Aloin lukemaan ensimmäistä Samuelin kirjaa alusta alkaen, ja sydämelle tuli avata tähän ketju johon jaan ajatuksia.
Aamulla luin kaksi ensimmäistä lukua, jotka alkavat hedelmättömän Hannan kertomuksesta. Hän murehti Herran edessä lapsettomuutta, ja kohtasi pappi Eelin joka profetoi hänelle lapsen syntymän. Minua puhutteli tässä Hannan usko. "Niin vaimo meni pois ja söi eikä enää näyttänyt murheelliselta" (1:18). Hän tarttui kiinni Jumalan lupaukseen, ja eli kuin se olisi jo totta. Tähän meitä myös kutsutaan: "Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva" (Mark 11:24).
Hanna piti myös oman lupauksensa, ja antoi poikansa Samuelin Herralle. Tämä puhui minulle siitä, että emme voi ottaa kunniaa itsellemme siitä, mitä Herra meidän elämässämme tai meidän kauttamme tekee. On siunattua saada olla astia, joka kirkastaa elämällään Jumalan kunniaa. Se on suurin osa ja autuus mitä ihminen voi tässä maailmanajassa kokea.
Toisen luvun alussa on valtavan koskettava ja voimallinen Hannan rukous, jonka laitan tähän kokonaan:
Ja Hanna rukoili ja sanoi: "Minun sydämeni riemuitsee Herrassa; minun sarveni kohoaa korkealle Herrassa. Minun suuni on avartunut vihollisiani vastaan, sillä minä iloitsen sinun avustasi.
Ei kukaan ole pyhä niinkuin Herra; paitsi sinua ei ole yhtäkään, eikä ole kalliota meidän Jumalamme vertaista.
Älkää yhä ylpeitä puhuko, älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja; sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, hänen edessänsä punnitaan teot.
Urhojen jouset ovat särjetyt, voipuneet vyöttäytyvät voimalla.
Kylläisinä olleet käyvät palvelukseen leipäpalkoilla, nälkää nähneet eivät enää nälkää näe. Hedelmätön synnyttää seitsemän lasta, lapsirikas kuihtuu.
Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen.
Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää.
Hän tomusta nostaa halvan, hän loasta korottaa köyhän, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat. Sillä maan tukipylväät ovat Herran, hän on asettanut niiden päälle maanpiirin.
Hän varjelee hurskastensa jalat, mutta jumalattomat hukkuvat pimeyteen; sillä mies ei omalla voimallaan mitään voi.
Jotka taistelevat Herraa vastaan, ne joutuvat kauhun valtaan; hän jylisee taivaasta heidän ylitsensä. Herra tuomitsee maan ääret; hän antaa vallan kuninkaallensa ja korottaa korkealle voideltunsa sarven."
Aamen!
Tämän jälkeen kirjassa siirrytään kertomaan pappi Eelin pojista, jotka olivat kelvottomia. He eivät välittäneet Jumalan säädöksistä uhrilihan suhteen, riistivät kansalta, ja makasivat palvelusta toimittavien naisten kanssa. Eeli otti heidät puhutteluun, mutta hän ei kuitenkaan tehnyt asialle mitään. Jumala lähetti sen tähden hänelle profetian, jonka mukaan Hän kohottaa toisen miehen papin istuimelle ja alentaa Eelin suvun.
Tästä minulle tuli hieman samoja ajatuksia, joista eilen kirjoitin Saulin ja Daavidin tilanteesta. Saul oli vallassa, vaikka Daavid oli uskollinen ja todellinen voitelu oli hänellä. Tässä myös Eelin pojat olivat papin asemassa, vaikka Samuel oli uskollinen ja Herran mielen mukainen mies. Merkille pantavaa, että Raamatussa on aika usein samankaltainen tilanne, että ihmissilmin näyttää kuin kaikki olisi ihan pielessä ja väärät ihmiset hallitsevat. Mutta Raamattu kertoo meille, kuinka kaiken sen keskellä Jumalalla on koko ajan oma suunnitelmansa jota Hän ihmissilmiltä salassa toteuttaa. "Mutta poikanen Samuel kasvoi kasvamistaan ja oli sekä Herralle että ihmisille otollinen" (2:26), ja ajallaan Herra oli nostava hänet asemaan ja osoittava kirkkautensa Hänen kauttaan.
Samuelin kirja
Re: Samuelin kirja
Aamen!
Jeesus, sä Herramme, sua seurata tahdomme.
