Pelastussanoma

Shalom!
Hienoa purified, että sinuakin taas näkyy.
Vahvaa Sanomaa taas jaat ja ymmärrän, että monet eivät halua ottaa sitä vastaan. Luin erään kirjoituksesi eräässä kokouksessamme, koska koin sen niin hyväksi ja vahvaksi sanaksi, mutta ylläri ylläri, moni ei sitä tahtonut ottaa vastaan. Tuli heti valtavaa purinaa ja osa pysyi hiljaa, uskaltamatta sanoa sanaakaan. Pelästyin, kun huomasin, kunka erilaisia olimmekaan uskossamme. Mietin : "tunnenko oikeasi heitä?"
He nojautuivat heti armoon, mutta tuntui siltä, että he eivät ymmärtäneet, että se ei tarkoita sitä, etteikö meidän silti pidä puhdistautua ja kilvoitella elämässämme parempaan. Siihen kehoitetaan Raamatussa monessa kohdassa. Jeesus itsekkin sanoi: "Älä enää syntiä tee". Tuo kilvoitus on kaikkien kohdalla henkilökohtaista. Mistä pystymme luopumaan, Herramme kunniaksi ja onko hän sen arvoinen, että voimme tuon luovutuksen tehdä, Hänen vuokseen?
Se että saamme olla ARMON alla, kiitos siitä, ei mielestäni tarkoita sitä, että jäämme rypemään kuin siat, omiin synteihimme ja haluihimme ja himoihimme, vaan teemme parannusta, kilvoittelemme itsemme kanssa. Ei Armolla saa mässäillä. Armoakin voi käyttää ja käytetään väärin.
En tarkoita, että meistä yksikään voisi täydelliseksi tulla, mutta olisimme tuossa kilvoituksessa, loppuun saakka, siihen viimeiseen minuuttiin ja sekunttiin saakka.

Siunausta päiväänne, rakkaat siskot ja veljet!

VAIKEUKSIEN KAUTTA ....


https://3.bp.blogspot.com/-7LG5NRwDuug/ ... Bvalas.jpg

ARMO JA ARMON VAIKUTUKSET:
http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosi ... tukset.htm

Jumala näyttää meille, että meidän tulisi tehdä parannusta jopa hyvistä teoistamme. Silloin huomaamme, että sekin, missä olemme omasta mielestämme olleet parhaimmillamme, on jotenkin likaista. Vaikka olemme toivoneet, että meistä tulisi hyviä Jumalan lapsia, jotka voivat elämälläänkin todistaa Jeesuksesta, huomaamme, että elämämme on täynnä syntiä, vikoja ja puutteita. Kaikki on vajavaista. Mikään ei kestä Jumalan tarkastelua. Jumala aukaisee silmämme näkemään, että kaikki meissä on pohjimmiltaan äärettömän itsekästä. Ani harva meistä tosin suostuu sitä näkemään. Me emme haluaisi, että meitä sanotaan itsekkäiksi tai ylpeiksi. Jos myönnymme siihen, koemme kadottavamme Jumalan armon. Pelkäämme astua niin alas kuin mihin Jumalan Henki meitä kuljettaa kirkastaessaan Jumalan sanan totuutta.

Tasapainoinen uskon harjoittaminen: http://www.kotisatama.net/fi/raamattuja ... 2010-09-19

Ei ole mielekästä ajatella, että Kristuksen armossa kasvaminen tarkoittaisi vain jotain tiettyä elämänaluetta. Samoin Herran Jeesuksen tuntemisessa kasvaminen ei liene sekään rajattu tiettyyn elämänalueeseen, vaan päinvastoin hänen tuntemisessaan kasvaminen merkitsee juuri Kristuksen mielenlaadun löytämistä yhä laajemmalti kauttaaltaan elämässämme.

Kristuksen armossa ja tuntemisessa kasvaminen vapauttaa meidät elämään ilman jatkuvaa syyllisyyttä ja pelkoa rangaistuksesta. Se vapauttaa meidät antamaan anteeksi silloin, kun armo saa sydämessämme sijaa.

"Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen."
2. Piet. 3:18 [kr92] [kr38]

Paitsi että Juudas EI mennyt helvettiin..