Rakkaus ja suhde Jumalaan

Valvoja: Sanna

Avatar
Sanna
Valvoja
Viestit: 1213
Liittynyt: 11 Joulu 2021, 09:40

Rakkaus ja suhde Jumalaan

Viesti Kirjoittaja Sanna »

Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.
Matteus 24:12


Useat englanninkieliset Raamatut käyttää laittomuuden sanan tilalla pahuutta, syntiä tai vääryyttä. Siispä, koska tämänkaltainen kaikkinainen pahuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee.

Rakkaus ilmenee Jumalaa kohtaan siinä, että se on alistuvaa ja tottelevaista rakkautta, joka tekee sen, mikä on oikein, riippumatta siitä, mitä ihminen kokee siitä. Rakkaudella on ennemminkin moraalinen merkitys kuin emotionaalinen.

Kuten tästä maailmasta näemme, pahuuden lisääntyessä moraali on alkanut väistyä ja tilalle on tullut yksilön omat oikeudet ja ennen kaikkea yksilön omat kokemukset, joiden edessä muun maailman on polvistuttava. Lähimmäisen rakkaus on alkanut väistymään ja Jumalan tarkoittamana toisesta ihmisestä huolen kantaminen unohtua niin omassa elämässä, kuin hallitusten päätösten teossa.

Rakkauden kylmeneminen näkyy myös siinä, että Raamatun sanasta ja laeista aletaan luopua. Kun sydämessä ei ole Jumala ykkösenä, vaan yksilö itse, koetaan Raamatun ohjeet omia etuja rajoittavina, ahdistavina sekä triggeröidytään siitä, mitä negatiivisia tuntemuksia ne meille aiheuttaa.

Tähän nykyaikaiseen oman eduntavoitteluun nähden tottelevaisuus Jumalan edessä on omaa itseä rajoittavaa, omista haluista luopumista, joten se koetaan epäreiluna ja siitä luovutaan.

Vaikka meissä saattaa vielä olla veljellistä rakkautta ja ystävällisyyttä jäljellä, niin se vähenee, sillä laittomuuden vastakohta on kuuliaisuus Jumalalle ja kun Jumalasta luovutaan alkaa sydänkin viiletä.

Maailmassa vallitseva vääryys aiheuttaa myös rakkauden katoamisen seurakunnassa. Siinä missä ennen on voinut ”valita” maailmaan tai seurakuntaan kuulumisen, olemme tulossa aikaan että emme voi valita kumpaakaan.

Todellinen Jeesuksen seuraaja joukko on jäämässä näiden väliin. Kirkkojen yrittäessä vastata kuulijoiden haluihin ja miellyttämiseen, se luisuu yhä kauemmaksi Jumalasta.

Siksi on tärkeää tässä ajassa olla hereillä ja pysyä Jeesuksen opetusta lähellä. Emme välttämättä kirkkoa seuraamalla pysy totuudessa. Toki hyviä Jeesusta seuraavia seurakuntia löytyy vielä.

Jos jäämme seuraamaan pahuuden lisääntymistä, läheisten luopumista uskosta, jatkuvaa haureutta ympärillämme tulemme apaattisiksi, emmekä tunnista sisällämme olevaa paloa taistella.

Laittomuuden vastustaminen aiheuttaa jatkuvaa stressiä, koska se lisää valtavaa painetta antaa periksi oman maineen tai julkisuuskuvan takia. Se pakottaa tekemään katkeria ja vaikeita valintoja.

Mutta tässä meillä on sekä vaara että viisaus, kulkeminen maailman mukana ja hiljainen hyväksyminen johtaa apatiaan sisällämme, jos sallimme hengellisyyden ja rakkauden meissä vähetä. Pahuus painostaa meitä ajattelemaan ja tekemään niin kuin maailma, se käyttää kiristyskeinonaan ansaitsemaasi ystäväpiiriä ja työyhteisöä, se kääntää vastaasi juuri rakkaimmat ihmiset ja asiat, joiden se tietää satuttavan sinua eniten.

Raamattu näyttää meille vahingot, joita syntyy, kun Jumalan kansa ei pysy uskossaan ja luota siihen, kuinka erityisiä olemme Hänelle. Kun luovumme Jumalan turvasta. Tämä vahinko on koittamassa Suomellekkin. Samalla kun me myimme halpaan hintaan itsenäisyytemme rippeet ja puolustuksemme vihollisen vallan alle, saimme viimeisen naulan arkkuumme.

