Kerroin viime perjantaina näin palstalla:
Osasin siis odottaa Onnibussissa nimenomaan paluumatkaa silleen jotenkin arasti odottavalla tavalla. Palat olivat loksahtaneet lkiian hyvin ollakseen ihan täysin sattumaa.-jarmo- kirjoitti:Muistatko unen joskus 2014 keväällä/kesällä? Mä muistan sen unen hyvin ja kun sitä mietin, niin se pikkubussi jolla mentiin sinne "pohjoiseen" oli punainen. Ja kun matkaa oli tehty tietyn verran, niin se alkoi kyllästyttää ja päätimme kääntyä takaisin. Yhtäkkiä palatessa olimmekin jonkinlaisella maatilalla jossa oli alkamassa isot hääjuhlat.
Nyt olen sen kaltaisessa tilanteessa. Onnibussihan on punainen, enkä ole ostanut kuin menolipun ja oikeen sovittiin, etten lähden takaisin ennen kuin alkaa kyllästyttää. Jotenkin nämä palaset loksahtavat paikalleen mutta saas nähd sitten. Omituinen yhteensattuma vaan sen unen kanssa.
Unessa oli silloin lähtökohtaisesti asia niin että matka oli ihan "extmpore" siitä vaan kun mieli teki - Se toteutui
Unessa menimme pienehköllä bussilla jonnekin ennaltatietämättömään pohjoiseen paikkaan muiden kanssa - Se toteutui
Unessa bussi oli väriltään punainen ja jopa sisällä punaiset penkit - Se toteutui
Unessa matka kääntyi paluumatkaan sen vuoksi koska halutti palata - Se toteutui
Unessa istuin bussin kuljettajan vieressä etupenkillä - TÄSSÄ KOHTAA ALKAA TAPAHTUA:
Menomatkalla jo mietin että istuin unessa kuskin vieressä, eikä se ole linja-autossa oikeen mahdollista. Siinähän on vaan pelkkä uloskäytävä. Silti unessa paluumatkalla ennen tuota yhtäkkistä häihin siirtymistä, istuin jopa niin että kyynärpääni olivat kojelautaa vasten ja kämmenet leukani alla, nenä melkeen kiinni bussin tuulilasissa ja katselin taaksepäin, niin siellä punaisissa penkeissä istui tuntemattomia ihmisiä.
Tämä oli siis mietteissäni jo mennessä. Mutta palatessa sitten kun olin "kyllästynyt" siis halusin palata kotiin ja ostin netistä lipun keskiviikoksi klo 10:05 Pulkkilasta Jyväskylään jossa bussinvaihto klo 13:45 Tampereelle ja Lempäälään, jossa oli tarkoitus jäädä pois.
Istuin aamulla bussiin invapaikalle, kun siinä on paremmat jalkatilat ja eteeni oli koko bussillinen väliä, kun mietin että minä istuin unessa selkeästi etupenkillä kuskin vieressä. Tämä bussimatka ei siis voi täyttää unen kaikkia mielikuvia, vaikka kaiken muun oli jo täyttänyt peräti 100%sti.
Mietin asiaa monta kertaa että miten Jumala voi minut vielä järjestää bussin etupenkille, jota ei edes ole. Näin pähkäilin matkalla.
Sitten Jyväskylässä kävin ostamassa matkakeskuksesta Paninin ja tulin uudelle bussille, jonka oli tarkoitus lähteä hetimiten siitä kohti Tamperetta. Silloin tapahtu jotain perin outoa. Olin jo kävelemässä salkku ja Panini kädessä etuoven ohi takaovelle kun bussin kuljettajka hyppäsi suoraan eteeni ja katseemme kohtasi. Katsoimme molemmat haavi auki toisiamme, sanoin "Heinäharju", johon hän nostaa sormen ja osoittaa minua ja päätään vuorotellen tavaillen "Ek... Ek...", johon jatkan Eklund.. nii juu Eklundhan se oli. Hän oli siis Kexi Heinäharju, Suomen kaikkien aikojen tunnetuin Darts pelaaja ainakin 20 vuoden takaa, jolloin minäkin olin niissä piireissä ja meillä on monta yhteistä hienoa muistoa.
Selitin lyhyesti mistä tulen ja mihin menossa, sekä että menen tonne invapaikalle kun olen sen verran iso mies... TÄHÄN Kexi sanoo että äläs kuule mee sinne, tuu mun viereen tonne eteen istuun. Mä että TÄH!!! Joo, siinä on sellainen pieni vedettävä istuin jossa saa kyynerpäätkin kojelaudalle ja oven avausmekanismi jää siihen mun oikealle puolelle. Istuin siis 100% just siinä paikassa, punaisella istuimella, kuten unessa olin nähnyt.
Olin edellisessä bussissa vedonnut Jumalaan, miten ihmeessä sinä voit saada minut vielä istumaan kuljettajana viereen jossa ei ole edes istuinta. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä. JUMALA VOI!
Täytyy sanoa että paluumatka meni ensinnäkin rattoisasti muistellen Darts kilpailuja ja ihmisiä jotka olivat silloin läheisiä. Mutta myös katselin taivaalle että koska ne häät alkaa.
Häät ei alkaneet mutta KOKO UNI ON 100% TOTEUTUNUT, VAIN HÄÄJUHLIIN SIIRTYMINEN SEN JÄLKEEN ENÄÄ PUUTTUU.