Kanssamme kulje eteenpäin, yhdessä, yksittäin.
https://herrannimessa.blogspot.com
Kanssamme kulje eteenpäin, yhdessä, yksittäin.
https://herrannimessa.blogspot.com
Re: Samuelin kirja
Samuelin kirjan luku 3 alkaa kertomuksella jossa Herra kutsuu Samuelia. Kolme kertaa hän kuulee Herran äänen, ja menee Eelin luokse, mutta Eeli ei ollut häntä kutsunut. Vasta kolmannella kerralla Eeli ymmärsi, että Herra on kutsunut Samuelia.
Mekin voimme usein kääntyä ihmisten puoleen, kun koemme sydämessämme Herran meitä vetävän. Seurakunta on Kristuksen ruumis maan päällä, mutta uskovat ovat samalla kuitenkin ihmisiä. Jos lähestymme ihmisiä inhimillisellä tasolla, ja odotamme saavamme heiltä apua, joudumme Samuelin tavoin kerta toisensa jälkeen pettymään. "Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta?" (Luuk.24:5).
Yhteyden tulee perustua Jumalan sisäiseen tuntemiseen Kristuksen kautta. Silloin kun jokaisella seurakunnan jäsenellä on yhteys Jumalan kanssa, emme tule seurakuntaan etsimään ihmisiltä jotakin, vaan tulemme rakentumaan yhdessä elävinä kivinä Herran pyhäköksi. On siis suurta armoa, kun meidät käännytetään ihmisten luota pois, Herra kutsuu meitä silloin Hänen luoksensa ja haluaa antaa meille paljon enemmän.
Palaan vielä hieman teemaan jota aloitin 1-2 lukuja käsittelevissä viesteissä. Eelin pojat elivät avoimessa kapinassa Jumalaa vastaan. Eeli ei elänyt kapinassa, ja jollain tasolla hän murehti poikiensa kapinaa, mutta hän ei kuitenkaan tehnyt selvää pesäeroa siihen. Samuel eli uskollisena ja aralla tunnolla Herran edessä.
Nämä kolme edustavat kolmea erilaista ihmisryhmää, jotka voidaan nähdä tämän päivän uskonnollisella tai hengellisellä kentälläkin. Eelin pojat edustavat avointa kapinointia, Raamatun vesittämistä ja liberaalien arvojen tuomista kristillisyyteen. Eeli edustaa kristillisyyttä joka on periaatteessa perustaltaan oikeaa, mutta jossa tehdään enemmän tai vähemmän kompromisseja ihmisten pelosta ja miellyttämisen halusta. Samuel edustaa ehyellä sydämellä Herran edessä vaeltavia kristittyjä.
Jumala antoi Eelin ja Eelin poikien toimia oman aikansa Hänen huoneessaan, mutta teki lopulta selväksi pyhyytensä heille ja heidän kauttansa. Eelin pojat tuhoutuivat ensin filistealaisten hyökkäyksessä. Eelin silmiin oli tullut kaihi, "niin ettei hän voinut nähdä" (4:15). Kaihi on vähitellen silmää rappeuttava sairaus, ja se kuvastaa hengellistä sokeutta joka vähitellen valtaa meidät kun teemme kompromisseja. Kuullessaan sanoman poikiensa kuolemasta ja Jumalan arkin joutumisesta filistealaisten haltuun, Eeli taittoi niskansa ja kuoli. Kompromissit johtavat hengelliseen sokeuteen, ja hengellinen sokeus johtaa hengelliseen kuolemaan.
Mutta Herran kutsuma profeetta "Samuel kasvoi, ja Herra oli hänen kanssansa eikä antanut yhdenkään sanoistansa varista maahan" (3:19).
Mekin voimme usein kääntyä ihmisten puoleen, kun koemme sydämessämme Herran meitä vetävän. Seurakunta on Kristuksen ruumis maan päällä, mutta uskovat ovat samalla kuitenkin ihmisiä. Jos lähestymme ihmisiä inhimillisellä tasolla, ja odotamme saavamme heiltä apua, joudumme Samuelin tavoin kerta toisensa jälkeen pettymään. "Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta?" (Luuk.24:5).
Yhteyden tulee perustua Jumalan sisäiseen tuntemiseen Kristuksen kautta. Silloin kun jokaisella seurakunnan jäsenellä on yhteys Jumalan kanssa, emme tule seurakuntaan etsimään ihmisiltä jotakin, vaan tulemme rakentumaan yhdessä elävinä kivinä Herran pyhäköksi. On siis suurta armoa, kun meidät käännytetään ihmisten luota pois, Herra kutsuu meitä silloin Hänen luoksensa ja haluaa antaa meille paljon enemmän.
Palaan vielä hieman teemaan jota aloitin 1-2 lukuja käsittelevissä viesteissä. Eelin pojat elivät avoimessa kapinassa Jumalaa vastaan. Eeli ei elänyt kapinassa, ja jollain tasolla hän murehti poikiensa kapinaa, mutta hän ei kuitenkaan tehnyt selvää pesäeroa siihen. Samuel eli uskollisena ja aralla tunnolla Herran edessä.