Nyt jos koskaan on aika valita puolensa palveleeko Jumalaa vai maailmaa. Ja jos palvelee jo Jumalaa, on aika palvella intensiivisemmin, roikkua kiinni pelastuksen tuovassa Pojassa, jotta pahuuden tästä vielä moninkertaistuttua pysyy itse Jumalan puolella.

Tämän ajan länsimaalaiset uskovat - me emme ole missään etuoikeutetussa asemassa muihin uskoviin nähden. Me emme voi kuvitella, että maailmasta eroaminen ja pilkka sekä vaino eivät koskisi meitä. Ne koskevat kaikkia jotka seuraavat Jeesusta.

Ja siitä selviää ainoastaan pitämällä sydämensä puhtaana Jumalalle ja Jeesukselle. Vain todellinen uskova tulee kestämään vainon ja pilkan.

Jos koet, ettet ole varma kestävyydestäsi, ala työstää sitä jo tänään. Ala tehdä ajatustyötä sen suhteen mistä materiaalista ja ihmisistä olisit valmis luopumaan, jotta pelastuisit. Ala luopumaan turhista tavaroistasi ja ala etsimään Herraasi, jotta löydät sen palavan rakkauden ja luottamuksen, jonka edessä voit tarvittaessasi luopua perheestäsi. Jumala ei tietenkään sinua perheestäsi käske luopumaan, mutta tässä pahenevassa ajassa et tule selviämään, ellei Jumala ole ykkössijalla elämässäsi.


Se, mitä on tapahtunut viimeisien vuosikymmenien aikana, ei ole mitään verrattuna siihen, mitä joillekin meistä on vielä edessä. Vaikeuksien aika tulee olemaan kauhea. Monet kohtaavat nälänhätää, ruttoa ja vainoa. Ystävät ja perhe voivat kääntyä meitä vastaan. Kirkon jäsenet kuolevat. Kun kaikki tämä tapahtuu, ei ehkä ole fyysisiä todisteita siitä, kuinka paljon Jumala rakastaa meitä.

Kestämme ainoastaan, kun uskomme kuinka erityisiä olemme Jumalalle ja kuinka paljon Hän rakastaa meitä. Se on usko, jota tarvitsemme kestääksemme minkä tahansa koettelemuksen.

Tämä nykyään vallitseva kulttuuri, joka houkuttelee ihmiset pala palalta yhä kauemmaksi Jumalan sanasta ja totuudesta - kohti maailman arvoja vie myös kauemmaksi Jumalan rakkaudesta.

Kun lähimmäisen rakkaus ja luonnollinen kiintymys häviää, ja kun Jumala häviää sydämestämme se johtaa kulttuurimme sallimaan elämyksen haluiseen stimulatioon, jossa omaa mieltymystä on tuettava jatkuvasti yhä kiihottavimmilla virikkeillä, jotka johtavat pian siihen, ettei mikään enää riitä ja tyhjyyden tunne kasvaa kasvamistaan sisällämme.

Todellinen Jumalan sydämiimme antama rakkaus ei kiinnitä huomiota kärsittyyn vääryyteen eikä ota huomioon sille tehtyä pahaa. Se ei pidä jatkuvaa listaa kaikista tavoista, joilla sitä on loukattu tai rakastettu epätäydellisesti. Se ei vastaa vihaan vihalla eikä aja omaa etuaan. Se ei katkeroidu kohtaamastaan vääryydestä vaan kääntää poskensa ja päättää pysyä Herrassaan kiinni. Se rakastaa niitä, jotka sitä eivät ansaitse. Se antaa ihmisille anteeksi todeten, Isä, anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät.

Varjele siis sydäntäsi ja varjele siellä olevaa rakkauttasi. Niin ensin rakkauttasi Herraan, kuin rakkauttasi lähimmäisiinkin. Ruoki ja ylläpidä sitä rakkautta. Kuuntele sitä hiljaista ääntä sisälläsi, joka pyytää tekemään jonkun toisen eteen jotakin, vaikka se olisi sinulta itseltäsi pois. Uhraudu rakkauden edessä ja huomaa, kuinka se moninkertaistuu takaisin. Anna aikaasi niille ihmisille, jotka sitä kaipaavat. Ja anna aikaasi Herrallesi, luo suhteesi Jeesukseen kestäväksi, tulet tarvitsemaan sitä suhdetta enemmän kuin koskaan. Se tulee olemaan ainoa suhde joka pitää sinut pystyssä.


Siunattua kevättä ja pääsiäisen aikaa sinulle rakas sisko tai veli. Pidä kiinni siitä mitä sinulla on, sillä Herrasi tulee pian 💖
Kaikki mikä heikentää Jeesuksen ristintyötä - on valetta.

