Uskoa koetellaan kiivaasti

Keskustele eskatologisista asioista
Maaret

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Magda-sisko kirjoitti: 03 Heinä 2020, 16:34 Olen viime aikoina rukoillut, että saisin elää vielä lähempänä Jeesusta ja saisin "hätää sieluista". Raamatun sana on avautunut niin kuin ei ikinä ennen.

Rukouksessani en arvannut, että myös vastustajapuoli lähestyisi minua. Somessa oli juttu, jossa nainen oli leikkauttanut itsensä mieheksi. Kommentoin näillä sanoilla: "Demonit liikenteessä tässä sairaassa maailmassa". Kommentti poistettiin ja minulta pääsy juttuun estettiin. Ylläpidosta tuli vakavaa varoitusta, ja jouduin vastaamaan loputtomaan ruutujonoon, josta en päässyt eroon muuten kuin myöntämällä, että kommenttini oli vihapuhetta.

Nyt kaduttaa ja tunnen itseni pelkuriksi, koska jouduin vastaamaan, että se oli vihapuhetta, vaikka ei missään tapauksessa ollut. Mietin, että joudunkohan samaan kauheaan kuulusteluhelvettiin kuin meidän kaikkien tuntema Päivi. Sanokaa ystävät, Herran omat, jotain lohduttavaa.
Valitettavasti tämä tulee yhä enemmän säännöksi tuossa pedon valtakunnassa joka on myös some. Eli he haluavat kiivaasti totuuden pois valtakunnastaan ja meille tulee vain sana : " tulkaa ulos siitä ...

Ilm. 18:4

Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.

Siinä on osa syy miksi en esim innostu herätysodotuksista kun Sana selkeästi kertoo että maailma iloitsee kun se pääsee eroon uskovista ja meidän on se vain hyväksyttävä.

Itse otan siihen sen asenteen että ketään ei pakoteta pelastukseen vaan jos he kerran niin vihaavat pelastusta niin heille vaan täytyy antaa siihen vapaus.
Maaret

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Ananda kirjoitti: 10 Heinä 2021, 18:12
Maaret kirjoitti: 07 Elo 2019, 11:23 Tulipa tuossa taas mietiskellessä eräitä asioita mieleen. Toivotaan, että osaan selkeästi ja ymmärrettävästi sen kertoa.

Kun uskoa koetellaan , niin mitä oikeasti koetellaan? Koetellaanko luottamusta mitä erilaisimpiin teorioihin? Vai koetellaanko luottamusta
Henkilöön eli Jeesukseen? Kun epätoivoisina aikoina kuten tämä päivä , ilmestyy yhä kummallisempia teorioita lopunajoista. Kullakin tuntuu olevan elämää suurempi käsitys aina omasta teoriastaan. Mutta kun uskoasi koetellaan , niin koetellaanko silloin TODELLA uskoasi tuohon teoriaan joka sinulla tai toisella on? Kullakin voi olla erilaisia käsityksiä vuosien kulusta , milloin viha kestää 7 vuotta milloin 3,5 vuotta, tai jopa ehkä vain 3 päivää (kolmen päivän pimeys). Ja lisäksi mikä lienee se "viha". Onko "viha" sama kuin "ahdistus", no toisten mielestä on ja toisten mielestä ei ole.

So vot.

Kun rupean pönkittämään uskoani omaan teoriaani niin mihin turvaudun? Enkö nimenomaan turvaudu omiin ajatuksiini ja käsityksiini? Onko siis uskoni perusta jokin käsitys tai ajatus. Vai onko uskoni perusta HENKILÖ?

Aikaisemmin itsekin luulin, että jokin käsitys asioista on se jonka suhteen pitää olla "uskollinen". Mutta kun nämä terroristit levittäytyivät eurooppaan ja jopa Suomeen asti tappamaan ja raiskaamaan niin jotenkin asiat saivat aivan uuden tärkeysjärjestyksen. Kun maailma ympärillä on yhä sairaampi niin uskoa ei enää voi pönkittää teorioilla. Sen täytyy perustua johonkin vanhvempaan. Onko siis Jeesus hyljännyt meidät kun täytyy katsella saastaa joka päivä ympärillään kuin sodomassa. Kyllä uskon kestävyyttä ei silloin auta mikään käsitys vihan ajan kestävyydestä vaan Jeesuksen uskollisuudesta.

