Pelastussanoma

Jarmon uni 10.4.2014

Olin juuri tullut Jäämereltä käsivarren kautta Norjasta jonkun tutun helsinkiläisporukan kanssa ja palasimme Suomen puolelle. Tulimme pikkubussilla tai sen tapaisella jonnekin sinne ylälappiin, koin että varmaan Ivalon seudulle. Saavuimme jollekin portille, johon meillä oli avaimet mutta portin eteen kasatun jäätyneen lumen takia me ei päästy etenemään portista läpi ja sitten tuli ilta. Minut määrättiin vartioimaan avaimet kädessä tuota porttia, pääsin siitä sisälle ja ulos, mutta lumi esti portista kulkemasta suuremmilla ajoneuvoilla, koska lumikasa oli jäässä, eikä mikään lapio pystynyt jäiseen lumeen. Oli pakko odottaa. Muu porukka lähti jonnekin kaupunkiin nukkumaan yöksi ja minä jäin vartioon. Tunsin kuitenkin olevani paljon vartijana unessa, vaikka kyseessä oli vain portti ja jäätynyt lumikasa.

Aamu varhaisella lumi alkoi sulaa ja pehmetä, saatoin jollain lapion tapaisella auttaa kasaa pienemmäksi lapioimalla sitä pois portin edestä reunoilta alkaen. Keskeltä lumi oli vielä ihan jäässä, eikä siihen pystynyt. Kevät lunta oli kuitenkin melkein rinnan korkeudelle.

Sitten paikalle tuli joku paikallinen vanha mies, joka ihmetteli kun olen edistänyt kevään tuloa lapiolla ja sitten hän alkoi auttaa minua. Aamu oli jo tullut ja lumi oli tosi pehmeää. Sitten katsoin isoa kasaa portin edessä ja kokosin kaikki voimani ja kaadoin reunoilta jo täysin sulaneen korkean lumikasan joka ikään kuin pirstaloitui märälle asfaltille ja suli hetkessä pois kokonaan. Sitten sain portin kokonaan auki ja ajoneuvot mahtuivat kulkemaan.

Kun lumi oli sula, niin oikeastaan saman tien kun sain portin auki, saapuivat ystäväni takaisin suuria venäjän lippuja heilutellen ja venäjänkielisiä tervehdyksiä ja iskulauseita toistellen.

Siihen uni päättyi.