Loista lapseni! Näytä mistä sinut on tehty!
Et ole tuhkaa ja tomua, vaan arvokkaita aineita. Näytä vahvuutesi! Taistele sanani eteen!
Olet uudelleen luotu savesta!
Avatar
Sanna
Valvoja
Viestit: 1213
Liittynyt: 11 Joulu 2021, 09:40

Re: Rakkaus ja suhde Jumalaan

Viesti Kirjoittaja Sanna »

SAARIJÄRVEN PAAVO

Tuolla Saarijärven salomailla
asui Paavo maalla hallaisella,
kynti maata, kaivoi ahkerasti,
mutta Herralta tuloa toivoi
taivahasta, luonnon tekijältä.
Siinäpä asui siivoin lapsinensa,
vaimoinensa, vaivoin leipäpalan
hiellänsä otti kankahasta.
Tuli kevät, suli kinos maailta.
Veipä puolen orahia;
tuli kesä, kävi raet mailla,
kaasi tähkäpäitä puolet käydessänsä;
tuli syksy, veipä halla kaikki.
Tarttui tukkahansa Paavon vaimo,
sanoi: ”Paavo-parka, poloseni!
Ota sauva, hylkäs meidät Herra;
kolkko miero, nälkä kauheampi”.


Sanoi Paavo, häntä suositellen:
”Vaikka koettelee, eipä hylkää Herra.
Pane leipään puoli petäjätä,
minä laitan ojat leveämmät,
mutta tulon toivon taivahasta”.
Pani vaimo puolen petäjätä.
Kaivoi äijä kaksi viemäreitä.
Vaihtoi vuonat siemeniksi, kylvi.
Tuli kevät, suli kinos mailta,
eipä vienyt vesi orahia;
tuli kesä, kävi raet mailla,
kaasi tähkäpäitä puolen käydessänsä;
tuli syksy veipä vilu kaikki.
Löipä rintoihinsa Paavon vaimo,
sanoi: ”Paavo-parka, poloseni!
Kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs;
kova kuolla, mutta turha toivo.

Sanoi Paavo häntä suositellen:
”Vaikka koettelee, eipä hylkää Herra.
Pane kaksin verroin petäjätä,
kaksin kerroin laitan lannan maalle.
Mutta tulon toivon taivahasta”.
Lisäs’ vaimo kaksi pätäjätä,
Laittoi Paavo lannan kaksin kerroin,
Käänti karjan siemeneksi, kylvi.
Tuli kevät, suli kinos maalta,
Eipä vienyt vesi orahia.
Tuli kesä, kävi raet mailla,
eipä kaatunutkaan kaunis olki;
tuli syksy, sivu sitkaimitten
meni vilun vaino vaarallinen,
aivan koskematta kultapäihin.
Silloin heti Paavo hartahasti
painui polvilleen ja sanoi:
”Vaikka koettelee, eipä hylkää Herra”.
Sanoi vaimo, samoin polvillansa:
”Vaikka koettelee, eipä hylkää Herra”.
Sitten iloitellen miehellensä:
”Paavo, ota sirppi sukkelasti!
Toki nyt on tullut toinen aika,
ilon aika. – Pois nyt petäjäinen;
ruisleivän laitan lapsillemme”.
Sanoi Paavo, häntä hyväellen:
”Vaimo, vaimo! sit’ ei kuri saada,
jok’ ei hylkää toista hädässänsä.
Pane leipään puoli petäjätä,
veihän routa sadon naapurimme”.

J. L. Runebergin hyvin tunnettu runo Saarijärven Paavo on vuodelta 1830. Runossa hienosti kiteytyy luottamus Jumalaan ja lähimmäisen rakkauden toteutus.

Se kertoo Jumalaan luottavasta, työtä pelkäämättömästä ja sitkeästä
talonpojasta, jota katovuosien vaikeudet eivät lannista. Rakkaudessaan ja kuuliaisuudessaan Jumalalle Paavo käskee hyvän sadon aikana jatkamaan leipätaikinaa jotta leipä saadaan myös riittämään naapurille.
Kaikki mikä heikentää Jeesuksen ristintyötä - on valetta.

Loista lapseni! Näytä mistä sinut on tehty!
Et ole tuhkaa ja tomua, vaan arvokkaita aineita. Näytä vahvuutesi! Taistele sanani eteen!
Olet uudelleen luotu savesta!
Avatar
Tuija
Viestit: 2788
Liittynyt: 31 Maalis 2022, 14:43
Viesti:

Re: Rakkaus ja suhde Jumalaan

Viesti Kirjoittaja Tuija »

Amen! Amen! Amen!
💖👑💖
Hep.4:16. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.
Vastaa Viestiin