Uskovien vainot

[Salome1972 ei-kirj.]

Uskovainen isäni, joka on jo kymmeniä vuosia sitten kuollut, varoitteli aina uskovien vainoista. Kehotti olemaan varautunut ja valmis hengellisesti, kun ne alkavat.Viime vuosiin asti asia on tuntunut kaukaiselta ja melko mahdottomaltakin. Hyvinvointi ja rauha ovat olleet osanamme jo kauan. Uskovien vainot ovat kaukana. Mutta kuinka kauan?
Tunnen hengessäni, että olemme ihan vainojen kynnyksellä. Täällä Suomessakin.
Herää kysymys: kuinka valmiita olemme? Meillä on talot ja autot ja muut vempeleet, rahaa on ja ajatus, että kaiken voi menettää, kaukainen.
Miten kiintyneitä olemme maallisiin? (Oman raadollisuuteni olen käytännössä taas viime aikoina todennut, kun elämässä on ollut vastoinkäymisiä. Ei mitään dramaattista, pikemminkin pieniä ongelmia, mutta paljon. Mies kaatui liukkaalla, olkapää ja oikea käsi tosi kipeät, pesukone hajosi, auto hajosi ym.)
"Vaino", jota tähän asti olemme kokeneet, on kyllä johtunut uskovaisuudesta, mutta on luonteeltaan sellaista, että siitä seuraa aina vain vahvempi muukalaisuuden tunne. Pientä jäynää töissä, ulkopuolelle jättämistä, naapurien suoranaista valhepuhetta ja juoruamista. Kerran tosin tapahtui jotain merkillistä. Meillä on kesäaikaan pihalla lipputangossa isännänviiri, sellainen perus- siniristiviiri. Se on kaunis silloinkin, kun roikkuu tuulettomana pitkin tankoa. Olin kerännyt omenia puista ja tikkaat olivat jääneet pihalle. Yöllä viirin alaosa oli revennyt kolmeen osaan, punoutunut köysimäiseksi ja mennyt kolmeen tiukkaan solmuun. Vähempikin järki riittää tajuamaan, ettei sellainen itsestään synny. (Varsinkin, kun tietää miten noituudessa kolmella solmulla köydessä loitsuttiin kirouksia).
Varsinaista vainoa, hengenvaaraa ja kaiken menettämistä, ei ole vielä ollut.
Olen lukenut paljon hengellisiä kirjoituksia, mutta ennen kaikkea raamattua. Oikein järjestelmällisesti nykyään. Yritän myös oppia ulkoa raamatunjakeita. Sana on tullut rakkaaksi. Hengen miekka on taistelussa tärkeä. Samoin rakkaus toisiin uskoviin on lisääntynyt.
Miten te muut koette?

[Sinettisormus]

Tottq puhut, minäkin koen että uskovien vainot on jo hiljalleen alkamassa. Siksi Sanan lukeminen ja rukoilu onkin entistäkin tärkeämpää. Tulee varmasti myös aika, että Raamattu julistetaan kielletyksi kirjaksi, siksi sen tunteminen on tärkeää, sillä se on meidän aseemme, miekkamme. Olemme olleet liian tuudittautuneita, ettei täällä Suomessa mitään voi sattua, mutta viime kuukaudet ovat jo osoittaneet sen vääräksi ajatteluksi, uskon että meillä on vielä hyvin köyhät ajat edessä, jonka kautta kutenkin voimme taas löytää oman Jumalamme. Minunkin rakkauteni toisiin uskoviin on lisääntynyt, mutta myös niihin jotka ei ole uskossa ja minulla on syvä huoli heidän pelastumisestaan. Valitettavasti tuntuu että ihmiset käy kokoajan vain kylmemmiksi ja kylmemmiksi, heitä on enää vaikea saada vastaanottamaan Jumalan Sanaa. Näin koen. Siunausta ja sisarellista rakkautta sinulle,
T.sinettisormus

[näkymätön ninni]

Monasti olen minäkin miettinyt, että kestäisinkö ollenkaan vainoja tai valtavia vastaoinkäymisiä? Ja varmasti omassa voimassa en kestäisikään. Maallisessa mielessä asiat on tällä hetkellä paremmin kuin hyvin. Mutta onko hengellisellä puolella?

Sanassa Jumala kehoittaa meitä pukemaan ylle koko sota-asun: totuuden vyö, vanhurskauden haarniska, uskon kilpi, pelastuksen kypäri, Hengen miekka ja kenkinä jaloissa alttius rauhan evankeliumille. Miten tämä sota-asu sitten puetaan ylle: Rukouksella ja anomisella, joka aika Hengessä valvoen.

Ef.6
10 Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
11 Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
12 Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
13 Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
14 Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
15 ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
16 Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
17 ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
18 Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;

Kyllä täytyy myöntää, että heppoinen on minun sota-asuni tällä hetkellä. On ollut liian vähän rukousta ja liian vähän Sanan tutkimista ja lukemista. Siis parannuksen paikka minulla!

Herra vahvista meidän sota-asumme!

[Salome1972]

Ihanaa, kun vastasitte. Samansuuntaisia ajatuksia kuin itsellänikin. (Aloitin viestiketjun, mutta törttöilin tapani mukaan kirjautumisen kanssa.
Minäkin olen ollut viime aikoina parannuksen paikalla; se voi alkaa minusta. On niin paljon pois pantavaa ja oman luonteen kanssa on aina ongelmia.
Kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä ja itsensä hillitsemistä saisi olla enemmän. Olen kuumakalle tai paremminkin -kaisa.
Jarmolla oli päivittäisissä lokakuun puolivälissä 2015 kirjoitus 11 kristityn mestaamisesta Syyriassa. Siitä lähtien olen yrittänyt rukoilla vainottujen kristittyjen puolesta. Rukoilin iranilaisen pastori Abedinin puolesta, kun hän oli ollut vuosikausia vankilassa kidutettuna uskonsa tähden. Hänet on hiljattain vapautettu, kiitos Herralle!
Tiedän parikin vanhaa uskovaa, joille on tullut profetia, että he kuolevat marttyyrikuoleman. Herra tietää miten käy, mutta rukousta siihenkin tarvitaan. Että oltais uskollisia kuolemaan asti.

[olli]

Aloitin viestiketjun, mutta törttöilin tapani mukaan kirjautumisen kanssa.

Salome, modelta saa aina pyytää apua. Katsopa aloitustasi, jotakin kummallista on tapahtunut lähettäjän nimelle