Eeppisproosallinen kasvukertomus pandemiasta Suomen Kuvalehdessä:
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotima ... hKni4Xqicg
Kanava: Koronakriisin aikana valtalehtien avaamisesta tuli vastenmielistä – Arvostan tiedettä ja siksi olen korona-skeptikko
Puheenvuoro: Tiedettä arvostava ei voi valita omaksi näkemyksekseen sitä, joka saa eniten julkisuutta, kirjoittaa Olli Tammilehto Kanava-lehdessä.
Kotimaa 29.9.2020 07:28
Olli Tammilehto
Kun konsensusta ei ole, tieteestä välittävä ei voi valita omaksi näkemyksekseen sitä, joka saa eniten julkisuutta, tai sitä, jota kollega kannattaa, kirjoittaa Olli Tammilehto Kanava-lehdessä. Suomen Kuvalehti julkaisee tekstin kokonaisuudessaan.
Koronakriisin aikana valtalehtien avaaminen on tullut minulle yhä vastenmielisemmäksi. Ei siksi, että koronauutisten tulva saisi minut pelkäämään, vaan siksi, että lehdet johtavat mielestäni harhaan. Muualta hankkimani tiedon valossa vallitseva koronapuhe on järjetöntä.
Enkö siis luota epidemiologian ja lääketieteen asiantuntijoihin, joita lehdissä haastatellaan? Olenko ihminen, joka kieltää selvän tieteellisen konsensuksen?
En suinkaan. Esimerkiksi ilmastoasioissa olen valtavirrassa. Koronakysymyksessä ei kuitenkaan ole tieteellistä konsensusta. Juuri se, että arvostan tiedettä ja luen ja kuuntelen monenlaisten tutkijoiden näkemyksiä, on tehnyt minusta koronaskeptikon.
On suuri joukko epidemiologian ja lääketieteen tutkijoita, joiden mielestä koronavirus ei ole erityisen vaarallinen mutta koronan torjuntatoimet ovat: ne tappavat enemmän ihmisiä kuin itse virus. Heihin kuuluu muun muassa Stanfordin yliopiston lääketieteen ja tilastotieteen professori John Ioannidis, yksi eniten siteeratuista lääketieteen tutkijoista.
Kun konsensusta ei ole, tieteestä välittävä ei voi valita omaksi näkemyksekseen sitä, joka saa eniten julkisuutta, tai sitä, jota kollega kannattaa. Sen sijaan näkemystä tulisi ohjata ”parhaimman argumentin pakoton pakko”.
Mitä argumentit viralliseen tarinaan skeptisesti suhtautuvan kannan tueksi sitten ovat?
Ensinnäkin koronan tappokyky on tutkimusten mukaan paljon alhaisempi kuin alussa luultiin.
Ensimmäisten Maailman terveysjärjestön (WHO) Kiinasta välittämien tietojen mukaan 2–4 prosenttia viruksen saaneista kuolisi. Näissä laskelmissa ei kuitenkaan otettu huomioon niitä viruksen kantajia, joilla on vähäisiä tai ei mitään oireita.
Kun tämän joukon kokoa on eri maissa selvitetty vasta-aine- ja muilla immuniteettitutkimuksilla sekä erilaisilla mallilaskelmilla, on päädytty siihen, että viruksen tappokyky on vain noin kymmenesosa siitä, mitä ensin uskottiin. Esimerkiksi arvovaltaisen Oxfordin yliopiston näyttöön perustuvan lääketieteen keskuksen mukaan viruksen saaneista kuolee vain 0,1–0,41 prosenttia eli saman verran kuin keskivaikeassa tai vaikeassa influenssaepidemiassa.
Toiseksi koronakuolleet ovat lähes järjestään iäkkäitä ja monisairaita. Suomessa noin 330:n elokuuhun mennessä kuolleen mediaani-ikä oli 84 vuotta. Alle 50-vuotiaita oli kymmenkunta, mutta lapsia ja nuoria ei ollut kuollut lainkaan. Muissa maissa tilanne on suunnilleen sama.