Vakavampia kysymyksiä syntyy kuten "miksi Jeesus antaa terroristien heitellä lapsia 10 kerroksesta alas?"

jatkuu .... joskus

Meinasinkin kirjoittaa vähän tähän aiheeseen liittyvän keskustelunavauksen mutta vastaan mieluummin tähän eli mun mielestä monella uskovalla on nyt paljon tärkeämpää olla oikeassa jostain omasta teoriasta lopunajoista, kuin luottaa siihen että Jumala tietää mitä tekee ja Jumalan tekoja meidän ei tarvitse tietää tai ymmärtää yhtään sen enempää kuin Jumala meille on tarkoittanut. Jumala on lamppu jalkojemme päällä, me näemme koko ajan tarpeeksi pitkälle, ettemme eksy oikealta polulta ja meidän ei tarvitse yrittää ymmärtää ja nähdä mitä pimeässä on tulossa. Jumala onkin viisaudessaan myös kertonut meille ettei meidän tarvitse huolehtia huomisesta kun tässä päivässä on jo tarpeeksi meille. Jumala myös toistaa raamatun ilosanomassa että älkää pelätkö, älkää huolehtiko. Me voidaan hyvillä mielin levätä Jumalan sylissä ja olla hänen kuljetettavana. Siunausta :D
Valitettavasti se ei tuo luottamusta ja turvaa että vain toistaa itselleen tuota sanaa.

Minä ainakin olen kuin pieni tyttö joka pelkää pimeää eikä auta tippaakaan jos joku vieras selittää että olet siellä ihan turvassa. Kun ei ole koskaan saanut keneltäkään ihmiseltä turvaa, siis oikeasti ei koskaan niin kaikki tuollaiset puheet menee aivoissa lokeroon :"valheet".

Jos ottaa vaikka sen alkuperäisen vertauksen myrskystä jossa opetuslapset oli veneessä HUKKUMASSA. Niin ei auta mitään että Jeesuksesta kerrotaan että kyllä se siellä on mukana. Vaan JEESUS TYYNNYTTI MYRSKYN JA OSOITTI OLEVANSA VALLASSA JA JUMALA.

Mutta meille selitetään jatkuvasti vuosikymmeniä "kyllä Jeesus on Jumala vaikka ei koskaan tyynnytä sitä myrskyä". Eli ei ollenkaan Raamatun mukaista.
Maaret

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja Maaret »

En siis tässä väitä että kukaan on valehtelija vaan puheet ovat turhia jos ne ei koskaan toteudu.
Maaret

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Jos miettii pelon syitä niin minulla ainakin suurin pelko on joutua sairaalaan tai johonkin hoitolaitokseen vanhana sadistien armoille. Ei tule mieleenkään, että sellaisessa voisi tapahtua maailman suurin ihme ja ollakin hyviä ihmisiä töissä. Koska sellaista ei ole koskaan nähnyt.

Sitten kun tulee yhtäkkiä jokin sairaus niin kauhuun joutuu että antaako Jumala mut nyt sairaalaan sadistien armoille, taas?

Se on myrsky.
Eli se sama myrsky tulee jokaisesta hiemankin vakavammasta oireesta minkä saa kehoonsa.
Nuorempana pelkkä kuumeflunssa sai mut pelkäämään, että Jumala on mun hyljännyt jonkin synnin takia.
Nykyään on armoa suurta etten ole ollut sellaisessa kuumeessa varmaan 20 vuoteen 😍 eli se myrsky on toki väistynyt.

Kiitos Jeesukselle. Jokaisen pelon jälkeen oppii toki olemaan kiitollinen, että saa käydä omassa suihkussa eikä tarvii pelätä jossain sairaalan suihkussa.

