalla että kyllä sulla on kova kohtalo ja kurjaa ja että voi voi raukkaa, mielestäni ohjaa väärään suuntaan siinä suhteessa että pitäisi yrittää saada sureva uskomaan että elämää on vielä elettäväksi ja saada ihminen jaksamaan ja ymmärtämään ja antamaan anteeksi. Jokainen meistä kuolee joskus mutta ei kenenkää kuolema ole rangaistus ihmiselle.
Surutyölle on kyllä aikansa ja paikkansa mutta on niin paljon helpompaa päästä tuskasta yli keskittymällä ymmärtämiseen, hyviin asioihin ja yhteiseen matkaan mitä on saanut viettää, kuin ajatella kaikkia tapahtumia rangaistuksena itselle. Isälläni on myös kohtalokas lapsuus minkä tähden koen erittäin vääräksi ajatusmalliksi tämän kaltaisen ajattelutavan. Voin vain rukoilla isäni puolesta että hän löytäisi vahvemman uskon ja kykenisi antamaan anteeksi itsensä tähden.
Me emme voi tietää mitä rikollisten ja pahantekijöiden päässä on liikkunut tekojen hetkellä. Me emme voi tietää mitä he ovat kokeneet tai miten heitä on kohdeltu tai miten heitä on opetettu. Anteeksiantaminen ei tarkoita syntien tai tekojen hyväksymistä. "He eivät tiedä mitä tekevät" astuu taas ajatusmallina kuvaan.
Anteeksiantamattomuus johtaa katkeruuteen, joka johtaa vihaan, joka johtaa tekoihin joista ei ole paluuta. Me kaikki olemme silti Jumalan lapsia.
Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.
Kolossalaiskirje 3:13
Meillä ei ole enää varaa menettää yhtään ihmistä saatanalle ja anteeksiantamattomuudelle. Meidän selvinneiden tehtävänä on jakaa kokemuksia ja työkaluja että meidän kauttamme mahdollisimman moni voisi löytää pelastuksen tielle. Me emme saa pelätä ihmisiä ja mainetta vaan meidän on puhuttava ja jaettava selviytymistarinoita. Kaikki meistä saattaa joutua kokemaan marttyyrikuoleman ja olisi sääli siinä vaiheessa katua ettei ole uskaltanut puhua ja auttaa muita.
Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää.
2. Korinttilaiskirje 9:6
Pyri kaikin voimin osoittautumaan Jumalan silmissä luotettavaksi työntekijäksi, joka ei häpeä työtään ja joka opettaa totuuden sanaa oikein.
2. Timoteuskirje 2:15
Kiitos Jumalalle anteeksiannosta, kiitos Jeesukselle ristin pelastustyöstä. Kiitos Raamatusta ja siitä että meille on annettu anteeksianto. Ylistys Herralle.
Toivon sinulle viisautta ja ymmärrystä tukeutua Herran Jeesuksen armoon ja vahvuutta rukoilla niitä työkaluja mitä tarvitset.