Monet influenssatkin tappavat myös nuoria, kun taas iäkkäät menehtyvät myös helteissä ja kovilla pakkasilla. Miten tautia, joka tappaa lähinnä vain heikoimpia ihmisiä voidaan pitää niin vakavana, että nyt nähdyt mullistukset olisivat oikeutettuja?
Kolmanneksi on epäselvää, mitä ”koronakuollut” tarkoittaa. Koronatilastoihin ympäri maailmaa on laskettu koronaviruksen vaikutuksesta kuolleiden lisäksi myös ne ihmiset, joilta on löytynyt koronavirus, mutta jotka ovat kuolleet muista syistä, esimerkiksi sydänsairauteen.
WHO:n ohjeiden mukaan koronakuolleeksi voidaan merkitä jopa ihmisiä, joilta virusta ei ole löytynyt, mutta joilta oireiden perusteella uskotaan sen löytyvän. Näin on menetelty ainakin Belgiassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa.
THL:n koronatilastossa lukee ”Koronavirustautiin liittyvät kuolemantapaukset” – ei ”Koronaan kuolleet”. On mahdollista, että suurin osa maailman ”koronakuolleista” on todellisuudessa kuollut jostain muusta syystä.
Neljänneksi tilastot koronatapauksista ovat yhtä harhaanjohtavia kuin kuolinluvut.
Niihin päätyvät kaikki ihmiset, joilta testi näyttää koronaviruksen löytyneen. Suurin osa heistä on kuitenkin terveitä tai vähäoireisia eikä koskaan saa vakavia oireita. Testimäärät vaihtelevat ajasta ja paikasta riippuen. Koronatapausten määrän kasvu selittyy useimmiten testauksen lisäämisellä.
Myös käytettyyn RT-PCR-testiin liittyy suuria ongelmia.
Se ei kerro koronaviruksen löytymisestä vaan viruksen perimässä esiintyvän lyhyen RNA-pätkän esiintymisestä. Tämä pätkä voi olla peräisin muualta kuin toimintakykyisestä SARS-Cov-19-viruksesta: esimerkiksi viruksen palasesta.
Kanadalaisessa tutkimuksessa on havaittu testin löytävän korona-RNA:n palasia vielä viikkoja sen jälkeen, kun ihmisen immuunipuolustus on torjunut viruksen ja se ei enää voi aiheuttaa tautia. Ihminen voidaan määrätä koronakaranteeniin, vaikka hän ei voi enää tartuttaa sitä kenellekään.
Mutta hetkinen: ainakin Italian tilannehan oli aivan hirveä – eihän sitä voi selittää muu kuin poikkeuksellisen vaarallinen virus!
Hätkähdyttävillä koronauutisilla saattaa kuitenkin olla muitakin selityksiä. Italiassa on Euroopan vanhin väestö. Maassa testattiin alussa vain vakavasti sairaita tai jopa kuolleita, jolloin kuolleisuusprosentti nousi huimaksi.
Kuitenkin 99 prosentilla kuolleista oli muita vakavia sairauksia. Italian terveydenhoitojärjestelmä on myös budjettileikkausten takia retuperällä, ja siksi maan sairaalat täyttyivät ääriään myöten myös esimerkiksi talven 2017–2018 influenssaepidemian aikana.
Uutisissa esiintyneet ruumisarkkuvuoret taas selittää määräys tuhkata kaikki koronaan liittyvät kuolleet, mutta kapasiteettia polttohautaukseen ei juuri ollut, koska se on ollut harvinaista Italiassa.
Eivätkö torjuntatoimet ole kuitenkin hyvästä, koska jokainen säästetty ihmishenki on mittaamattoman arvokas? Koronatorjuntatoimet eivät ole vaarattomia – niiden seurauksena miljoonat ihmiset kuolevat.
Esimerkiksi sairaaloiden varaaminen koronapotilaille on johtanut monien leikkausten, hoitojen ja seurantakäyntien lykkäämiseen. Aiheutettu työttömyys on lisännyt itsemurhia ja perheväkivaltaa, köyhissä maissa myös nälkää.