Ja aloitukseen palatakseni. Siinä kauhussa tarvii oikean teon Jumalalta eikä mitään teoriaa tai uskonsanamaista itsevarmuutta kun sitä ei löydy yhdestäkään solusta minussa ainakaan.
Maaret

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Atsalea kirjoitti: 15 Heinä 2021, 12:48 Maallinen pelko on saatanasta.
Mutta paholainen on voitettu, kukistettu, eikä sillä ole viimeistä sanaa.
Tottakai sairaaloissa ja hoitolaitoksissa on hyviäkin ihmisiä töissä, ajatteles nyt esim. Tuulaakin tältä palstalta :)
Ja Maaret, en tiedä ikääsi, mutta miksi Jumala toisi sinut nykyiseen ikääsi hyljätäkseen sitten?
Ja vielä se, että kristityn maanpäällisen vaelluksen ei ole luvattu olevan helppoa, sinä selviät yksi hetki ja päivä kerrallaan.

Jumalan pelko on sitten taas täysin eri asia ja se on hyvä asia, kristityllä on syytä ollakin terve Jumalan pelko.
Siunausta Maaret!!
Kiitos Atsalea, ehkä tätä ei ymmärrä kukaan joka ei ole itse kokenut koko elämän lapsesta asti että pitää kerjätä apua ja senkin sitten saa hyvin vastentahtoisesti ihmisiltä.
Se vammauttaa kasvun kokonaan eikä se parane pelkillä uskovien lauseilla.

Kuten itse lisäät : ei ole luvattu helppoa elämää, eli suomeksi : Jumala voi antaa ihmisen kiduttajien käsiin. Toki siitä tulee se pelko, oikea Jumalan pelko joka rukoilee "älä anna minua kiduttajien käsiin!"

En tiedä miten siihen kasvatukseen mahtuu luottamus "hyvään Isään" muutoin kuin että toteutuu se että Hän EI anna minua kiduttajien käsiin.

Eli pelkkä Sana ei riitä vaan tarvitaan TEKO.

En oikeastaan ymmärrä edes sitä miksi mun puheet on uskoville niin vaikea ymmärtää kun tästä samasta asiasta eli TOTUUDEN TEOISTA olen yrittänyt monessa paikassa puhua ja vastaukset ovat aina samanlaisia.

Mutta kiitos kuitenkin välittämisestä, en siihen enää niin pahoin loukkaannu kuin nuorena kun aina jäi ilman apua.
Nyt sen faktan jo hyväksyy. Päivä kerrallaan.

Onneksi kohta paahde väistyy, ehkä. 🥀 pääsee välillä ulkoilemaan monen viikon odotuksen jälkeen.

Aina odotellaan 🙂 ..... seuraavaa rahaa että saisi ruokaa, koronan väistymistä että pääsisi srkoohon, paahteen väistymistä että pääsisi ulos, sateen tuloa ettei tarvitse hengittää pölyä, talven väistymistä ettei tarvitsisi jäätyä, kesän väistymistä että tulisi viileämpää, syksyn väistymistä että tulisi valoisaa,

Job 6 Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät?
2 Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.
3 Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.
4 Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.
Maaret

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Eilen tuli vahvasti mieleen tuo että "siellä ei koskaan enää ole kipua". Kun se tulee selkeästi suoraan Jumalalta niin se on yhtä varma ja selvä fakta kuin joku sanoisi "ulkona paistaa aurinko".

Ihanaa todella ja ihmeellistä, vaikea edes ymmärtää sellaista elämää ettei koskaan enää kipua eikä edes kuolemaa!
Maaret

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Nykyään kuulemma nuoret äidit joutuu menemään lastenhoitokurssille oppiakseen miten vauvaa hoidetaan.
Joudutaan ihmisyydenoppimiskurssille. 😐

Näin on myös uskovien keskuudessa. Kukaan ei neuvo miten eletään arkea Jumalan avulla, Häneen turvautuen ja miten edes nähdään Hänen apu tai ohje tähän päivään.
Joudutaan kuuntelemaan vuosikymmeniä erilaisia saarnoja jospa tippuisi yksi lause joka auttaisi arjessa.

Vanhuudessa on ehkä vihdoin ymmärretty miten Jumala minua ohjaa ja neuvoo kun kaikki pelot ja kitumiset on läpikäyty. 😶
Maaret

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Niinpä, olisi vaan kiva osata se kulkiessaan ettei tarvitsisi kitua koko elämäänsä.

