Rakennanko hiekalle vai kalliolle?

Keskustele eskatologisista asioista
Avatar
Maria
Viestit: 869
Liittynyt: 27 Kesä 2021, 15:16

Rakennanko hiekalle vai kalliolle?

Viesti Kirjoittaja Maria »

Rakennanko hiekalle vai kalliolle?

Raamatussa kuvataan usein hiekkaa niin, että se on kuten ihmiset ovat. Aabraham sai lupauksen, että hänen jälkeläistensä luku tulisi olemaan runsas, se tulisi olemaan kuin taivaan tähdet ja hiekka, jota on meren rannalla. (1. Moos. 22:15-17).
Jumalan suuruus tulisi ilmenemään näin ihmeellisesti. Aabrahamin jälkeläisiä oli kuin meren hiekkaa. Eivät he kuitenkaan voineet rakentaa mitään ilman Jumalaa. He tarvitsivat ihmisten lisäksi Jumalan avun kaikkeen. Siunaus tässä kaikessa oli siinä, että tarvitsivat sitä, että he, Jumalan valittu kansa alistuisivat Hänen tahtoonsa kerta toisensa jälkeen.

Meillä on vaihtoehto, saamme rakentaa kalliolle, joka kestää. Kalliolla saamme olla Hänen läheisyydessään. Kalliolla on meidän pelastuksemme. Jeesus itse sanoi, että "jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, on verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi." (Matt. 7:24)

Meidän lupauksemme on tänäänkin siinä, että uskomme sen, että apumme on yksin Herrassa. Tämä toteutuu, kun teemme Hänen tahtonsa, noudattaen sitä koko sydämestämme, ihan kaikessa mitä Hän on meille opettanut.
Jos seuraamme Jeesuksen viitoittamaa tietä, Hän antaa meille jokaiselle tarvitsemaamme ymmärrystä ja viisautta elämämme jokaiselle päivälle.

2. Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne.
3. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana". (Jes. 2:2-3)

Meidän tulisi noudattaa Herran, meidän Jumalamme tahtoa ja Hänen antamiaan opetuksia ja käskyjä, ja aina riippua Hänessä. Me emme saisi lisätä mitään siihen, mitä Jumala on meidän käskenyt pitää, emmekä me saisi missään tilanteessa ottaa siitä mitään pois. Tässä haluan korostaa armoa ja sen merkitystä. Ymmärrämme, että sen minkä on Herran meille Sanassa uskonut, sisältää lupauksia, mutta se sisältää myös velvollisuuksia. Emme siis saisi pitää armoa halpana. Emme voi ajatella niin, että rakastamme vain Raamatun monia lupauksia, mutta sivuutamme ne asiat, jotka ovat meille epämieluisia. Sen tähden tottelemattomuus ja tietynlainen "itsepäisyys" tai uppiniskaisuus vie meidät etäälle Jumalasta.
Kuuliaisuus on myös ymmärtäväisyyttä. Se on sitä, että teen sen, mitä en itse asiassa monesti haluaisi tehdä, mutta koska rakastan Herraa, niin taivun Hänen tahtoonsa kerta toisensa jälkeen ja ymmärrän, että Hän haluaa minulta mieluummin kuuliaisuutta, kuin ulkonaisia tekoja.

Kuuliaisuus ei siis synny lihallisessa itsessämme, se tulee uskon kautta. Aabrahamkin sai lupauksen jälkeläisistään yli ymmärryksen käyvän koettelemuksen jälkeen (1. Moos. 22). Sen voisi toki nähdä niinkin, että hän sai lupauksen, koska hän teki sen, että suostui Jumalan tahdon alle ja oli valmis viemään oman poikansa uhrattavaksi, mutta kyse ei kuitenkaan ole siitä. Lupaus ei tullut teon tähden, sillä Jumala tutkii sydämet. Jos sydämessä on väärä vaikutin, Hän ei anna meille sellaista, mikä on Hänen Sanansa vastaista.
Raamattu puhuu siitä että "usko ilman tekoja on kuollut". Kun riipumme Hänessä, huomaamme, että meidän sisimmässämme on yliluonnollista halukkuutta tehdä tekoja, joita emme itsessämme tekisi. Usko siis synnyttää tekoja, mutta myös kuuliaisuutta. Usko myös saa voimansa Jumalasta. Aabraham oli uskossa kuuliainen. Hänen voimanaan oli Jumalan voima.