Britannian hallituksen raportin mukaan maassa voi kuolla 200 000 ihmistä terveydenhoidon viivästymisten ja yhteiskunnan sulkemisen taloudellisten ja sosiaalisten seurausten takia. Maailman ruokaohjelman (WFP) johtajan David Beasleyn mukaan koronatoimet voivat vuoden loppuun mennessä sysätä 130 miljoonaa ihmistä nälkäkuoleman partaalle.
Jos kaikki edellä kerrottu on totta, miten tällaista hulluutta voi ylipäänsä esiintyä?
Se, että hulluuden selitystä ei välittömästi löydy, ei ole todiste sen olemattomuudesta. Joitain yrityksiä koronailmiön ymmärtämiseen kuitenkin on. Yksi suosikkiselitys koronaskeptikkojen keskuudessa on hallitusten epäpätevyys. Toinen mahdollinen selitys on ”lääketeollisen kompleksin” korruptio.
Vuonna 2009 ei pelätty koronaa vaan sikainfluenssaa. Kyseessä ei ollut epätavallisen vaarallinen tautiaalto, mutta WHO julisti sen pandemiaksi. Se oli mahdollista vain muuttamalla pandemiamääritelmää. Aikaisemmin tautiepidemialta vaadittiin maailmanlaajuisen leviämisen lisäksi myös merkittävää vaarallisuutta, mutta yhtäkkiä epidemian ei enää tarvinnut täyttää tätä kriteeriä.
Pandemiajulistus johti siihen, että valtiot tilasivat ennakkosopimusten perusteella suuren määrän rokotteita, joista suurin osa jäi käyttämättä. Rokote- ja lääkeyhtiöt saivat valtavat voitot.
Euroopan neuvosto epäili vuoden 2010 raportissaan lääketeollisuuden vaikuttaneen WHO:n pandemiapäätökseen. Lopulta selvisi, että viidellä viidestätoista päätöksen tehneestä asiantuntijasta oli sidoksia rokoteyhtiöihin.
WHO ei ole enää pitkään aikaan ollut sellainen valtioiden yhteistyöhön perustuva YK-järjestö, jollaiseksi se aikoinaan perustettiin.
Viimeisin julkistettu budjetti on vuodelta 2017. Sen mukaan hiukan yli puolet WHO:n rahoituksesta tulee yksityisiltä lahjoittajilta tai ylikansallisilta organisaatioilta. Suurimmat yksityiset rahoittajat ovat Melinda ja Bill Gatesin säätiö, Gatesin rahoittama rokotteita edistävä GAVI ja Gatesin perustama Globaali aidsia, tuberkuloosia ja malariaa torjuva rahasto.
Ne lahjoittivat WHO:lle yhteensä yli 474 miljoonaa dollaria eli enemmän kuin USA, joka oli suurin valtiorahoittaja. Gatesin säätiö on osakeomistusten ja monien muiden sidoksien kautta osa lääketeollista kompleksia. Lääkeyhtiöt antoivat järjestölle miljoonia myös suoraan.
Kompleksin rahoitusvallan vaikutus näkyy WHO:ssa monella tasolla. Järjestön nykyinen rokoteasioissa neuvoa-antava strateginen asiantuntijaryhmä eli SAGE on miehitetty teollisuuden edustajilla. WHO:n nykyinen pääjohtaja Tedros Ghebreyesus oli vuosina 2009–2011 edellä mainitun Gatesin rahoituksella perustetun aidsiin, tuberkulosiin ja malariaan keskittyvän rahaston hallituksen puheenjohtaja.
Lääketieteestä kirjoittavien lehtien sidonnaisuudet ovat oma lukunsa.
Maailman arvostetuimman lääketieteellisen journaalin Lancetin päätoimittaja Richard Horton totesi vuonna 2004: ”Tiedelehdistä on tullut lääketeollisuudelle työtä tekeviä tiedon muokkaajia.”
British Medical Journalin päätoimittajana 25 vuotta vaikuttanut Richard Smith kirjoitti samana vuonna: ”Lääketieteelliset journaalit ovat lääkeyhtiöiden markkinointiosaston lisäke.”