Saul ja Daavid

Chosen

Saul ja Daavid

Viesti Kirjoittaja Chosen »

Tänä aamuna Pyhä Henki nosti sydämelleni jotain liittyen Sauliin ja Daavidiin.

Saul oli Herran valitsema ja voitelema mies. Sen myötä hän nousi johtamaan Jumalan valittua kansaa. Saul ei kuitenkaan toiminut Jumalan mielen mukaisesti, Kirjoituksista voimme lukea kuinka hän alusta asti ja jatkuvasti toimi jakaantuneella sydämellä eikä tehnyt todellista kääntymystä Herran puoleen vaikka Hän antoi profeetta Samuelin kautta siihen useita tilaisuuksia. Herra valitsi siksi kuninkaaksi toisen miehen, Daavidin joka eli ehyellä sydämellä ja nöyrällä mielellä. Vaikka Daavid lankesikin myöhemmässä vaiheessa karulla tavalla, oli hän nopea tekemään parannuksen ja aidosti nöyrtymään Herran edessä, ja se oli oleellisin ero hänen ja Saulin välillä.

Tilanne ei kuitenkaan muuttunut konkreettisesti heti, vaikka Saul oli jo kadottanut voitelun ja Daavidilla oli todellinen voitelu. Saul istui vielä sen jälkeen pitkään valtaistuimella. Toki Saul ymmärsi tilanteen, ja siksi hänen sydämensä kääntyikin vihaamaan ja vainoamaan Daavidia. Seurauksena siitä Daavidin täytyi lopulta lähteä Kuninkaan kaupungista pakoon, erämaihin ja luoliin piileskelemään. Pieni osa israelilaisista ymmärsi ja näki hengellisesti todellisen voitelun, ja seurasivat Daavidia henkensä uhalla. Suurempi osa kansasta katsoi vain kuninkaan istuimeen ja kruunuun, eivätkä ymmärtäneet että Saul oli menettänyt hengellisen auktoriteettinsa. Daavid ei kuitenkaan taipunut kiusausten edessä ja alkanut oman käsivartensa voimalla sotimana Saulia vastaan saadakseen kuninkuuden, vaan antoi Herran hallita ja odotti aikaa kun Hän itse siirtäisi Saulin sivuun. Lopulta niin myös kävi, ja kun Daavidin auktoriteetti tuli konkreettiseksi kuninkuuden muodossa, oli hänellä sen myötä myös hengellinen auktoriteetti. Daavid ymmärsi, että auktoriteetissa ei ole lopulta kyse kruunusta ja valtaistuimesta, vaan hengellisestä voimasta ja yhteydestä Jumalan kanssa.

Tuo ristiriitainen tilanne on puhutellut minua paljon. Kaikki ei ole sitä, miltä ihmissilmin näyttää. Rakenteet ja asemat eivät välttämättä kerro mitään todellisesta hengellisestä auktoriteetista. Tänäkin päivänä voi monet todelliset voidellut olla ihmisten silmiltä piilossa, erämaissa ja luolissa. Monella uskonnollisella valtiaalla ei ole hengellistä voimaa, ja he halveksuvat ja jopa vainoavat niitä joilla todella on auktoriteetti. Saatamme olla hämmentyneitä ja kysyä miksi Herra sallit seurakuntasi ja nimesi häväistävän tällä tavalla? Emme aina ymmärrä Jumalan pitkämielisyyttä, mutta Hänellä on kaikki hallinnassa. Hän antoi Israelin kansan harhailla erämaassa 40 vuoden ajan Mooseksen aikana, ja Hän antoi Israelin kansan kärsiä kuivuudesta kahden vuoden ajan Elian aikana. Niinäkin aikoina oli kuitenkin kansan keskellä olemassa uskollisten jäännös, joka ymmärsi tilanteen ja eli lähellä Herraa vaikeinakin aikoina, ja jotka yleisen kuivuuden vallitessakin vain vahvistuivat Hengessä. Daavid ja häntä seuranneet ottivat tilanteen uskon koetuksena, ja pysyivät siinä uskollisena totuudelle. Ja lopulta he saivat kokea lupausten täyttymyksen ja konkreettisen voiton. Asian loppu on parempi kuin sen alku, ja pitkämielinen on parempi kuin korkeamielinen (Saarn.7:8)
Avatar
Eero
Site Admin
Viestit: 5768
Liittynyt: 15 Syys 2016, 22:51
Viesti:

Re: Saul ja Daavid

Viesti Kirjoittaja Eero »

Kiitos Chosen, tässä on paljon hyvää ajattelua, Herra voi todella asettaa valtaan ihmisiä, joista maallisin silmin katselevat eivät näe päältä Herran tarkoitusta, vaan se aukeaa vasta myöhemmin. Samoin Herra voi käyttää ketä hyvänsä ja antaa hänelle armonlahjoja, vaikkei ihminen itse edes uskoisi voivansa niiden mukaan toimia, eikä omasta voimastaan voikaan. Niin vain tapahtuu, jos antaa itsensä täysin Herran käyttöön. Näin taisit jossain muualla ketjuissa puhuakin.

Monesti myös unohtaa, että elämme täällä maan päällä myös Hengellisessä maailmassa, siksi ei ole mun mielestä erikseen fyysistä ja Hengellistä maailmaa, paitsi niille jotka eivät niitä näe. Kaikissa tapahtumissa on aina kyse molemmista vaikuttimista, ilman että sitä voi sanoa kaiken hengellistämiseksi. Siksi uskon myös, että kaikilla tapahtumilla on aina tarkoituksensa Herran suunnitelmassa, lähtien aina yksittäisen ihmisen arkipäivästä kansankohtaloihin saakka.

Samoin kuulee ihmisten usein miettivän, että miksi Jumala sallii tämän pahan ja epätäydellisen maailman, mutta siinä unohdetaan, että elämme ”kuoleman alaisessa” maailmassa, jossa pahuus johtuu ihniten omista valinnoista, jonka mahdollisuuden Jumala on meille antanut nähdäkseen ketkä todella haluavat omasta vapaasta tahdostaan kääntyvät turvaamaan Häneen. Ja siinä Herra on antanut myös lähettämällä ainoan Poikansa maailmaan, mahdollisuuden ihmiselle saada vapautus pahuudesta. Se ei poista fyysistä kuolemaa, eikä kärsimystä, mutta antaa tiedon siitä että kärsinys on vain väliaikaista, niin kuin tämä maailmakin.

Monesti oon myös miettinyt mitä hyvyys ja pahuus lopulta ovat? Jumala on kertakaikkisen Hyvä, sitä on ihmisen vaikea myöntää ja paha henkimaailma kehottaa häntä kapinoimaan tätä vastaan. Mutta pahuus ei ole pelkkiä tulenlieskoja ja sarvipäitä, vaan se on yksinkertaisesti kaikkea sitä mitä tehdään Jumalan tahtoa vastaan, vaikka se olisi kuinka verhottu hyväksi tarkoitukseksi.
Jeesus, sä Herramme, sua seurata tahdomme.
Kanssamme kulje eteenpäin, yhdessä, yksittäin.

https://herrannimessa.blogspot.com
Vastaa Viestiin