Jos yritän kuvata viime tapahtuman. Mulla alkoi pahoja näköhäiriöitä toisessa silmässä ja pelkäsin kauheasti sokeutuvani ja joutuvani juuri niiden sadistien armoille.

Pyysin kahdesta paikkaa rukousta, molemmat ehdotti silmälääkäriä. Ymmärsin etteivät usko Jumalan parantavan vaikka aina siitä meuhkataan.
Mietin soittaa optikkoliikkeeseen, sain ihmeellisen turvan ja rauhan. Luulin (siis LUULIN koska en ymmärrä käytännön elämän johdatusta) sen turvantunteen tarkoittavan että Jumala parantaa enkä soittanut optikolle. Parin päivän päästä oireet paheni ja kauhu valtasi. Soitin vihdoin optikolle, sanoivat (pikkukylässämme) että EILEN kun tunsin sen turvan niin olisi ollut lääkäri paikalla , seuraavan kerran tulee kk päästä. 🤕
Eli JOS olisin ymmärtänyt miten eletään johdatuksessa mitä kaikki aina saarnaa niin olisin HETI reagoinut. Myöhemmin jouduin kitumaan vielä lisäpäiviä pelon vallassa koska sain ajan toiselta lääkäriltä seuraavalle viikolle.

Kuten sanoin, pelkään kaikkea. Selvisi että vaiva ei ole "vakava" vaan "tavallinen" vanhuksilla. 😒
En siis saanut apua mutta sain tiedon ettei suureen pelkoon ole aihetta. 😐

En tiedä miten tilanne olisi edennyt jos olisin heti tajunnut että turvantunne ajatuksen yhteydessä tarkoitti että se ajateltu toimintatapa olisi ehkä ollut parempi tapa.

Kun saarnaajat kertoo johdatuksista niin ne opettaa mitä Jaakob teki 4000 vuotta sitten mutta se ei kauheasti anna ymmärrystä miten mun pitäis toimia tänään pelkojeni kanssa. Siksi olisi mukavampi jos joskus olis joku ihminen joka neuvois kuinka eletään.

Mutta ainakin opin sen ettei Jumala paranna jos näiltä samoilta pyytää rukousta.... 😔
pieniäiti
Viestit: 18
Liittynyt: 25 Loka 2020, 18:09

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja pieniäiti »

Maaret, ymmärrän hyvin. Kirjoituksesi olisi voinut olla oma kirjoitukseni.
En osaa neuvoa sinua, koska minulla on sama ongelma ja olen aina luullut, että pelko on inhimillistä. Kuitenkin jos sanon jollekin, että pelottaa, niin useimmiten saan kuulla ettei täydellisessä rakkaudessa ole pelkoa ja silloin en turvaa Jumalaan. Vaikka teen siten koko sydämestäni ja sielustani. Missä teen siis väärin kun pelottaa? Itsekin tarvitsisin käytännön neuvoja miten eletään.

Tämä ei varmasti sinua lohduta yhtään, mutta minua lohduttaa sinun kirjoituksesi. Koen niin monessa asiassa samalla tavalla, että vaikka en kommentoi usein kirjoituksia niin minä kyllä rukoilen sinun ja muiden puolesta. Valitettavasti minunkaan rukoukset ei sillä sekunnilla ole terveyttä itselle tai muille tuoneet tai tarkkoja toimintaohjeita. Joskus mennyt vuosia avun saamisessa. Joitakin rukousvastauksia vuosien takaa odotan yhä. (Rukoilen niitä yhä edelleen).

Ehkä se on sinullakin Jumalan aikataulu ollut, ehkä se toinen lääkäri otti asiasi paremmin kuin mitä olisi ensimmäinen lääkäri ottanut tai mikä sen viivytyksen sitten olikaan laittanut, että Jumala niin tahtoi tehdä. Jumala on luvannut pitää huolta elämämme loppuun asti.
Maaret

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Kiitos, pikkuäiti.
En kyllä itse usko että kaikki pelko on jotain "väärää". Onhan ihminen luotu muiden seuraan mutta tässä maassa on paljon yksinäisiä. Kun nainen vielä on se heikompi astia niin on mielestäni julmuutta vaatia että aina yksin jätetty olisi jotenkin rohkea.
Mutta ne ovat juuri niitä iskulauseita, joilla ehkä uskovat haluaa vain välttää keskustelun ja jättää välittämättä toisesta ihmisestä.