Nämä kolme edustavat kolmea erilaista ihmisryhmää, jotka voidaan nähdä tämän päivän uskonnollisella tai hengellisellä kentälläkin. Eelin pojat edustavat avointa kapinointia, Raamatun vesittämistä ja liberaalien arvojen tuomista kristillisyyteen. Eeli edustaa kristillisyyttä joka on periaatteessa perustaltaan oikeaa, mutta jossa tehdään enemmän tai vähemmän kompromisseja ihmisten pelosta ja miellyttämisen halusta. Samuel edustaa ehyellä sydämellä Herran edessä vaeltavia kristittyjä.
Jumala antoi Eelin ja Eelin poikien toimia oman aikansa Hänen huoneessaan, mutta teki lopulta selväksi pyhyytensä heille ja heidän kauttansa. Eelin pojat tuhoutuivat ensin filistealaisten hyökkäyksessä. Eelin silmiin oli tullut kaihi, "niin ettei hän voinut nähdä" (4:15). Kaihi on vähitellen silmää rappeuttava sairaus, ja se kuvastaa hengellistä sokeutta joka vähitellen valtaa meidät kun teemme kompromisseja. Kuullessaan sanoman poikiensa kuolemasta ja Jumalan arkin joutumisesta filistealaisten haltuun, Eeli taittoi niskansa ja kuoli. Kompromissit johtavat hengelliseen sokeuteen, ja hengellinen sokeus johtaa hengelliseen kuolemaan.
Mutta Herran kutsuma profeetta "Samuel kasvoi, ja Herra oli hänen kanssansa eikä antanut yhdenkään sanoistansa varista maahan" (3:19).
Re: Samuelin kirja
Tänään luin 1.Samuelin kirjan luvut 5-6. Niissä kerrotaan, kuinka filistealaiset hyökkäsivät Israeliin ja veivät sieltä Jumalan arkin. Jumala salli filistealaisten saavan voiton Israelin luopumuksen tähden. Jumalan arkki, Herran kirkkaus ja kunnia, katosi Israelin keskeltä.
Herra löi kuitenkin filistealaisia, joiden keskuudessaan Hänen kirkkautensa oli. Syntiset eivät kestä pyhän Jumalan edessä, eikä Herralle pyhitetty saalis ole synnintekijöille siunaukseksi vaan kiroukseksi. Lopulta filistealaiset kutsuivat epätoivossaan pappinsa ja tietäjänsä ja kysyivät mitä he voisivat tehdä, että vitsaukset loppuisivat. Papit määräsivät heidät palauttamaan Jumalan arkin, sekä kultaa hyvitykseksi.
"Varas maksakoon korvauksen" (2.Moos 22:3). Sielunvihollinen saattaa joskus onnistua varastamaan siunauksia Herran kutsumilta, jos he eivät valvo. Mutta Jeesus tuli tekemään tyhjäksi perkeleen teot. Kun nöyrrymme ja käännymme Herran puoleen, puhdistaa Jumala meidät ja Hänen kirkkautensa palaa keskellemme. Eikä ainoastaan Herran kirkkaus, vaan vihollisen on myös palautettava korkojen kanssa se minkä meiltä varasti ja minkä vuoksi jouduimme kärsimään.
Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut (Room 8:28). Kunnia, kirkkaus, ylistys Hänelle joka koroittaa ja alentaa! Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? (8:31)
Herra löi kuitenkin filistealaisia, joiden keskuudessaan Hänen kirkkautensa oli. Syntiset eivät kestä pyhän Jumalan edessä, eikä Herralle pyhitetty saalis ole synnintekijöille siunaukseksi vaan kiroukseksi. Lopulta filistealaiset kutsuivat epätoivossaan pappinsa ja tietäjänsä ja kysyivät mitä he voisivat tehdä, että vitsaukset loppuisivat. Papit määräsivät heidät palauttamaan Jumalan arkin, sekä kultaa hyvitykseksi.
"Varas maksakoon korvauksen" (2.Moos 22:3). Sielunvihollinen saattaa joskus onnistua varastamaan siunauksia Herran kutsumilta, jos he eivät valvo. Mutta Jeesus tuli tekemään tyhjäksi perkeleen teot. Kun nöyrrymme ja käännymme Herran puoleen, puhdistaa Jumala meidät ja Hänen kirkkautensa palaa keskellemme. Eikä ainoastaan Herran kirkkaus, vaan vihollisen on myös palautettava korkojen kanssa se minkä meiltä varasti ja minkä vuoksi jouduimme kärsimään.
Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut (Room 8:28). Kunnia, kirkkaus, ylistys Hänelle joka koroittaa ja alentaa! Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? (8:31)