Minkälaista vääränlainen ylpeys sitten on? Alatkin pitämään itseäsi parhaana mahdollisena lahjana maailmalle, muutut kopeaksi, itsekkääksi ja ahneemmaksi.
Hetken päästä saamasi palkankorotus ei riitäkään, alat delekoida hommia muille, valitset parhaat päältä ja vaadit ehkä uudemman korotuksen koska käytännössä opetat jo muita.
Kotona puolisosi saa kuulla saarnaa kasvavasta pyykkivuoresta koska sinä tarvitset aikaa levolle ja suurella ajattelijalla ei ole aikaa pyykkiin. Alat vaatia lapseltasi yhä kovempia tuloksia vain siksi jotta puhuttavaa riittää golf kentällä. Haluat hänestä maisterin vaikka lapsi itse haluaa sinulle merkityksettömään avustus- tai duunarityöhön.
Jos päästät itsesi tähän tilaan tai pidemmälle alat tulla sokeaksi. Et näe hetkiä jolloin olet väärässä, et näe hetkiä jolloin toinen tarvitsisi apua, et näe mitä ympärillä tapahtuu. Jos olet uskossa, alat tulla myös hengellisesti sokeaksi sekä saatat luulla että olet uskon matkassasi pidemmällä.
Et tunnista valheoppia, luulet että panoksesi riittää, luulet että opittavaa enää ei ole ja saarnaat muille Sanaa sekä Raamatun sanan mukaisesti et näekään palkoa omassa silmässäsi.
Meillä uskovilla ei ole varaa mielen ylpeyteen. Me luisumme hyvin nopeasti Taivaaseen vievältä polulta jos alamme luulla itsestämme liikoja.
Lapsi, tuo tuore verso on helppo kasvattaa siinä mielessä että hänellä ei ole vielä tietoa muusta, hän on avoin kaikelle kuulemalleen eikä hänellä ole ennakko odotuksia. Me aikuiset tiedämme jo paljon. Ja mitä enemmän tiedämme ja osaamme, sitä ylpeitä olemme.
Meidän täytyy olla varmoja että tiedämme mistä puhumme. Meidän on oltava nöyriä, jotta pystymme ottamaan palautetta vastaan, pohtimaan voiko se olla totta ja voinko itse olla väärässä.
Nöyriä, jotta pystymme asettumaan toisen asemaan, muistamaan että mekin olemme olleet samassa pisteessä joskus, nöyriä jotta muistaisimme että olemme vain armosta pelastetut, emme teoillamme tai tiedoillamme ja tämä pelastuskaan ei ole edes lukkonlyöty juttu jos käännymme ja sorrumme kulkemaan väärille poluille.
Jos nöyryyttä käsittelee ylpeyden vastakohtana, on nöyryys se tie mitä kohden pitää uskovan kulkea.
Nöyryydessä olet vastaanottavaisempi ihmisten tarpeille ja hädälle, Herran sanalle sekä ennen kaikkea omalle kasvamisellesi. Me kaikki tarvitsemme aika ajoin palautusta niin sanotusti maanpinnalle. Ja Herramme, Tuo viisauden perikuvan alku ja loppu kyllä halutessaan tekee sen jos emme muuten tajua.
Kun kaikkeen suhtautuu nöyryydellä on meillä puhdas maaperä missä kasvaa emmekä ole niin helpolla joutumassa väärille teille."Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin,
mutta nöyräin tykönä on viisaus" sananl. 11:2
Me emme ole täällä maailmassa itseämme vaan lähimmäisiä varten. On niin helppo kaupassakin mennä pipo kireällä suorittamassa ostoksia, eikä nähdä jonkun vanhemman ihmisen tarvitsevan apua ostosten kanssa, on helppoa sanoa lapselle joo joo kohta tai myöhemmin, on helppoa arvostella puolisoa tekemisistä tai tekemättä jättämisistä kuin tehdä hänen puolestaan tai vuoksi jotain.
Nöyränä ymmärrät että ehkä se työkaveri onkin hankala sen takia että sillä on niin paljon hommia, työntekijäsi ei lorvailekaan vaan niillä on jatkuva kiire, lapsesi onni on kuitenkin tärkeämpi kun sinun golf kerho puheet ja alat näkemään ne naapurin mummotkin, jotka kaihileikkauksen jälkeen ei näe kaupassa valmisruoan tekstejä ja tajuat että kummilapsesi tarvitsee sinua juuri nyt eikä sitten kun sinulla on aikaa.
Herra monasti opettaa ja testaa meitä pikkuasioissa jos maltamme kuunnella. Monesti se uskossa kasvavaa ihmistä saattaa turhauttaa joka kaipaa suuria tekoja ja areenoita ja näyttäviä tehtävänantoja sekä vaativia uskonkysymyksiä.
Jos emme selviydy pienistä tehtävistä, miten selviytyisimme isoista? Jos meillä ei ole nöyryyttä pieniin ja merkityksettömiin asioihin kuinka meillä sitten olisi nöyryyttä Herran työhön kun olemme isojen tehtävien ja suurien areenoiden edessä?
Joskus voi helpottaa jos pitää vaikka mielessään kiitollisuus- tai oppimispäiväkirjaa. Mitä minä opin tänään?"Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." Matteus 11:29
Itse aioin olla tänään kiitollinen puolison sairaslomasta. Rutisemisen sijaan, hänen töiden tekeminen on avannut silmiä siihen kuinka vähän arjessa tulee arkiliikuntaa ja kuinka vähän sitä tosiasiassa auttaa ja palvelee puolisoaan pikkuasioissa pyyteettä. Armorikasta päivää sinulle Herramme Jeesuksen matkassa.