Pelastussanoma

Harraastaako kukaan teistä ns. preppausta eli poikkeusoloihin valmistautumista? Tiedän, että tämä ei liity suoraan uskonasioihin, eikä tosiuskova sitä välttämättä tarvitse, sillä meitä ei ole määrätty vihaan, mutta ajattelin kuitenkin kysyä. Itse en ole mikään intomielinen valmistautuja, mutta mielestäni ainakin pieni kotivara on hyvä olla olemassa.

Minulla on selviytymistarpeita jo muutenkin, sillä olen nuorempana käynyt erällä ja tänä keväänä sain Herralta kehotuksen kerätä tavarat kasaan, sillä ne ovat jo vuosia olleet hajallaan. Käydessäni tavaroita läpi, huomasin että kaikkea oli juuri niin paljon kuin tarvittiin. Panin myös merkille, että jokunen vuosi sitten ostamani säilykkeet meneväät vanhaksi tänä syksynä. Silloin muistan ajatelleeni, että tuon pidempään tuskin tarvitsee varautua.

Maailmalla ja varsinkin Amerikassa on kai yleisesti se käsitys, että valmistautuminen on hyvästä, vaikkei itse uskoisikaan tarvitsevansa sitä, että joku muu voisi löytää tarvikkeesi ja pelastua niiden avulla. Itselleni tulee mieleen, että tapahtuma minkä myös Herraa odottavat saattavat joutua kokemaan, olisi tuo Kolmen päivän pimeys. Ellei sekin sitten tapahdu yhdessä tempauksen kanssa tai vasta sen jälkeen.

P.S. Soitin tänään pitkästä aikaa koko 12 min shofarin ja siunasin sen tahdissa kodin. Tuli sen myötä varsin turvallinen ja levollinen olo.

Mun selvityimistarpeet ovat.... Jeesus Kristus! Mitään muuta en tarvitse.

Moni turvautuu purkkiruokiin, kaivaa poteroita ja säilöö paristoja, vettä ja mitä lie. Se on jännä asia siksi että jos turvautuu Jeesukseen, niin voimme huomata että eräät tulevat sanomaan että "niin mutta kannattaa silti varautua"... kysyn että niin mihin Jeesus ei riitäisi?

Tämä on yksi olennainen syy sille että tempaus tulee! Miettikää mihin tilanteeseen Jumala joutuisi mikäli Jeesukseen luottaminen ei riittäisikään?

Oon kyllä samaa mieltä että Jeesus yksin riittää ja luulen tosiaan myös että seuraava suuri tapahtuma on tempaus. Mutta ei tuossa varautumisessa mielestäni mitään pahaa ole, kunhan se ei mene ohitse sen mikä on tärkeintä!

Ehkä myös on niin että tuolla Jenkkilässä sille on todella tarvetta, jos katselee tuota poliisivaltiomeiningin kehittymistä. Luulen myös että Herran tuomio on siellä erityisen kova.

Mutta se täytyy vielä myös sanoa, että se mistä tietää tuon olevan enemmän tämän maailman mielen mukaista, on se että kun on mielestään saanut kaiken tarpeellisen kasaan, niin seuraava ajatus on että mitä vielä pitäisi hankkia. Eli se mitä on jo, ei muka riittäisikään.

Tiedän, että joku voisi sanoa, että Herra auttaa niitä, jotka auttavat itseään, mutta silloinhan Herra yksin ei riittäisi ja ollaan jo väärällä tiellä.

Minä uskon, että meidän on viisasta myös hieman prepata, vaikka ainoa todellinen turvamme on Jeesus Kristus.
Ajattelen, että, jos olemme varautuneet edes esim. viikon sähköttömyyteen, niin meillä on huomattavasti miellyttävämpää ja pystymme ajattelemaan vähän pidemmälle asioita, mitä meidän tulisi seuraavaksi tehdä kuin, että joudumme murehtimaan tai jopa panikoimaan seuraavaa lounasta.

Tästä on itselläni vähän kokemustakin, joten, jos en yhtään varautuisi en olisi oppinut mitään!

Ahneus on eri kuin varautuminen viikon poikkeusoloon. Se, miten sinä tai joku läheisesi pystyy pientä varautumistasi hyödyntämään on sitten jo Isän käsissä!