Selitettään toisaalla että "kaikki me tarvitsemme muita ihmisiä" mutta käytännössä toimitaan täysin päinvastoin.
Toki voi olla että ongelma on 50 vuotta vanha ja nuo "välinpitämättömät" ovat aina vuosien varrella itse joutuneet turtumaan siihen että heidätkin on jätetty yksin.

Huomaan itsessäni samaa turtumista kun luen lehdistä uutisia onnettomuuksista. En enää välitä koska maailma itse rakastaa pahuutta niin nauttikoot sitten siitä pahuudestaan ja sen seurauksista. ☹

Minua lohduttaa jo se että viitsit vastata koska sitä varten ainakin itse käyn keskustelupalstoilla että joku edes joskus viitsisi vastata.
Kiitos ja siunausta vielä kerran, toivottavasti rohkenet uudestaan kirjoitella. ⚘
pieniäiti
Viestit: 18
Liittynyt: 25 Loka 2020, 18:09

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja pieniäiti »

Kiitos Maaret! Koen hyvin samalla tavalla asioita ja sinun kirjoitukset koskettaakin niin syvästi. Olen huomannut saman ilmiön, liekö tosiaan aiheesta keskustelun välttämisessä juuri tuo välinpitämättömyys tai ettei osata kohdata ongelmaa joka koskettaa heitäkin.

Harvoin enää pyydän apua muilta kun tyhjän saa pyytämättäkin. Joissakin asioissa pyydän rukousapua, mutta usein niihin ei paljoa kiinnitetä huomiota ja sitten olenkin polvillani Herran edessä yksin rukoilemassa omassa kammiossani. Itken ja rukoilen.

Ymmärrän tuon turtumisenkin hyvin. Kyllä sais Herra omansa jo noutaa täältä pahuuden pauloista.

Siunausta myös sinulle Maaret!
Maaret

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Tuo oli jännästi sanottu , että "pelkääminen ei ole Jumalan tahtoa". Se toi asiaan uuden näkökulman jota täytyy jäädä mietiskelemään....

Suomen kieli on aika ahdistava kun monet Raamatun kohdatkin saisi rohkaisevamman muodon jos joku lisäsana olisi valittu toisin. Suomenkieli tuntuu oikein tukevan kaikenlaista painostusta ja vaatimista. Hebreassahan ei ollut alunperin mitään sidesanoja : kun siis joten täten siksi koska siten niin .....
Sinettisormus

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Amen.
Pelko ei todella ole Jumalasta, eikä Hänen tahtonsa. Se on pelon henki jolla vihollinen yrittää nujertaa. Pelolla se meitä hallitsee.
Mutta kun tiedostamme sen, voimme siitä huolimatta, uskon askelin, mennä sitä kohti, ei antaa sille sijaa. Sitä voi käskeä, Jeesuksen Kristuksen nimessä.
2009, Jumala piti minua vuoden pelkokolulussa. Eteeni tuli kaikkea pelottavaa. Olin saanut ymmärryksen, että Hän halusi minua opettaa. Vihollinen paukutteli milloi mitenkin vierellä, mutta opin tunnistamaan sen.
Vuoden päätteeksi, opin käskemään sitä:
- " MINÄ TIEDÄN KUKA SINÖ OLET! POISTU!! MINUN HERRANI ON JEESUS KRISTUS JA SINULLA EI OLE MINUSSA SIJAA!!!"
Näin sitä opin käskyttämään ja sitä olen monelle opettanut kun ovat olleet peloissaan ja ahdistuneita. Ovat kertoneet että siitä on ollut apua siinä hetkessä.
Se kyllä palaa mutta aina uudelleen ja uudelleen sitä käskytän! Sillä ei ole enää sijaa sydämessä, sillä opin sen tuntemaan.
Vihollinen ei näy, sillä se on henkimaailmassa,mutta se on, niin kuin on Jumalakin, kaikkivaltias.
Tuo oli tärkeä oppi ...
Sinettisormus

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Tulee siis ilmoittaa henkivalloille, kuka on sinun Herrasi.
Sinettisormus