Me emme saisi missään tilanteessa turvata omaan voimaamme, vaan meidän tulisi nähdä Hänet kaiken keskellä. Hän antaa meidän aina ajallaan päästä yli virtojen ja erämaiden, Hänen voimassaan. Hänellä yksin on valta ylitse kaiken sen, mikä ihmiselle on mahdotonta. Hän toi kansansa aina läpi koetusten ja jos he lankesivat epäuskoon ja palvelivat erämaassa vieraita jumalia, Jumala näytti aina, että valheprofeetat olivat eksytyksen vallassa vieneet kansan harhaan, ei Jumala.

Ymmärtäväinen on myös uskollinen, vaikka häntä pilkataan. Hän tietää, että mainen loisto kerran kukistuu. Ymmärtäväinen Jumalan palvelija nöyrtyy, kun hän saa kohdata Herransa Jumalan Sanan kautta, sillä sieltä Hän saa lohdun. Sanasta tulee viisaus, joka ei ole maailmasta, se viisaus ei ole siellä missä tämän maailmanajan viisaus on. Jumalan Sanassa on kätkettyä viisautta, joka ei ole riivaajien viisautta. Jumalan Sanan kautta meissä syntyy elävä usko, joka antaa meidän sydämiimme ilon ja halun tuoda esille Jumalan ihmeellisiä tekoja. Se kirkastaa Häntä, joka on kaiken luonut. Raamattu kirkastaa Jumalan voimaa. Meidänkin tulee ilmentää tuota Jumalan voimaa, joka ei kuitenkaan ole mahdollista, ilman Jeesuksen Kristuksen sovitustyötä. Jeesus on kuitenkin antanut meille tuon mahdollisuuden. Me saamme olla Hänen todistajiaan tässä maailmanajassa.



Miksi kirjoitin tämän kaiken? Näin aamulla ilmestyksessä kuvan, jossa oli hyvin vanha ja ymmärtääkseni vanhanaikainen ja sille ajalle tyypillinen vankka puutekoinen laiva. Hyvinkin merikelpoinen. Laiva oli kiinnitetty kahden eri mantereen välille. Meri oli rauhallinen, eikä mitään myrskyä näkynyt. Kuulin kehoituksen, kuulin äänen, joka sanoi; lähtekää ulos Baabelista, lähtekää ulos maailmasta. Ette voi olla kiinni maailmassa, sekä Minussa.

Katselin köysiä, joilla laiva oli sidottu. Osa köysistä oli kiinni toiseen suuntaan ja osa toiseen suuntaan. Osa siis maailmaan, osa Jeesukseen. Kun myrsky tulee puhkeamaan, laiva tulee halkeamaan kahtia. Vaikka lasti heitetään pois, niin laiva hukkuu. Mitään, mitä laivassa on ei kestä. Kaikki menetetään. Aivan kaikki. On siis valittava tänään, ketä palvelemme. Ketä sinä palvelet? Oletko rohkea ja palvelet Elävää Jumalaa vai pelkäätkö, ja palvelet maailmaa? On alkamassa kovat ajat ja sen tähden Herra on useita kertoja varoittanut, että tulee erottautua maailmasta. Olemme maailmassa, mutta emme maailmasta. Meillä on vielä aikaa irrottaa eksytyksen köytemme, maailman köydet, kiinnitetään kaikki köydet jotka yksin Jeesus meille antaa jo tänään Jeesukseen Kristukseen. Hän on se, joka vie meidät perille. Haluaisin myös, että muistaisimme, että profeetta Jeremiakin varoitti useita kertoja, mutta häntä ei uskottu ja kun varoituksia oli tullut riittävän kauan, Jumalakin murehti hyvin paljon. Hänhän olisi toivonut että kansa kääntyy. Jeremian 27. luku on hyvin surullinen. Valvotaan siis ja etsitään rukouksessa Herran tahtoa. Annetaan anteeksi toinen toisillemme ja muistetaan miten valtava armo on, että olemme pelastettuja. Pyydetään itsellemme ja läheisillemme rohkeutta tehdä ensimmäisiä tekoja, että saisimme olla siellä missä Herra haluaa meidän tänään ja aina olevan.
Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.
2. Tim. 2:24