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Kun pelosta huolimatta etenemme uskossa, niin kuin moni meitä ennen, Jeesus sanoo ettei Hän meitä jätä. Hän on meidän kanssa maailman loppuun asti.
Sinettisormus

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Jeesuskin joutui vihollisen kiusattavaksi ja Hänen matka ristille ja ristillä oli raskas, Hän sanoi Isälle: " ota pois tämä malja." mutta vaikka pelotti, Hän teki sen, meidän vuoksemme.
Se oli vahva esimerkki Häneltä meille, pelosta, jolle ei saa antaa valtaa. Näytti miltä näytti.
En tiedä saitteko tuosta mitään tolkkua?
Sinettisormus

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Mitä Raamattu opettaa meitä pelkäämisestä?
https://www.gotquestions.org/Suomi/raamattu-pelko.html
pieniäiti
Viestit: 18
Liittynyt: 25 Loka 2020, 18:09

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja pieniäiti »

Kiitos teille, kyllä minä tiedostan ja tiedän nämä asiat, pelon hetkellä usein tunnen itseni yksinäiseksi kun ei ole ketään auttamassa tai lohduttamassa juuri silloin kun sitä tarvitsisin. Jumala kyllä kuulee ja kulkee vierellä ja lohduttaa mutta itse ainakin joudun käymään läpi näitä asioita ja siinä pelonsekaisessa tunnetilassa on itseä vaikea muistuttaa näistä mainitsemistanne keinoista. Kyllä se menee monesti niinkin pikkuhiljaa ohi mutta tuntuu äärettömän pahalta kun koet kaiken sen pelon yksin. Ehkä en osaa selittää asiaa niin selkeästi mitä tarkoitan mutta jatketaan eteenpäin Herran hellässä huomassa ja rukoillaan, että pelot saisivat väistyä jokaisen polulta.
Maaret

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja Maaret »

pieniäiti kirjoitti: 17 Heinä 2021, 11:04 Kiitos teille, kyllä minä tiedostan ja tiedän nämä asiat, pelon hetkellä usein tunnen itseni yksinäiseksi kun ei ole ketään auttamassa tai lohduttamassa juuri silloin kun sitä tarvitsisin. Jumala kyllä kuulee ja kulkee vierellä ja lohduttaa mutta itse ainakin joudun käymään läpi näitä asioita ja siinä pelonsekaisessa tunnetilassa on itseä vaikea muistuttaa näistä mainitsemistanne keinoista. Kyllä se menee monesti niinkin pikkuhiljaa ohi mutta tuntuu äärettömän pahalta kun koet kaiken sen pelon yksin. Ehkä en osaa selittää asiaa niin selkeästi mitä tarkoitan mutta jatketaan eteenpäin Herran hellässä huomassa ja rukoillaan, että pelot saisivat väistyä jokaisen polulta.
Minä ainakin ymmärrän kun on jo pienestä pitäen jatkuvasti yksin jätettynä pitänyt pelätä kaikkea. Kyllä lapsen kuuluisi saada apua ja turvaa mutta aina on sen sijaan tullut tiuskimista ja suuttumista ja selityksiä.

Kyllä sen jo eläkeikää lähestyessä ymmärtää ettei ihmisiltä saa apua mutta se onkin suurin kipu että Jumalakaan ei niissä hetkissä tunnu auttavan.

Usein koen olevani se pakana vaimo, jolla Jeesus vastasi "ei ole soveliasta antaa lasten leipää penikoille". 😰

En tiedä onko tämä oikein ymmärretty mutta tutkin vanhasta bibliasta taas niitä sanakäännöksi ja siellä oli sana Gur käännetty : penikka, maja, pelko .
Voiko siis olla ettei Jumala voi auttaa pelkääjää? Siksikö Jeesus aina ensin sanoi "älä pelkää" ja vasta sitten auttoi ???
Maaret

Re: Uskoa koetellaan kiivaasti

Viesti Kirjoittaja Maaret »

No, nyt jatkoin etsintää ja kyllä Jeesus käytti eri sanaa kuin Gur, eli koiraa tarkoitti eikä pelkääjää...
Vastaa Viestiin